tag:blogger.com,1999:blog-2678241833061099972024-03-14T02:00:18.171+02:00S. A. KeränenIndiekirjailijan maagisen realistiset sateenkaaritarinat ja muu raapusteluS. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-49648430176110038022022-07-26T15:15:00.001+03:002022-07-26T19:58:56.088+03:00A Bloody Mistake, 9. luku<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnRiLsWFixwhvubwKuhUw1dEe1VEkew4HBEADEIPCartYWJB8BUQaXycS3SzYy1nIOYJLe2JuWOgqwIAxhxvmkYylWMSclgcO3nArssDCYGAZixoWjOhSKdcOzaJ15KNaBS8-2lWAYuDRxI902fA90Hee-rLNI-goYm5342kH1zZgEnjnXfHRqycX74g/s1080/A%20Bloody%20Mistake.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnRiLsWFixwhvubwKuhUw1dEe1VEkew4HBEADEIPCartYWJB8BUQaXycS3SzYy1nIOYJLe2JuWOgqwIAxhxvmkYylWMSclgcO3nArssDCYGAZixoWjOhSKdcOzaJ15KNaBS8-2lWAYuDRxI902fA90Hee-rLNI-goYm5342kH1zZgEnjnXfHRqycX74g/s320/A%20Bloody%20Mistake.png" width="320" /></a></div><br /><p><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/11/a-bloody-mistake-8-luku.html">Edellinen luku</a><br /></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html">1. luku</a><br /></p><p><br /></p><p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if !mso]><object
classid="clsid:38481807-CA0E-42D2-BF39-B33AF135CC4D" id=ieooui></object>
<style>
st1\:*{behavior:url(#ieooui) }
</style>
<![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-size: large;"><b>9. luku</b></span><br />
<br />
<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">
Jollain ilveellä onnistuimme keplottelemaan hautajaisten läpi vähäisin vaurioin
(jotka osuivat pääosin Tristaniin ja juuri siinä tilanteessa, josta olin
vihjaissut: arkkua kantaessa oli vaikea estää hihoja valumasta alas). Arvelin,
että olimme molemmat lähellä lämpöhalvausta, mihin en ollut oikein osannut
varautua yksinkertaisesti siitä syystä, etten ollut aiemmin ollut tarpeeksi
seikkailunhaluinen mennäkseni ulos päivänvalossa. Kun pääsimme Tristanin luo,
kysyin välittömästi kylppärin sijaintia ja lukitsin itseni sinne, jotta pääsin
valuttamaan kylmää vettä kasvoilleni ja kyynärvarsilleni. Olisin halunnut
sukeltaa jäiseen kylpyyn, mutta se ei sattuneesta syystä ollut mahdollista.
Vaatteeni olivat hiestä märät ja saatoin vain kuvitella, kuinka pahalle haisin.
Kastelin otsahiukseni välittämättä siitä, olinko edustuskunnossa vai en, ja
harkitsin hanasta juomista vain sekunnin ennen kuin kumarruin. Kärsin
nestehukasta ja jos verta ei ollut saatavilla, vesi auttaisi ainakin hetkeksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun olin
viilentynyt sen verran, etten pelännyt yhtäkkiä syttyväni tuleen, palasin
muiden luo. Löysin heidät keittiöstä, missä Hanne oli ottanut tuolin alleen,
Elena nojaili jääkaapin oveen kädet ristissä rinnalla ja tuijotti veljeään,
joka puolestaan oli kiireinen huuhdellessaan rannettaan hanan alla. Tristan oli
riisunut takkinsa, käärinyt hihansa ylös ja avannut paitansa ylimmät napit. Hän
olisi todennäköisesti kuoriutunut kaikista vaatteistaan, jos vieraita ei olisi
ollut. Ikkunoiden kaihtimet oli suljettu, kuten ne olivat olleet jo
saapuessamme. Tavanomainen käytäntö vampyyritaloudessa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristanin
kämppä oli sotkuinen ainakin sen vähän perusteella, mitä olin siitä nähnyt.
Keittiön työtasolla oli pinoittain tyhjiä pizzalaatikoita ja tietäen, ettei hän
ollut kyennyt syömään ihmisten ruokaa pariin viikkoon, saatoin ainoastaan
olettaa, että lootat olivat lojuneet sijoillaan vähintään saman ajan. Panin
myös merkille avatun kokistölkin, tahraisen hellan ja puolen vuoden arvosta
ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia epämääräisissä pinoissa nurkassa. Sotku saattoi
liittyä kaaokseen, jonka olin tuonut hänen elämäänsä, mutta veikkasin hänen
olevan luontaisesti epäsiisti tapaus.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Nähdessään
minut Elena vapautti kätensä puuskasta vain hieroakseen nenänvarttaan
lannistuneen oloisesti. ”No niin, jätkät, mitä vittua on tekeillä? Miksi te
kaksi ilmestyitte äidin hautajaisiin näyttäen siltä kuin ottaisitte osaa
johonkin helvetin kauhukarnevaaliin?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristanin
sisko oli melkoinen rääväsuu. Oliko se hänen tavanomainen itseilmaisutyylinsä
vai tuliko tämä puoli esiin vain, kun hän oli kiihdyksissä?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja kuka
peeveli hän on?” Syyttävä sormi osoitti minua. ”Mitä Nicolelle tapahtui? Onko <i style="mso-bidi-font-style: normal;">hän</i> Nicole? Onko tämä sinun tapasi tulla
ulos kaapista?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Jessus, ei! </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tämä
on Adrian, sanoin jo sinulle aiemmin. Helvetti Ellie, kuuntelisit minua
hetken.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Anteeksi
Adrian. Ei minulla ole mitään sinua vastaan”, Elena sanoi. ”Veljeni järjetöntä
käytöstä minä tässä kyseenalaistan.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänellä olisi
takuulla jotain minua vastaan sen jälkeen, kun Tristan olisi kertonut tarinansa,
mutta toistaiseksi nautin siitä, etten ollut se, jota syytettiin, vaikka se
kestäisikin vain muutaman minuutin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Mikä kättäsi vaivaa? Venäytitkö sen, kun kannoit
arkkua?” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanne kysyi.
“Haluatko, että vilkaisen sitä?”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei, minä...” Tristan nipisti huulensa yhteen, punnitsi vaihtoehtojaan. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Miten aloittaa todennäköisesti
omituisin keskustelu, jonka hän tulisi elämänsä aikana käymään? Hänen silmänsä
käväisivät minussa, apua etsien. Turha luulo, minulta ei sitä heruisi. Olin
sanonut hänelle, että tämä oli katastrofaalinen idea – niin kuin oli ollut
meikäläisen raahaaminen hautajaisiinkin. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Seremonia oli ollut niin kiusallinen ja painostava, että se oli tehnyt fyysisesti
kipeää, mutta tiedostin, että se olisi voinut olla vielä pahempi. Jos kyse
olisi ollut sanotaan nyt vaikka häistä, minun olisi odotettu kommunikoivan
muiden vieraiden kanssa, juttelevan, nauravan, tanssivan. Hautajaisissa oli
hyväksyttävää olla vaitelias ja murjottaa omassa kuplassaan. Muutama vieras oli
kysynyt minulta, mistä olin tuntenut Karinin, mutta hekään eivät olleet
viritelleet keskustelua, olivatpa vain nyökänneet ja palanneet omiin
porukoihinsa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Koko
koettelemus oli kestänyt viisi tuntia. Ei kirkko eikä hautausosio vaan
aftershow ravintolassa. Tristan ja Elena eivät voineet lähteä, olivathan he
lähimpiä omaisia ja vastuussa järjestelyistä, joten kun Tristanin oli istuttava
puheiden ja ruokatarjoilun läpi ja teeskenneltävä syövänsä, se tarkoitti, että
minun oli kärsittävä hänen kanssaan. Olin varma, että jotkut vieraat olivat huomanneet
meidän vain työntelevän ruokaa edestakaisin lautasillamme ja jättävän paljon
syömättä. He varmaan pitivät minua harvinaisen nirsona tapauksena. Tristanin
kadonnut ruokahalu sentään meni suremisen piikkiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta tiesin,
että Elena ja Hanne olivat pitäneet meitä tarkkaan silmällä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Istutaan nyt
vain alas kaikki”, Tristan ehdotti lopulta ja osoitti tuoleja.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena
hengähti, tönäisi itsensä irti jääkaapista ja otti tuolin partnerinsa vierensä.
Se jätti vastapäiset tuolit minulle ja Tristanille. Kun istuimme alas, asetelma
oli kuin me vastaan he. En pitänyt siitä. Olisin mieluummin ollut missä tahansa
muualla, jopa kotona koleassa kartanossamme istumassa illallispöydässä
vastapäätä isääni. Pidin kädet sylissäni, hartiat lysyssä ja vältin katsomasta
naisiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No niin”,
Tristan aloitti, laski kätensä pöydälle ja painoi sormenpäänsä yhteen kuin
paraskin neuvottelija. Hiha peitti taas hänen ranteensa ja kohdan, jota hän oli
huuhdellut. ”Ensiksi minun täytyy varoittaa teitä. Tämä tulee kuulostamaan
todella omituiselta ja erittäin... epäuskottavalta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena
kallisti päätään häiriintymättä veljensä sanoista. ”Sitten sinun täytyy vain
antaa mennä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pari viikkoa
sitten...” Tristan hiljeni nostaakseen päätään ja katsoakseen minua, luultavasti
etsiessään vahvistusta. Sillä kertaa nyökkäsin. Hänen elämässään oli ollut niin
paljon meneillään, etten ollut yllättynyt, jos hänen ajantajunsa oli
hämärtynyt. ”Pari viikkoa sitten jotain tapahtui.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena näytti
siltä kuin haluaisi töksäyttää sarkastisen kommentin, mutta sulkikin sitten
suunsa. Hanne sen sijaan näytti oudon kiinnostuneelta, hänen tummat silmänsä
kiiluivat lasien takana tavalla, joka muistutti minua Mengele-vertauksestani.
Elättelin edelleen toivoa, ettei Tristan esittäisi minua niin huonossa valossa
kuin oli mahdollista. Hän oli sentään suostunut sosialisoimaan kanssani kaiken
jälkeen. Miten hän aikoi selittää sen, että oli niin ystävällismielisissä
väleissä hyökkääjänsä kanssa?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mitä silloin
tapahtui?” Elena kysyi, kun Tristan oli väännellyt sormiaan hyvän tovin eikä
tarina edennyt.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olin
kävelemässä kotiin baarista, kun kimppuun käytiin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elenan silmät
pyöristyivät. ”Kimppuusi käytiin?”<br />
<br />
Huomasin, ettei Hanne näyttänyt yhtä järkyttyneeltä kuin puolisonsa, mikä sai
minut pohtimaan, epäilikö hän kenties jotain. Tiesikö hän jotain, mitä
normaalin ihmisen ei kuulunut tietää?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Sinun kimppuusi käytiin?!” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena toisti. ”Milloin tämä tapahtui?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pari viikkoa
sitten, kuten sanoin.”<br />
<br />
”Mikset kertonut minulle?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En halunnut
huolestuttaa sinua, kun äitikin oli sairas ja kaikkea.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena
ponkaisi ylös ja läimäisi kätensä pöytään saaden minut säpsähtämään. ”Tiesin,
että jotain oli tekeillä! Olit niin välttelevä, kun puhuimme puhelimessa! Minä
sanoin siitä, enkö sanonutkin, Hanne? Sanoin, että Tristanilla on jotain meneillään.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Joo, niinhän
sinä sanoit”, Hanne vahvisti ja taas hänen silmänsä lipuivat suuntaani. Tunsin
hänen katseensa porautuvan niihin piirteisiin, jotka olivat nyt minulle ja
Tristanille yhteisiä – niihin, jotka tekivät meistä sen, mitä olimme.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hitto, minä
tiesin sen”, Elena mutisi ja vajosi takaisin tuoliinsa. Hän pysyi kuitenkin
valppaana. ”Mitä tapahtui? Oletko sinä kunnossa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"><br />
”Olen minä nyt. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Öh, tai
ainakin tavallaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Millainen
hyökkäys se oli? Ryöstettiinkö sinut?”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Ei, se oli…”
Tristan hengähti, painoi kasvonsa käsiinsä ja hankasi hartaasti ennen kuin
pudotti kätensä taas pöydälle. ”Ei tämän kertomiseen taida olla oikeaa tapaa.
Pyydän vain, ettette puhu tästä kenellekään. Siis ei todellakaan kenellekään.
Ei hisaustakaan kavereille saati viranomaisille, ei edes anonyymia postausta
epäsuosituimmalle some-alustalle.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tristan,
oletko sinä vaikeuksissa?”<br />
<br />
”Eeh...” Taas kerran Tristanin ääni hiipui ja katse harhaili minuun. Ihan kuin
minä olisin tiennyt, mitä pitäisi sanoa. ”En ainakaan sillä tavalla kuin ehkä
kuvittelet. Luvatkaa nyt vain, te molemmat.”<br />
<br />
”Jos olet tappanut jonkun, en usko, että voin antaa sellaisia lupauksia.”<br />
<br />
”En ole tappanut ketään”, hän vakuutti. Niin kuin hän ei ollutkaan. Ei vielä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Okei, jos et
ole tehnyt mitään kauhean laitonta, sitten minä lupaan”, Elena sanoi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minäkin”,
Hanne säesti. Vaikutti siltä, että hän oli vain odottanut Elenan myöntymistä.<br />
<br />
Tristan veti syvään henkeä. ”No niin, täältä pesee. Olin palaamassa kotiin
baarista, kun kimppuuni hyökättiin. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Tämä tyyppi hyökkäsi.” Hän
osoitti minua. “Hän on muuten vampyyri. Joten nyt minäkin sitten olen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">“Ööh, mitä?”<br />
<br />
”Sinä hyökkäsit hänen kimppuunsa?” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanne
kysyi minulta. Selvästi molemmat naiset ihmettelivät, miksi olin paikalla.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kyllä, niin
hän teki”, Tristan sanoi ennen kuin ehdin avata suutani. ”Hän kävi kimppuuni ja
puri minua kaulaan ja muutti minut vampyyriksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Seuraava
hiljaisuus oli niin täydellinen, että ehdin jo pohtia, olinko äkisti
kuuroutunut. Sitten kuulin kellon tikittävän seinällä ja liikenteen jyristävän
ulkona.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Pienen
ikuisuuden jälkeen Elena kurtisti hämmentyneenä kulmiaan. ”Mitä tarkoitat?”<br />
<br />
”Tämä häiskä, joka on vampyyri, kävi kimppuuni ja muutti minutkin vampyyriksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Vampyyriksi</i>? Onko se joku slangisana–?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei,
tarkoitan ihan oikeaa vampyyriä niin kuin Nosferatu ja Dracula ja Edward vitun
Cullen! </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Katsokaa nyt minua! Tai katsokaa häntä! Näettekö
nämä?” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan kipristi
ylähuultaan paljastaakseen terävät kulmahampaansa. Ne olivat isommat kuin
minun, nyt kun pääsin katsomaan niitä tarkemmin. Ei ihme, että hänellä oli
ollut vaikeuksia sopeutua niihin. ”Nämä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">eivät</i>
ole feikit. Niin kuin eivät ole nämä typerät haltiakorvatkaan!” Hän nyki oikean
korvansa kärkeä ja käänsi päätään niin, että Elena ja Hanne näkivät sen
kunnolla. ”Ja katsokaa, tämä jätkä on samanlainen. Hänelläkin on ne!”
Varoittamatta hän tarttui leukaani ja pakotti pääni sivuittain niin, että
minunkin korvani oli näkyvillä, päästi sitten irti vain napatakseen kiinni
huulestani ja kiskoakseen sen ylös.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena ja
Hanne olivat... pöllämystyneitä, näin lievästi ilmaistuna.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja näettekö
tämän?” Tristan jatkoi esittelyään ja kääri hihansa ylös näyttääkseen ranteensa
palovammaa. Hemmetti, se oli paljon pahempi kuin viime kerralla. Ihossa oli
rakkuloita mutta myös kohtia, joista iho oli kokonaan kuoriutunut pois ja
paljastanut alapuoliset kudokset. Vammasta tihkui kirkasta nestettä. Sellaisia
näki sairaala-realityissä – ei vaan pikemminkin kauhuleffoissa. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Nojauduin
poispäin kuvotuksen vallassa. Se niistä lievistä vammoista. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Otaksuin, että silloin, kun hän oli
ensimmäisen kerran polttanut kätensä, hän oli nopeasti nykäissyt hihan peitoksi
tai työntänyt käden taskuunsa, mutta hautajaisissa hän ei ollut voinut pudottaa
arkkua tai pyytää jotakuta korjaamaan hihansa asentoa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan oli
kyllä melkoinen kovis, se oli myönnettävä. Olisin itse heittänyt arkun maahan
ja juossut lähimmälle vesipisteelle, todennäköisesti kuuluvan tuskanulvonnan
saattelemana. Miten hän oli pystynyt istumaan koko muistotilaisuuden tuon
karmivan vamman irvistellessä ranteessaan? Oliko hän jonkinlainen teräsmies?
Oliko hän kestänyt, koska tiesi vaurion paranevan pian?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena
kavahti. ”Herranjumala, mitä tuolle tapahtui?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanne
kurkotti pöydän yli ja nappasi kiinni kädestä ennen kuin Tristan ehti vetää sen
takaisin. Hän tarkasteli sitä lääketieteen ammattilaisen hartaudella. ”Tämä on
vakava palovamma. Mitä tapahtui? Kaadoitko kuumaa vettä päällesi? Tai ei, ei.”
Hän työnsi laseja ylös nenänvarttaan. ”Tämä näyttää tulen tai kemikaalin
aiheuttamalta. Milloin tämä tapahtui?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
sihisi hampaidensa välistä, kun Hannen sormet osuivat liian lähelle palanutta
aluetta. ”Altistuin auringonvalolle, kun kannoin arkkua. Minulla ei ollut
mahdollisuutta peittää sitä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena ja
Hanne eivät sanoneet mitään siihen. Sen sijaan Hanne käänsi Tristanin ranteen
ympäri nähdäkseen, kuinka suuri vamma oli. ”Tämä täytyy lääkärin hoitaa. Itse
asiassa sinun pitäisi olla jo ensiavussa, jotta se voidaan sitoa
oikeaoppisesti. Voi olla, että se jopa vaatii ihonsiirron, se on niin iso ja
syvä. Sinun kannattaa ottaa ibuprofeiinia, jotta tulehdusreaktio hidastuu.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei tässä mitään. Ei siihen edes satu niin paljon.”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Vielä pahempaa. Siihen
ei satu, koska hermot ovat vahingoittuneet”, Hanne totesi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinun pitää
päästä heti sairaalaan”, Elena sanoi ja oli jo nousemassa ylös. ”Minä voin
heittää sinut autolla.”<br />
<br />
Olin häkeltynyt. Olivatko he unohtaneet vampyyriosion tarinasta vai olivatko
vain päättäneet jättää sen huomiotta ja tarrautua sen sijaan Tristanin vammaan
kuin kuolevat ihmiset parannuskeinoon? ’Halleluuja, vihdoin jotain, mitä
ymmärrämme!’<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei
tarvitse”, Tristan sanoi. ”Se paranee kokonaan muutamassa päivässä.”<br />
<br />
”Pelkäänpä, että ei parane. Tuo näyttää kolmannen asteen palovammalta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Uskokaa
pois, kyllä se paranee. Huomisaamuun mennessä se on jo paljon parempi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena
kohdisti veljeensä tiukan katseen. ”Tristan, miksi kieltäydyt hoidosta?”<br />
<br />
”Koska en tarvitse sitä. Vamma paranee kyllä itsekseen huolimatta siitä, kuinka
paha se on. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Kuuluu tähän vampyyrijuttuun. Hanne, voisinko saada
käteni nyt takaisin?”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanne päästi
vastahakoisesti irti ja istahti kunnolla tuolilleen. Vaivautunut hiljaisuus
seurasi. Olin luullut, että muistotilaisuuden läpi kärvistely olisi pahinta
kidutusta, mutta olin ollut väärässä: tämä oli huomattavasti kamalampaa. Elena
jatkoi veljensä tuijottamista, mitä nyt silloin tällöin vilkaisi minua. Hanne
nojasi käteensä kuin Ajattelija-patsas, kulmat kuroutuneena yhteen ja silmät
siristellen lasien takana, kuin hänellä olisi ollut vaikeuksia päättää, mitä
mieltä olla koko jutusta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voin näyttää
miten se käy”, Tristan tarjoutui lopulta. ”Pistän käteni ulos ikkunasta ja
näette ihon alkavan punertaa sekunneissa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Ei sinun tarvitse.”<br />
<br />
Mutta Tristan oli jo jaloillaan. ”Teenpä sen heti. Adrian voi näyttää teille
myös, koska hänen ihonsa reagoi samalla tavalla.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Työnsin
kauhistuneena tuoliani kauemmas hänestä. ”En kyllä työnnä kättäni ulos!”<br />
<br />
Tristan harppoi ikkunan luo ja tarttui jo kahvaan. Jumalauta, aikoiko hän
tosiaan tehdä niin? Ihan kuin tuo kuvottava, oksettava, kauhistuttava kraateri
hänen ranteessaan ei olisi ollut tarpeeksi!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun hän
käänsi ikkunan kahvaa, päästin pienen vingahduksen, loikkasin ylös ja pinkaisin
ovelle välittämättä siitä, säikäytinkö muut vieraat.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Adrian,
seis siihen paikkaan!” Tristanin ääni seurasi minua. “Et mene mihinkään!”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minä en aio altistaa
itseäni auringonvalolle, en enää!” huusin takaisin turvapaikastani keittiön ja olohuoneen
erottavan seinän takaa. ”Uskallapas avata se ikkuna! Poltat vielä verkkokalvot
silmistäsi!”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Mitä hittoa täällä tapahtuu? </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan, lopeta pelleily ja istu
alas”, Elena määräsi.<br />
<br />
”Minun täytyy saada teidät uskomaan minua. Jos se vaatii, että poltan itseni
teidän silmienne edessä, teen sen mielelläni.”<br />
<br />
”Emme missään vaiheessa sanoneet, ettemme uskoisi sinua”, Hanne huomautti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Uusi
hiljaisuus laskeutui, mutta tällä kertaa se jäi lyhyeksi. En nähnyt heidän
ilmeitään seinän taakse, mutta kun Tristan puhui, kuulin yllätyksen hänen
äänessään. ”Te... uskotte minua?”<br />
<br />
”No, en tiedä siitä vampyyrijutusta, mutta selvästi sinussa on jotain vialla.
Viimeksi kun näin sinut, sinulla ei ollut suippokorvia eikä teräviä
kulmahampaita”, Elena sanoi. ”Tule nyt takaisin istumaan niin jutellaan. Sinä
myös, Adrian.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kurkistin
oviaukosta varmistaakseni, että ikkuna oli kiinni ja säleverhot oli visusti
suljettu ennen kuin uskaltauduin palaamaan pöytään. Poskillani tuntuvasta
kuumotuksesta päätellen punastelin järjettömältä näyttävää käytöstäni. Mutta
hei, minähän se tässä olin järkevä osapuoli! Ihmiset eivät tunkeneet kättään
kuumaan uuniin ainakaan tarkoituksella, joten miksi vampyyrit haluaisivat tehdä
niin?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
lysähti tuolille raskaasti ja laski vahingoittuneen kätensä pöydälle. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jotenka”,
Elena sanoi. ”Voitko aloittaa alusta? Mitä oikeasti tapahtui?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Aistin
turhautumisen leijailevan Tristanista ja halusin tökkäistä häntä ’Tervetuloa
kerhoon’ -tavalla, mutta ehkä minun oli parempi pidättäytyä ärsyttämästä ketään
paikallaolijaa. Se tapahtuisi kyllä omia aikojaan, kunhan Tristan olisi
puhunut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun hän
aloitti tarinan, toivoin, että olisin voinut vaipua tuolin ja mieluiten
lattiankin läpi. Hän jätti pois sen yksityiskohdan, että olin lähestynyt häntä
kapakassa, ja aloitti kohdasta, jossa hän oli jo kävelemässä U-Bahnille katua
pitkin. En tiennyt, miksi hän teki niin – ei hänellä ollut mitään syytä – mutta
olin kiitollinen. Se saattaisi kyllä tulla myöhemmin julki keskustelussa, joten
en suinkaan ollut vielä selvillä vesillä. Elena ja Hanne kuuntelivat sekavin
tuntein, Elena vaihdellen hämmennyksen, kauhun ja kiukun välillä ja Hanne
pysyen pääosin rauhallisena. Tosin hän sai minut varuilleni vilkaisemalla
silloin tällöin suuntaani kiinnostuneen oloisena.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja siinä se
pääpiirteittäin oli”, Tristan päätti. ”Nyt sitten yritän totutella elämääni
verta imevänä fiktiivisenä olentona.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Verta
imevänä?”<br />
<br />
”Niin, sitähän vampyyrit tekevät. Sitä varten meillä on nämä”, Tristan osoitti
hampaitaan. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hän mainitsi
siitä aiemmin”, Hanne huomautti. ”Hän sanoi, että Adrian tarjosi hänelle
verta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Joo,
mutta... perhana sentään.” Elena hieroi kulmaansa. Hänen koko kroppansa oli
lyhistynyt kuin häneltä olisi täysin puhti pois. Minusta tuntui vähän pahalta
hänen puolestaan: ensin hänen oli pitänyt haudata äitinsä ja nyt hän oli saanut
tietää, että hänen veljensä oli muuttunut vampyyriksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eli ne eivät
ole sisäänvetäytyvät?” Hanne kysyi. ”Ei niin kuin elokuvissa?”<br />
<br />
Elena hönkäisi pöyristyneenä. ”Odota, vihjaatko, että uskot heitä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanna vastasi
katseeseen yhtä kummastuneella katseella, joka oli ainakin puoliksi
teeskennelty. ”Mitä? Etkö sinä sitten?”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Hän sanoo, että on vampyyri! Että he molemmat ovat. Vittu vampyyrejä!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Hän on
veljesi! Mitä hän saavuttaisi valehtelemalla sinulle?”<br />
<br />
”En tarkoita, että hän valehtelee! Hän on vain diagnosoinut vaivansa väärin.”<br />
<br />
Hanne kääntyi puoleeni ja sai minut hätkähtämään. ”Adrian, sinä et ole sanonut
mitään.”<br />
<br />
”Ööh, niin...”<br />
<br />
”Hän vain pelkää, että usutatte lynkkauspartion hänen peräänsä.” Tristan
läpsäisi käsivarttani. ”Hei ääliö, sano jotain!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minä... joo,
kyllä hän puhuu totta. Niin siinä pääpiirteissään kävi”, mutisin ja ääneni
kutistui jokaisen sanan myötä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja sinä
väität myös olevasi vampyyri”, Hanne tarkisti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mhm, joo,
olen ollut neljäkymmentä vuotta.”<br />
<br />
”Et näytä edes yli kolmikymppiseltä”, Elena huomautti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se johtuu
siitä, että lakkasit vanhenemasta kun muutuit vampyyriksi, eikö niin?” </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Hanne
järkeili.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena katsoi
naisystäväänsä tutkivasti. “Sinä olet oudon innoissasi tästä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Sori. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta
tämä on iso juttu, Ellie! Tarkoitan siis siinä tapauksessa, että he puhuvat
totta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan nosti
leukaansa, silmät vakaina. ”Voin todistaa sen teille. Jos ette halua minun
työntävän kättäni ulos, minun täytynee sitten vain imeä hiukan verta.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Mitä? Kenen verta aiot imeä?” Elena nauroi. Se kuulosti enemmän
hermostuneelta kuin miltään muulta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voit näyttää
minulla”, Hanne tarjoutui ja oli jo käärimässä hihaansa ylös. Jösses, mitä tuo
nainen oikein käytti?<br />
<br />
Elena ei ollut samaa mieltä. ”Hän ei todellakaan ime sinun vertasi! En halua,
että hän tartuttaa sinuun tuon... mikä tuntematon pöpö hänellä onkaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Te kaksi
olette poissa laskuista, joten... minun täytyy imeä hänen vertaan”, Tristan
sanoi ja hänen päänsä keinahti suuntaani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Häh? Anteeksi
nyt vain!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mutta jos
hän on samanlainen kuin sinä..?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sitten minun
pöpöni ei voi tarttua häneen.” Tristan katsoi minua pieni omahyväinen hymy
huulillaan. ”Eihän siitä ole sinulle mitään haittaa, Adrian?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Siitä voisi
olla, jos hän joisi liikaa. ”Et ole koskaan tehnyt sitä”, muistutin häntä. Hän
oli juonut vertani, mutta ei omasta aloitteestaan. Hän ei ollut purrut ihoni
läpi, hänellä ei ollut edes ollut vampyyrinhampaitaan silloin. Kaulan pureminen
oli eri asia kuin veren latkiminen avonaisesta ranteesta. En hinkunut hänen
kömpelöiden, hapuilevien haukkaustensa kohteeksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mistä
tiedät?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sanoit juuri
siskollesi, ettet ole tappanut ketään.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän naputti
poskipäätään sormellaan. ”Mutta jos jätinkin tyypin henkiin?”<br />
<br />
Olin lähes varma, ettei hän ollut vielä saalistanut ketään. Hän oli vielä
puolustuskannalla mitä tuli ihmisten käyttämiseen ravintona ja ylipäätään koko
vampyyriasiaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tristan”,
Elena pisti väliin hyvin terävään sävyyn. ”Oletko sinä käynyt jonkun kimppuun?”<br />
<br />
En tiennyt, mikä kumman voima tällä naisella oli, mutta oletan, että hän
ammensi sen samasta lähteestä kuin siskoni. Tristanin pollea hymy katosi ja
hänen varsin mainittavan kokoinen aikuisen miehen kehonsa kutistui pieneksi
murjottavaksi pojaksi. ”En ole.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miksi sitten
vihjailet semmoisia? Sanoinhan, etten voi taata, että pysyn hiljaa, jos olet
päättänyt ryhtyä väkivaltaiseksi rikolliseksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanne avasi
suunsa kuin olisi halunnut sanoa jotain, mutta päätti sitten toisin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Rauhoitu. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En
ole hyökännyt kenenkään kimppuun.”<br />
<br />
Elena pudisti päätään ja tuhahti ärtyneesti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mieti nyt
vielä. Tämä olisi ensimmäinen kertasi ja voin kertoa ihan omakohtaisesta
kokemuksesta, ettei se ole sama asia kuin mehukkaan kanankoiven haukkaaminen”,
sanoin Tristanille. Hänellä olisi pitänyt olla kevyt aavistus asiasta, kun
muisti hänen reaktionsa pullotettuun vereen. Juominen suoraan suonesta oli
askel eteenpäin. Ei, ei askel. Loikkaus.<br />
<br />
”Enhän minä pysty vahingoittamaan sinua”, hän vain vastasi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se vie
herkästi mukanaan. Sinun täytyy luvata, että lopetat ennen kuin niin käy.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Aijaahas, nytkö sinä suostut?<br />
<br />
Onko minulla muka vaihtoehtoja?</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Totta kai on. Voit käskeä hänen
haistaa paskan ja hankkia itselleen toisen kaulan pureskeltavaksi.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän haluaa vakuuttaa perheensä. Sitä
paitsi harjoittelu minulla on turvallisempaa kuin napata joku tuntematon yöllä
kadulta.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tuossa niin kutsutussa järkeilyssäsi
ei ole järjen hiventäkään.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pystyn kyllä
hillitsemään itseni”, Tristan sanoi. ”Ei ole ongelmia sillä saralla.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En voinut
väittää vastaankaan, en sen jälkeen, mitä olin nähnyt hautajaisissa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hoidetaan se
nyt vain pois päiväjärjestyksestä”, hän jatkoi ja kallisteli päätään puolelta
toiselle, tarkasteli kaulaani kuin arvioidakseen, kumpi puoli oli parempi.
Minulle oli helpompaa hyökätä oikealta, koska oli oikeakätinen. Mitä olin
hänestä nähnyt, hän oli myös. Hän nykäisi tuolinsa lähemmäs ja laski kätensä
olalleni, avasi suunsa mutta ei vielä iskenyt, nojautui lähemmäs mutta vetäytyi
taas, kuin olisi hakenut parasta kulmaa hampaidensa sovittamiseksi ihoani
vasten. Hänen tuoksunsa kantautui sieraimiini. Partavesi oli laimentunut juuri
sen verran, ettei se nujertanut hänen ominaistuoksuaan, sitä maskuliinista ja
puoleensavetävää. Hänessä oli myös uusi tuoksu, joka oli ilmaantunut
vampyyriksi muuttumisen jälkeen – tumma ja arvoituksellinen, kuin pitkän ja
kostean ruohikon läpi puhaltava öinen kesätuuli. Kun hän veti päätään
taaksepäin, katseeni laskeutui hetkeksi hänen hampaisiinsa ja pisara
hermostusta kerääntyi vatsanpohjaani. Tämä saattaisi mennä oikein sujuvasti tai
sitten päättyä uuteen katastrofiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Onko sinulla
aavistustakaan, kuinka hullulta tämä näyttää?” Elena kommentoi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Älä nyt,
tämähän on kuin vampyyrileffa, jonka näkemisestä meidän ei tarvitse maksaa”,
Hanne päästi pienen sydämellisen naurun. Okei, tuossa naisessa oli tosissaan
jotain vialla. Oliko hän vain liian syvällä ammattialassaan vai saiko hän
jonkinlaista tyydytystä nähdessään mytologisen olennon purevan toista kaulasta?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Juuri kun
aloin miettiä, pitäisikö minun opastaa Tristania hampaidensa asettelussa, hän
nojautui tai oikeammin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">kaatui</i> minua
vasten ja ankkuroitui minuun haukanotteella. Minulle jäi ehkä nanosekunti aikaa
rekisteröidä lämmin henkäys ennen kuin hänen kulmahampaansa osuivat ihooni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Helvetti se
sattui. Se sattui niin paljon kuin voi olettaa sattuvan, jos kaksi ohutta
keihästä lävistää ihon: repivä, tunkeileva, polttava kivun räjähdys. Mutta se
korvautui nopeasti tukahduttavalla kuumuudella, joka lähti leviämään puremasta
ja kiitämään alas kaulaani ja olkaani, aina rintaani asti ja joka sai minut
kihelmöimään joka puolelta. Ja sen jälkeen tuli aalto, jota saattoi kuvailla
ainoastaan kiihottavaksi, kun se eteni intensiivisinä sykähdyksinä nivusiini.
Nielaisin voihkaisun, kun yksi erityisen voimakas mielihyvän ammus lävisti
kehoni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minulla ei
ollut aavistustakaan, että touhu voisi olla näin eroottista. En ollut tiennyt,
että vampyyrin purema saattaisi vapauttaa feromoneja, olinhan siihen asti ollut
vain toimenpiteen vastakkainen osapuoli. Toki minutkin oli muutettu, mutta
minulla ei ollut siitä kummoisia muistikuvia ja muuttaja oli ollut isäni, mistä
ei juuri erotiikkaa revitty. Kun Tristan oli viimeksi imenyt vertani, olin
ollut kännissä ja stressin kuristama, eikä minulla ollut ollut mahdollisuutta
paistatella tunteessa – mikäli sitä edes ilmeni ilman varsinaista puremaa.
Kaiken huipuksi hän oli silloin yrittänyt imeä elämän minusta ja nyt hän
vain... maisteli. Tosin hän kyllä käytti siihen harvinaisen kauan. Kuulin
hörppimiset ja nielaisut, hänen suunsa peittämä alue oli tulessa ja hänen hengityksensä
hiveli ihoani kuumina puhalluksina.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Housuni
kävivät ahtaiksi. Miksipä ei, unelmieni mies, olkoonkin että hän oli kusipää, imeskeli
juuri kaulaani. Onneksi istuin edelleen ja pöytä peitti kaiken vyötäröstä
alaspäin. Halusin tarttua hänen paitaansa, hauiksiinsa, reisiinsä ja
ripustautua häneen. Halusin kääntää hänen päätään niin, että hänen suunsa olisi
kaulani sijasta huuliani vasten. Halusin kavuta hajareisin hänen syliinsä ja
kiehnätä pullistelevaa etumustani häntä vasten ja vikistä hänen suuhunsa ja...</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Usvani sisään
kuulin Elenan inhon ähkäisyn. ”Luoja, miksi meidän pitää katsoa tällaista?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Koska
Tristanin pitää todistaa jotain, näin ymmärsin”, Hanne tuumasi. ”Minkä luulen
hänen jo tehneen. Hei Tristan, eiköhän tämä riitä. Adrian näyttää vähän
heikkovointiselta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin hilkulla
tarttua häneen, koska halusin pitää hänet ihan juuri siinä paikassa, mutta
tiedostin, ettei hutera oloni johtunut pelkästään kiihotuksesta. Tristanilla
oli homma hallussa ja hän imaisi vielä kertaalleen (syvään, saanen lisätä)
ennen kuin vetäytyi. Hän oli myös pökerryksissä, hengästynyt, silmät
puolitangossa mutta pupillit laajentuneina äärimmilleen, iirikset keräsivät
nopeasti karmiinin sävyä. Hän nuoli huuliaan kerätäkseen viimeiset pisarat
mutta suupielet jäivät silti punaisiksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sepäs näytti...
intiimiltä”, Hanne tuumasi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan avasi
suunsa kuin olisi halunnut täräyttää kipakan vastakommentin, mutta hän oli
vielä tokkurassa. Räpytellen hän katseli ympärilleen kuin olisi vasta nyt
tajunnut, että maailma oli värillinen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Silmäsi muuttuivat
punaisiksi”, Elena huomasi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan veti
syvään henkeä ja värisi. ”Jep. Se on verenjuomisen valitettava sivuvaikutus.”<br />
<br />
”Onko tämä”, Elena pyöräytti sormeaan ilmassa, ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">muutos</i> syy siihen, etten ole nähnyt sinun kertaakaan vielä
tupakoivan?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sehän se.
Uusi kehoni ei nähtävästi kestä sitä, joten jouduin lopettamaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena katsoi
häntä merkitsevästi. ”Ei se ole ollenkaan huono juttu.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei kai sitten. Tarkoitan, että olisin varmaan lopettanut joka
tapauksessa, mutta...”<br />
<br />
Ööh, hetkinen, haloo? Mikäs perhana tämä keskustelu oli? Meikäläinen vuoti
tässä juuri kaulastaan!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voisiko joku
mahdollisesti antaa minulle talouspaperia?” pyysin painaessani kättäni kaulaani
vasten.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ai niin,
tosiaan!” Hanne hypähti ylös ja kävi nappaamassa koko rullan. Hän repäisi siitä
useamman arkin ja ojensi ne minulle. ”Tarvitsetko apua?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei kiitos,
olen ihan ok.” Peitin pureman papereilla ja pohdin, kuinka pahasti Tristan oli
tärvellyt paitani. Se oli puhtaanvalkoinen, joten veri ei lähtisi siitä millään
ilveellä. Vaikkei se ollutkaan lempipaitani, minun olisi pitänyt pyytää pyyhe
kaulani ympärille suojaksi ennen pientä kokeiluamme.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Siinä
hoivaillessani kaulaani ja veren pikkuhiljaa hyytyessä tajusin, että minua
huimasi. Eikä pelkästään huimannut vaan sormeni vapisivat ja lähes ylivoimainen
uupumus oli vallannut jäseneni ja mieleni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Voi paska,
eihän hän niin paljon ollut juonut? Hän ei ollut imenyt kovaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sen täytyi
johtua paastoamisesta. Olisin varmasti tuntenut oloni normaaliksi, jos Tristan
ei olisi pakottanut minua pidättäytymään verestä usean päivän ajan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Adrian,
oletko kunnossa?” Hanne kysyi. Huolimatta hänen epäilyttävästä kiinnostuksestaan,
joka kallistui hivenen jopa fiksaation puolelle, huomasin pikkuhiljaa pitäväni
hänestä. Hän oli nähtävästi ainoa, joka piittasi minun tunteistani tai
ylipäätään läsnäolostani. Elena oli suurimmaksi osaksi jättänyt minut huomiotta
ja Tristanin mielestä olin riesa, jonka saattoi sysätä syrjään sen jälkeen kun
kaikki hyöty oli lypsetty.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Minua huimaa vähän. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Taidan tarvita verta”, mumisin ja nojasin päätäni
käteeni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Adrian voi
huonosti! Tristan, joitko liikaa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En juonut”,
Tristan sanoi puolustellen. ”Hän pärjää kyllä. Me emme kuole niin helposti.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mutta jos
hän sanoo, että häntä huimaa...”<br />
<br />
”Siinäpä sanokoon. Jätkässä on vähän itkupillin vikaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”En minä ole itkupilli! Ja miten sinä voit tietää,
että olen kunnossa?” Myrkyllinen pohjavire kiemurteli ääneeni. “Olet ollut
vampyyri pari viikkoa! </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Et
tiedä vielä puoliakaan! Etkä tunne minua, vaikka ilmeisesti kuvittelet niin!”
Vitut, olin saanut tarpeekseni tästä sirkuksesta. Tristan sai jatkaa sitä niin
kauan kuin huvitti, mutta minä en aikonut enää vaarantaa hyvinvointiani. Otin
tukea pöydästä ja ponnistauduin huterille jaloilleni. Huone keinui ja tuntui
kuin olisin liikkunut unessa. En kuolisi, en todennäköisesti edes menettäisi
tajuntaani, mutta minua ärsytti näyttää heikolta muiden edessä. ”Tarvitsen
verta. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Menen kotiin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei vielä ole pimeää.”<br />
<br />
”Entä sitten? Pääsinhän minä tännekin asti.”
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ja vielä kymmenen minuuttia
sitten olin vannonut, etten enää altistaisi itseäni auringonvalolle. Mies
saattoi perua sanansa yllättävän nopeasti, kuten näkyi. ”Otan taksin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tyydytyksekseni
Tristan oli tyrmistynyt ärtyneestä vastauksestani. Kärsivällisyyteni ja hyvä
tahtoni olivat käymässä vähiin. Tästä lähtien hän joutaisi itse ottamaan
asioista selvää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eikö sinulla
ole mitään, mitä voisit antaa hänelle?” Hanne kysyi häneltä. Oletin, että Elena
oli typertynyt hiljaiseksi, koska ei enää osallistunut keskusteluun.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”On minulla
vähän markettiverta mutta–”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En juo sitä
kuraa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun
hoippuroin Hannen tuolin ohi, hän nousi ylös ja seurasi minua pois keittiöstä.
”Sinun pitäisi ainakin sitoa tuo.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei tarvetta. Teen sen kotona. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En minä kuiviin vuoda.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän vaati
saada auttaa minulle takin ylle, ei sanoin vaan yksinkertaisesti levittämällä
sen ja pitelemällä paperitukkoa kaulaani vasten, kun kiemurtelin vaatteeseen.
Mutisin vaimean kiitoksen ja laskin käteni ovenkahvalle valmiina lähtöön, mutta
hän pysäytti minut vielä kerran.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minä
vain...” Hän oli hetken hukassa, mutta kasasi itsensä nopeasti. ”Haluaisin
mielelläni pysyä yhteyksissä, jos uskot, että minusta voisi olla sinulle jotain
apua. Voisinko ehkä lisätä numeroni puhelimeesi, jotta voit soittaa minulle
tarvittaessa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Öhm, minulla
ei ole puhelinta mukanani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ai, hitsi.
No, voit vain googlata nimeni: Hanne Scholtz, eläinlääkäri Freisingin alueella.
Löydät numeroni ja sähköpostini klinikan nettisivuilta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En halunnut
selittää hänelle, ettei minulla ollut tietokonetta enkä osannut googlata, joten
nyökkäsin vain ja kiitin häntä uudelleen ennen kuin painoin kahvaa ja avasin
oven. Tristan ja Elena olivat jääneet keittiöön eivätkä välittäneet tulla
tarkistamaan vointiani. Kuulin matalaa muminaa, kun he epäilemättä
keskustelivat minusta ja tapojen puutteestani. Mikä ihastuttava perhe, kerta
kaikkiaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanne sen
sijaan seisoi vielä ovella, kun hissi tuli ja astuin siihen. Hän soi minulle
anteeksipyytävän hymyn ja heilautti sormiaan hyvästiksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei sitten,
Adrian.”<br /><br /><br /><span style="font-size: medium;"><b><br />Seuraava luku tulossa!</b></span><br /></span></p>
<p></p>S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-32432454015741925982021-11-07T19:10:00.006+02:002022-07-26T15:16:56.774+03:00A Bloody Mistake, 8. luku<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhfb3oX9FQoP8_UsrVC9uE7Rol7u5O2WXFrMM__ObilfOQeZNOq1Oi5i9QoaZJc7JgrZKzrJXFMZa-vk2cZxZVh79zy-pY7v3W3nNShi2duYh6YR5ulrxL0O-EB9OZfpGVko1olmVeUyJcvj6vcukpxjiimfYezRqrQ7190wJSTGZCMZrRGQkdoXBHosQ=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhfb3oX9FQoP8_UsrVC9uE7Rol7u5O2WXFrMM__ObilfOQeZNOq1Oi5i9QoaZJc7JgrZKzrJXFMZa-vk2cZxZVh79zy-pY7v3W3nNShi2duYh6YR5ulrxL0O-EB9OZfpGVko1olmVeUyJcvj6vcukpxjiimfYezRqrQ7190wJSTGZCMZrRGQkdoXBHosQ=s320" width="320" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/06/a-bloody-mistake-7-luku.html"><br /> Edellinen luku</a><br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html">1. luku</a></span><br /><p></p><p class="MsoNormal"><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p><p class="MsoNormal">
</p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: large;"><b><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">8. luku<br /><br /></span></b></span></p>
<p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ja kutakuinkin
sillä tavalla sain selville, että Tristan saattoi olla erittäin itsepäinen ja
erittäin suostutteleva, kun hän halusi jotain.<br />
<br />
Mutta luulen, että loppujen lopuksi se oli syyllisyys, joka kiskoi minut ylös
sängystä yhdeksältä sunnuntaiaamuna ja ulos kadulle – pukeutuneena kiireestä
kantapäähän, typerä sateenvarjo kädessäni, väsyneenä, sekavana, hikoilevana ja
äärimmäisen hermostuneena. Nälkäkin kaihersi, koska Tristan oli pakottanut
minut paastoamaan, jotta silmissäni ei olisi punaisen häivääkään, mutta tarve
tukahtui palamisen pelon alle. Kun odotin, että hän tulisi noutamaan minut,
säpsähdin jokaista takkini lievettä heilauttavaa tuulenhenkäystä ja tirkistelin
pelokkaana taivasta. Tristan oli ollut oikeassa, oli pilvistä ja sateen haju
tuntui ilmassa, mutta sää oli juonikas paskiainen ja kykeni vaihtamaan suuntaa
minuuteissa. Sitä paitsi kun oli elänyt pimeydessä melkein neljä vuosikymmentä,
jopa synkkä päivä oli liian kirkas. Minulla oli päässäni tummimmat
aurinkolasit, jotka olin löytänyt, ja jouduin silti siristelemään linssien
takana.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Peittävästä
vaatetuksesta huolimatta en aikonut seistä auringonvalossa, siihen vedin rajan.
Jos se kirottu tulipallo kehtaisi edes kurkistaa pilvien välistä, syöksyisin
sisälle ja pysyisin siellä, vähät siitä, mitä Tristan sanoisi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Breena oli
nauranut minulle. Nauranut, se ilkeä siskonkuvatus! Eikö hän ollut huolissani
minusta, olin kysynyt. Minunhan täytyi altistaa itseni päivänvalolle ja
teeskennellä ihmistä surevien hautajaisvieraiden keskellä. Ehei, Breena oli
varma, että pärjäisin hyvin. Minulle tekisi vain hyvää käydä ulkona ja
sosialisoida muidenkin kuin naapureiden ja lähikaupan kassan kanssa. Hmph, olin
kuvitellut, että hän olisi puolellani, mutta hän vaikutti yhtä innokkaalta
pääsemään minusta eroon kuin muutkin perheeni jäsenet.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Päivän ainoa
hyvä puoli oli se, etten ollut törmännyt naapureihin, vaikkakin olin melko
varma, että rouva Hoffman kurkisteli juuri asunnostaan verhojen raosta ja
pähkäili, mihin olin menossa niin muodollisessa asussa. Muorille ominaista vain
oli, että hän piti minua yhtä epäilyttävänä, olin sitten liikkeellä
pukeutuneena pukuun tai uimahousuihin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Helpotukseni
oli suunnaton, kun melko uuden näköinen valkoinen Toyota kaarsi puoliksi
jalkakäytävälle ja pysähtyi eteeni. Avasin oven ja sujahdin sisälle. Syvä
huokaus pääsi keuhkoistani, kun minun ja päivänvalon välillä oli este.
Vaikkeivät ikkunat kokonaan estä meitä palamasta, ne hidastavat prosessia
huomattavasti. Tunsin kuumuuden hohkaavan ulkopuolelta, mutta se oli vaimeampi.
Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etten kylpisi hiessä hautajaisten jälkeen.<br />
<br />
Tristan vilkaisi minua kuskin paikalta. ”Olet ajoissa.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Mitä kummaa siinä on? Olen melko täsmällinen, vaikka itse sanonkin.”<br />
<br />
”Ajattelin, että ehkä tempaiset Rita Hayworthit.”<br />
<br />
”Siis teen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">mitä</i>?”<br />
<br />
”Karkaisit. Tekisit oharit. Etkö ole nähnyt Shawshank Redemptionia?”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ai niin, se leffa! Olin
nähnyt sen, mutta siitä oli kauan enkä muistanut kaikkia yksityiskohtia.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olen minä.
En vain heti hoksannut yhteyttä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
hymähti ennen kuin painoi kaasua ja ohjasi auton takaisin ajotielle. ”Turvavyö
kiinni. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">En aio ottaa sakkoja vuoksesi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Nolona
kiirehdin kiinnittämään vyön. Olin viimeksi ollut yksityisauton kyydissä
80-luvun alussa eikä niihin aikoihin juuri kukaan käyttänyt turvavöitä. Hitto,
kaikissa autoissa ei ollut edes ollut niitä!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ajoimme
hiljaisuudessa viitisen minuuttia. Se ei tuntunut kiusalliselta. Se mahdollisti
keskittymisen ohikulkeviin maisemiin. Hautajaiset pidettäisiin Friedhof
Frohnaussa, johon oli 20 minuutin matka. En ollut koskaan käynyt siellä, mutta
Tristanin mukaan hautausmaalla oli paljon puita eikä meillä olisi hätää, vaikka
aurinko päättäisikin näyttäytyä. En ollut vakuuttunut, mutta oli myönnettävä,
että maailman näkeminen valaistuna oli mukavaa vaihtelua, olkoonkin, että
liiallinen kirkkaus sattui silmiin. Kaikki kadut, jotka luulin tuntevani,
näyttivät niin erilaisilta, kun valo osui niihin. Ja ihmisiä oli niin paljon,
jopa sunnuntaiaamuna.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Se toi
mieleeni yksityiskohdan, joka minua hirvitti eniten: muut hautajaisvieraat.
Paikalla emme olisi vain minä, Tristan ja pappi – tai edes minä, Tristan,
pappi, Tristanin sisko ja hänen partnerinsa. Myös ystävät ja sukulaiset
osallistuisivat. Tusinoittain ihmissilmiä tuijottamassa minua ja pohtimassa,
mitä riivattua oikein tein siellä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Ikkunaan nojaaminen alkoi tuntua epämukavalta, ja kun valo hipaisi
käsivarttani, vedin raajani takaisin ja hivuttauduin lähemmäs keskikonsolia. En
pystynyt välttämään kajetta kokonaan, mutta kun Tristan kääntyi oikealle, minun
puoleni autosta jäi varjoon, mikä teki ajelusta siedettävämmän.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olen
edelleen sitä mieltä, että tämä on huono idea”, mutisin. ”Minä oikeasti kiehun.
Etkö sinä?” Tristanilla oli samantapainen musta pitkä takki ja mustat
puvunhousut. Hän oli sukinut hiuksensa taakse ja tuoksui tuoreelle partavedelle
(missä tahansa muussa tilanteessa olisin kuolannut häntä) mutta pystyin
näkemään hikihelmiä hänen hiusrajassaan, joten hänen olonsa täytyi olla yhtä
epämiellyttävä kuin minun.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Meidän
täytyy vain kestää. Toimitus pidetään kappelissa ja hautaamisen jälkeen menemme
lähellä olevaan ravintolaan, joten olemme sisätiloissa suurimmaksi osaksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se on silti
vaarallista. Entä jos aurinko tulee näkyviin, kun seisomme haudalla? Sinunhan
täytyy kantaa arkkua? Entä jos hihasi valuu alas etkä pysty oikaisemaan sitä?
Saat pahoja palovammoja.”<br />
<br />
Tristan heitti minuun uuden katseen. Näin puoliksi tuomitsevan, puoliksi
huvittuneen pilkkeen hänen aurinkolasiensa läpi. Mitä vittua? ”Sinä taidat olla
jonkinmoinen draamakuningatar, etkö olekin?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minä olen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">realisti</i>. Meidän ei kuuluisi olla ulkona
tähän aikaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sori vain,
että muu maailma toimii eri aikaan kuin me.” Jälkimietteenä hän lisäsi, ”On
hyvä mahdollisuus, että alkaa sataa, joten ei tämän pitäisi olla näin hankalaa
koko aikaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Toivoin
todellakin sitä. Hikoilin niin ylenpalttisesti, että jos sadetta tosiaan
saataisiin, heittäisin pois varjoni ja seisoisin kuuron alla kädet levällään
kuin mikäkin Jeesus enkä välittäisi rahtuakaan siitä, mitä Tristanin sukulaiset
minusta ajattelisivat.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En olisi
ikinä uskonut, että otan osaa ihmisen hautajaisiin ja kirkkaassa päivänvalossa
kaiken huipuksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
päästi ivallisen äännähdyksen. ”Ehkä sinun olisi pitänyt miettiä sitä ennen
kuin päätit muuttaa minut vampyyriksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Nipistin
huuleni yhteen, vajosin syvemmälle takkiini ja tuijotin suljettua
hansikaslokeroa. Nämä keskustelut alkoivat käydä hermoilleni. Tristan kantoi
valtavaa kaunaa minua kohtaan, ja vaikken voinutkaan syyttää häntä siitä,
pohdin, pitäisikö tuttavuus päättää ennen kuin se olisi kunnolla alkanutkaan.
Emme selvästikään tulleet toimeen. Tänään saatoin sallia pienen kärttyisyyden,
koska oli kyse hänen äitinsä hautajaisista. Hänen oli täytynyt totutella uuteen
elämäänsä vampyyrinä ja huolehtia äitinsä hautajaisjärjestelyistä samaan
aikaan, joten ei ihmekään, jos hän oli stressaantunut. Mutta tämän jälkeen
meidän olisi parempi pitää pientä etäisyyttä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miksei
siskosi tullut auttamaan järjestelyissä?”<br />
<br />
”Hän tarjoutui kyllä, mutta kielsin. En olisi jaksanut katsella, kuinka hän
märehtii muodonmuutostani kaiken muun lisäksi. Sitä paitsi hänellä oli paljon
töitä. Hän auttoi minua minkä pystyi Freisingista käsin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Mutta äitinne kuoli juuri!” möläytin kovempaa kuin olin aikonut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sain osakseni
tympääntyneen katseen. ”Äiti oli pitkään sairas. Kuten kerroin, se oli
odotettavissa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tiesin
seilaavani vaarallisilla vesillä. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Älä
sekaannu muiden suruun, älä sekaannu...</i> ”Siitä huolimatta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kun kerrat
olet niin kärkäs tuomitsemaan, voit varmaan kysyä Elenalta, miksei hän tullut
tänne auttamaan ja miksei hän sure mielestäsi hyväksyttävällä tavalla. Olen
varma, että siinä olisi upean ystävyyden alku.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En
tarkoittanut sitä niin”, mutisin. Tristan oli oikeassa: kuka minä olin
ohjeistamaan muita, miten heidän kuului surra?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ihan rehellisesti, hän on tosi
kärsivällinen sinun kanssasi. Joku toinen olisi jo tempaissut turpaan.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entä jos
siskosi soittaa poliisit?” kysyin toiveenani vaihtaa aihetta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei soita,
jos minä kiellän.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Luottamuksesi
siskosi kykyyn käsitellä yliluonnollisia paljastuksia on merkittävä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
katsahti minuun silmänurkastaan ja naputti sormillaan rattia. ”Etkö sinä sitten
luota siskoosi?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Luotan.
Mutta hän onkin ainoa suvustani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oho.”<br />
<br />
”Entäs siskosi partneri, se eläinlääkäri? Entäs jos hän sekoaa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hah, et selvästikään
tunne Hannea. Hän on viimeinen tyyppi, joka kutsuisi virkapukuiset, jos olisi
pieninkin mahdollisuus, että he anastaisivat uuden ja mielenkiintoisen
projektin häneltä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mitä, onko
hän joku 2000-luvun tohtori Mengele?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan ei
heti vastannut, mitä pidin huolestuttavana merkkinä. Sitten hän yskähti ja veti
suupielensä virnistyksentapaiseen. ”Hän on vain erittäin helposti innostuva ja
omistautunut työlleen. Mutta voisitko olla viittamatta häneen tohtori Mengelenä
muiden kuullen?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Äännähdin hölmistyneenä.
”Kuvitteletko, ettei minulla ole lainkaan tapoja? Että alkaisin hölistä
jumalauta natseista saksalaisissa hautajaisissa? Olen asunut tässä maassa yli
40 vuotta ja tiedän, mitä täällä saa sanoa ääneen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En minä
oikeasti kuvitellut niin”, Tristan sanoi sovittelevammin. ”Kunhan varmistin. En
tunne sinua niin hyvin eikä minulla ole kokemusta siitä, miten käyttäydyt
ihmisten keskellä.”<br />
<br />
”Osaan käyttäytyä aivan mallikkaasti.” Luolamiehenäkö hän minua piti? ”Ei minua
ladossa kasvatettu, ihan tiedoksi vain.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kunhan
varmistin”, hän toisti. Aistin hänen olevan hilkulla pyytää anteeksi, mutta hän
vetäytyi viime hetkellä. Kuin en ansaitsisi anteeksipyyntöä, vaikka hän olikin
selvästi loukannut minua. Mutta sillä tavalla meidän suhteemme taisi toimia.<br />
<br />
No jaa, itsehän mainitsin sen Mengelen. Kai me olimme nyt sujut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mutta entäs
jos siskosi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">uskookin</i> sinua?”
huomautin sitten, koska argumenttini eivät suinkaan olleet vielä lopussa.
”Entäs jos hän kysyy, mikset pelastanut äitiänne, vaikka sinulla oli mahdollisuus.”
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristanilla
ei ollut siihen välitöntä comebackiä, mutta näin, että ajatus oli käynyt
hänenkin mielessään. Hän nykäisi nenäliinan povitaskustaan ja pyyhki sillä
otsansa, minkä jälkeen hän ojensi minulle puhtaan liinan ikään kuin sovinnon
merkkinä. Minuun iski äkillinen tarve kikattaa, kun kuvittelin meitä kahta
hautajaisissa, seisomassa arkun vieressä ja hikoilemassa kuin maratoonarit
säässä, joka oli ihmisille lähes kolea. Purin poskeni sisäpuolta ja muistutin
itseäni, että tilanne oli vaarallinen useammalla kuin yhdellä tavalla, ennen
kuin mielikuva ehti kasvaa. Pahinta, mitä voi tehdä hautajaisissa, on
purskahtaa nauruun, siinäkin tapauksessa, että muut vieraat ymmärtäisivät sen
olevan stressireaktio.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sitä mukaa
kun lähestyimme hautausmaata, viimeisinkin murunen nauruhaluja valui minusta.
Vatsassa kupliva ahdistus teki olon etovaksi ja sai jäseneni nykimään. Vilkaisu
Tristaniin kertoi, että hänkin oli hermostunut. Nyt oli viimeinen mahdollisuus
kääntyä takaisin, ymmärtää, että se mikä oli kuulostanut mahtavalta idealta
kotona, saattaisi tosipaikan tullen muuttua katastrofiksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän pysäytti
auton jalkakäytävän viereen, lähelle sisäänkäyntiä, mihin muut ajoneuvot olivat
kerääntyneet, ja sammutti moottorin. Suurin osa vieraista ei ollut vielä saapunut,
koska lähisukulaisten velvollisuuksiin kuului olla paikalla ensimmäisenä,
vaihtaa muutama sana papin kanssa, tarkistaa, että kaikki oli kunnossa, ja
odottaa sitten, että muut alkaisivat valua paikalle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
pudotti kätensä ratilta, hengähti ja kuivasi otsansa vielä kerran. ”Ehkä olisi
pitänyt pyytää Elenaa tulemaan tapaamaan sinut vasta hautajaisten jälkeen”, hän
mutisi enemmän itsekseen kuin minulle.<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Voihkaisin. ”Voi luoja, oikeastiko? Nytkö tämä vasta tuli mieleesi?” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olisin voinut olla nyt sängyssäni,
turvassa auringolta ja ihmisiltä. “Voin kyllä palata kotiin ja odottaa siellä,
että hautajaiset ovat ohi.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei.”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tai voin odottaa autossa.”
Se olisi kyllä hemmetin tylsää, mutta silti parempi vaihtoehto kuin Tristanin
sukulaisten tapaaminen ja avonaisen haudan partaalla seisominen.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei, meidät on nähty. Sinä tulet mukaan.” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän tönäisi oven auki ja kapusi ulos.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mitä hän
oikein meinasi, miten niin nähty? Skannasin ympäristömme ja paikallistin pienen
ryhmän ihmisiä – yksi heistä pappi – seisomassa hautausmaan porttien takana. He
juttelivat, mutta heidän vaeltelevista katseistaan pystyin päättelemään, että
he olivat kuin olivatkin huomanneet saapumisemme.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hengähdin
syvään pari kertaa ja yritin rauhoittaa pompottelevaa sydäntäni ja joka
suuntaan syöksyviä ajatuksiani. Ainakin voisin syyttää Tristania, jos kaikki
menisi päin männikköä.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tajuat kai, ettei tällä tilaisuudella
ole mahdollisuuttakaan mennä sujuvasti? Nämä ovat hänen äitinsä hautajaiset,
sinä olet kuokkavieras ja näytät aivan liian kummalliselta käydäksesi ihmisestä
kirkkaassa päivänvalossa.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Tajuan. Olen
mennyttä.</span></i><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"><br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Se sai, vähän yllättäen,
sisäisen ääneni sulkemaan tuoteliaan leipäläpensä. Näköjään mokoman
saivartelijan pystyi vaientamaan, kun vain oli samaa mieltä sen synkkien
spekulaatioiden kanssa.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mitä sanon,
jos joku kysyy, mistä tunsin äitisi?” mutisin suupielestäni, kun kävelimme
kokoontujia kohti.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sano vain,
että olet kaverini.”<br />
<br />
”Mikä oli äitisi nimi?” Arvelin, että minun olisi hyvä tietää edes sen verran.<br />
<br />
”Karin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">“Ja mikä on sukunimesi?”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sillä kertaa Tristan
katsoi minua ja hämmennys häivähti kasvoilla, kun hän tajusi, ettei ollut
kertonut sitä minulle. No, enpä minäkään ollut kertonut hänelle sukunimeäni,
mutta hänen oli täytynyt nähdä se ovessani. ”Se on Becker.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Onko se myös siskosi ja äitisi sukunimi?”<br />
<br />
”On.”<br />
<br />
”Ja tiedät minun sukunimeni, eikö vain?”<br />
<br />
”Tiedän.”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hyvä on sitten.” Vedin
uudelleen henkeä niin, että hartiani kiipesivät korviini ja lysähtivät sitten
alas. Se ei rauhoittanut hermojani pätkän vertaa. Saatoin ainoastaan toivoa,
että vieraat olisivat niin syventyneitä suruunsa, etteivät kiinnittäisi minuun
huomiota.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Lähestyessämme
joukkoa tunnistin Elenan ja hänen puolisonsa välittömästi, olivathan he joukon
ainoat alle viisikymppiset. Toisella oli lyhyet vaaleat hiukset ja hän oli
pukeutunut mustiin housuihin ja pikkutakkiin, toinen oli brunetti, hiukan
lyhyempi, lähes identtisessä asussa, hiukset kiedottuna poninhännälle ja
taiteilija-nörtti-tyyppiset paksusankaiset lasit nenällään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Onko tuo
siskosi”, kysyin ja nyökkäsin brunettia kohti.<br />
<br />
”Elena on tuo vaalea.”<br />
<br />
”Ai.” Totta puhuen blondi näytti nuorelta Ellen DeGeneresiltä eikä lainkaan
Tristanilta. Kuitenkin, kun pääsimme lähemmäs, totesin, että hänellä oli
samanlainen silmien ja suun muoto. Silmien värin olisi voinut määritellä
ruskeaksi, mutta se oli niin vaalea, että taittui enemmän kultaiseen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Shokki loisti
useamman kuin yhden vieraan kasvoilta, kun heidän silmänsä lankesivat meihin.
Elena Becker muodosti huulillaan selkeästi ’Mitä vittua?’ nähdessään veljensä
ja melkein, melkein kysyi siitä, mutta Tristan levitti kätensä ja kaappasi
siskonsa tiukkaan halaukseen ennen kuin tämä ehti reagoida. Kuulin hänen
mutisevan jotain Elenan korvaan, todennäköisesti pyytävän tätä odottamaan,
kunnes seremonia olisi ohi. Elenan partneri, eläinlääkäri Hanne, katseli
vuoronperään Tristania ja minua. Tarjosin hänelle pientä hymyä, mutta en saanut
vastausta.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elenan
jälkeen Hanne joutui Tristanin halaamaksi. Ja sen jälkeen Tristanin täytyi
tervehtiä jokaista jo paikalle ehtinyttä vierasta sekä tietenkin pappia. Odotin
sivussa enkä ollut koskaan tuntenut kuuluvani vähemmän minnekään. Asiaa ei
auttanut, että olin nälkäinen ja haistoin heidän verensä, aistin sen virtaavan
heidän suonissaan lämpimänä ja virkistävänä ja houkuttelevana ja...</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
nyppäisi minut ulos haaveiluistani. ”Tässä on Adrian Winter.”<br />
<br />
”De Winter”, korjasin. Heti toisella ajattelemalla tajusin, että minun olisi
pitänyt vain pitää suuni kiinni. Mitä väliä, vaikka nimeni olikin väärin? Nyt
sain pikku teatterikappaleemme näyttämään vain entistä epäilyttävämmältä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niin, de
Winter”, Tristan myötäsi naama peruslukemilla. ”Hän on kaverini.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hauska
tutustua, Adrian.” Elena kätteli minua, mutta hänen silmänsä kertoivat kaiken: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">’Tristan, kuka hemmetti on tämä outo häiskä
ja miksi toit hänet äidin hautajaisiin?’</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan piti
esittelyt lyhyinä, mutta luonnollisesti jouduin kättelemään jokaikistä. Onneksi
olin leikannut ja viilannut kynteni aamulla. Kun vieraat kasautuivat eteeni,
Tristan listasi heidän nimiään ja yhteyttään äitiinsä. ”Tässä on tätini Gisela
Meier, äidin sisko, ja hänen miehensä Helmut. Sabine Köhler, äidin paras ystävä
lukioajoilta, ja hänen miehensä...”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutisin
osanottojani samalla, kun he vuorollaan pahoinpitelivät kättäni. Se
Helmut-hemmo varsinkin, mitä hittoa, mikä häntä vaivasi? Miksi ukon täytyi
puristaa kättäni kuin se olisi stressipallo? Useimmat katsoivat minua
kysyvästi, mutta he tuntuivat unohtavan minut heti, kun esittelyt olivat ohi.
Olihan heillä mielessään painavampiakin asioita kuin erikoinen vieras, jonka
vainajan poika oli päättänyt raahata mukanaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ainoastaan
Tristanin sisko morsmaikkuineen pysyi epäluuloisena. Kuten kävi ilmi kappelille
kävelyn aikana, Hanne oli heistä kahdesta se uteliaampi. Hänen silmänsä
vaelsivat tuon tuostakin suuntaani ja kerran tai kahdesti huomasin hänen
tiirailevan Tristanista minuun ja takaisin, kuin hän olisi vertaillut
ulkonäköämme.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jep, olin tosiaankin mennyttä.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">No, jos
heillä oli noin hyvät hoksottimet, heidän vakuuttamisensa ei vaatisi Tristanilta
paljoakaan ponnisteluja.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kavutessamme
kappeliin johtavia portaita muistin, että siitä oli ikuisuus, kun olin
edellisen kerran vieraillut uskonnollisessa rakennuksessa. Itse asiassa siitä
oli kauemmin kuin 30 vuotta. Tarinoissa vampyyrit ovat epäpyhiä olentoja,
joilta on evätty pääsy Herran huoneeseen ja jotka eivät kestä uskonnollisia
esineitä ja vielä mitä, mutta nekin ovat pelkästään niitä, tarinoita. Perheeni
ei ole koskaan ollut uskonnollinen, minä en ole koskaan ollut uskonnollinen, ja
ihan suoraan sanoen suhteeni jumalaan oli ollut viimeinen asia mielessäni
muuttumiseni jälkeen. Se ei silti tarkoittanut, ettenkö voisi käydä kirkossa
niin halutessani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Koin
ainoastaan valtavan helpotuksen aallon ja viileän ilmavirran, kun astuin
sisäpuolelle. Riisuin aurinkolasini ja suljin sadevarjoni samalla, kun kävelin
keskikäytävää pitkin Tristanin perässä ja silmäilin ympärilleni. Nähtävää ei
ollut paljon; kappeli oli moderni ja askeettinen, tummaa puuta ja valkoista
kiveä, pelkistettyjä kattokruunuja ja suuri mutta koruton risti alttarilla.
Arkku oli myös siellä, korokkeella kynttilöiden ympäröimänä, kukkaseppeleiden
peittämänä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Etkö tuonut
kukkia?” kuiskasin Tristanille.<br />
<br />
”Ne ovat jo täällä. Hankin niille toimituksen suoraan kirkkoon täksi aamuksi”,
hän sihahti takaisin.<br />
<br />
Olisiko minunkin pitänyt tuoda kukkia? Olisiko pitänyt tuoda kortti? Kumpikaan
ei ollut käynyt mielessäni, mutta nyt kun näin kaikki adressit arkun ympärillä,
muistin, että hautajaisetikettiin kuuluivat tuomiset. Mutta ei voinut enää
mitään tässä vaiheessa. Toivoin, että seremonia veisi muiden huomion asiasta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
ohjasi minut eturivin penkkiin. Yritin protestoida, koska en halunnut istua
hänen siskonsa ja tämän naisystävän arvioivien silmien alla. ”Voisin mennä
tuonne taakse. Saisitte vähän yksityisyyttä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristanille
ei kelvannut. Hän oli ollut melko poissaoleva sen jälkeen, kun olimme
tiimiytyneet hänen perheensä kanssa, mutta ilmeisesti minun valvomiseni oli
edelleen hänen tärkeyslistansa kärjessä. ”Ei, sinä istut tähän, mistä näen sinut
koko ajan.” </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hyökyaallollinen
kysyviä ja paheksuvia katseita iski minuun heti, kun olin saanut persaukseni
osoitetulle paikalle, siihen pahuksen eturiviin, joka oli varattu yksinomaan
lähimmille perheenjäsenille. Nyin huivin kaulastani, jotta viileä ilma pääsi
kuivaamaan kaulani nihkeän ihon ja laskin leukani, yritin näyttää
epäkiinnostavalta. Tristan ja Elena menivät alttarille vaihtamaan viime hetken
sanat papin kanssa, mutta Hanne istui penkille eikä niin kovin kauas minusta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No, Adrian”,
hän aloitti keskustelevaan sävyyn. ”Oletko tuntenut Tristanin kauankin?”<br />
<br />
”Öh, tavallaan, me...” Perhana, ei minulla ollut hajuakaan, kuinka hyvin hän
oli perillä Tristanin ja Elenan menneisyydestä. Hän saattoi testata minua,
yrittää selvittää, olinko huijari vai en. ”Kyllähän niin voisi sanoa”, lopetin
lauseeni määrittelemättä aikaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Mutta millainen on suhteenne? </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tarkoitan,
että oletteko työkavereita vai..?” Äänensävy kertoi, että Hanne oli jo vetänyt
omat johtopäätöksensä. Hän tiesi, että jotain oli tekeillä. Hänen katseensa
lipui suuhuni, hampaisiini – hän ei yrittänyt edes piilotella sitä. Hänen oli
täytynyt huomata myös korvani (niin kuin Tristaninkin), yleensä peitin ne
hiuksillani, mutta hautajaisissa edellytettiin siistiä ulkonäköä, joten olin
sitonut ne poninhännälle, minkä seurauksena suipot kärjet olivat
täysin näkyvillä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Aloin
hikoilla uudelleen. Mitä helvettiä minun pitäisi sanoa? Tristan ei ollut
valmistellut minua tarpeeksi. Minulla ei ollut mitään käsitystä hänen
työtilanteestaan; oliko hän vielä sairauslomalla vai sanoutunut irti. En edes
tiennyt, mitä hän teki työkseen. Ääh, miksemme olleet käyttäneet automatkaa
siihen, että olisimme opetelleet tuntemaan toisemme – ainaisen riitelyn sijaan?
”Olemme kavereita.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jaha, vai
niin”, hän sanoi eikä kuulostanut lainkaan vakuuttuneelta. Mutta hän jätti
kuulustelun sikseen, koska luojan kiitos Tristan ja Elena olivat saaneet
höpinänsä höpistyä papin kanssa ja liittyivät seuraamme penkille, istuivat jopa
armollisesti väliimme.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Tunnelma oli hiljainen, harras, raskas. Hanne kysyi, oliko kaikki kunnossa, ja
Elena vastasi kyllä, nyt vain odotettaisiin, että loputkin vieraat saapuisivat.
Tristan tuijotti pitkään tyhjyyteen, kumartuneena eteenpäin, nojasi käsillään
reisiinsä. Mietin, pitäisikö sanoa jotain, mutta tulin siihen tulokseen, että
minun olisi parempi pysyä vaitonaisena ja huomaamattomana.<br />
<br />
Kun hän taas suoristui, hän vilkaisi suuntaani ja oli kääntämässä päätään pois,
mutta jokin nykäisi hänen huomionsa takaisin. Yllätys levisi hänen kasvoilleen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kohtasin
hänen katseensa hämmentyneenä. ”Mitä?” Roikkuiko nenästäni räkävana vai mitä
kummaa?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei mitään”,
hän ravisti päätään ja kääntyi pois.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei varmasti,
ei. En kysellyt enempää, mutta ongin liinan taskustani ja pyyhin nenäni
varmuuden vuoksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En vain
tiennyt, että sinulla on siniset silmät”, Tristan mutisi, kun Hanne alkoi puhua
Elenalle eivätkä he kuulleet häntä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Totta, hän oli nähnyt minut vain, kun olin vastikään juonut verta.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kohotin
leukaani hiukan uhmakkaasti. ”No, minulla on.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Hän ei vastannut siihen. Loput vieraista olivat alkaneet vaellella sisään ja
hänen täytyi nousta ylös tervehtimään. Minäkin nousin ylös, puristin ties
kuinka monta kättä ja esittelin itseäni, ahdistuin heidän epäluuloisista
ilmeistään. Ihmisten virta tyrehtyi lopulta, kun kaikki löysivät paikkansa,
mutta se vei ihan helvetin kauan. Kun istuimme taas paikoillemme, näin Elenan
poskilla kyyneleitä ja ajatus, että tässä oli tosiaan kyse heidän äitinsä
hautajaisista, iski minuun toden teolla. He olivat menettäneet läheisimmän
perheenjäsenensä. En kyennyt kuvittelemaan, miltä heistä tuntui. Mutta miksi
Tristan pysyi niin... asiallisena? Oliko se hänen tapansa käsitellä
tapahtunutta?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tunsin oloni
surkeaksi. Saattaisin vuodattaa muutaman kyyneleen, vaikkei ollut kyse minun
äidistäni. Toivoin vain, että olisin voinut paeta, lukittautua vessaan ja
odottaa, että toimitus olisi ohi, mutta Tristan ei päästäisi minua. En voinut
edes keksiä tarinaa äkillisestä ripulista, koska hänen oli täytynyt jo tähän
mennessä huomata, ettei vampyyrien juurikaan tarvinnut käydä vessassa numero
kakkosella.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
selvitti kurkkuaan ja kääntyi siskonsa puoleen. ”Elena? </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Voitaisiinko
tavata tämän jälkeen? Minun luonani? On yksi juttu, josta minun pitäisi puhua
kanssasi.”<br />
<br />
Elena taputteli silmänurkkiaan nenäliinalla. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”</span>Eikö se voi odottaa?”<br />
<br />
”Ei, eipä oikeastaan.”<br />
<br />
”Koskeeko se äitiä? Perintöä? </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kyllä
se minun mielestäni joutaa odottamaan.”<br />
<br />
”Ei, ei mitään sellaista”, Tristanin ääni väreili epäuskoa, että sisko oli edes
juljennut vihjaista, että hän olisi niin tahditon. ”Tämä... tämä on tärkeää
ja... kiireellistä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena rypisti
kulmiaan, silmät pyyhkäisivät minua ja palasivat veljeen. ”Onko sillä jotain
tekemistä sen kanssa, että näytät yhtäkkiä todella kummalliselta?”<br />
<br />
Jessus, tämä sisko ei totisesti kierrellyt tai kaarrellut.<br />
<br />
Eikä niin tehnyt Tristankaan. ”Kyllä, juuri sen.”<br />
<br />
”Ihan rehellisesti, Tristan, jos aiot kertoa minulle, että sinulla on jokin
vakava sairaus, olen pahoillani, mutta en kykene nyt vastaanottamaan sellaisia
uutisia.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei, olen ihan kunnossa. Tai siis en ole kuolemassa.”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elena hieroi kasvojaan. ”Voihan
nyt helvetin vittu.”<br />
<br />
”Hei, Ellie, ehkä meidän pitäisi kuulla, mitä hänellä on sanottavanaan”, Hanne
ehdotti ja laski kätensä Elenan olalle. ”Kuulostaa tärkeältä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voitte yöpyä
minun luonani, jos haluatte”, Tristan tarjosi. ”Ei tarvitse mennä hotelliin.”<br />
<br />
”Me varasimme jo huoneen.”<br />
<br />
”Ettekö voi perua sitä?”<br />
<br />
”En ole varma. Tavaramme ovat hotellilla, joten meidän pitäisi ainakin käydä
hakemassa ne.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hanne tökkäsi
Elenaa kevyesti kyynärpäällään ja hyssähti. ”Se alkaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Puhutaan
jälkeenpäin”, Elena sanoi. He vajosivat hiljaisuuteen, aihe jäi raskaana
roikkumaan heidän välilleen. Melankolinen klassinen sävel alkoi kaikua
korkeassa tilassa ja pappi kohotti kätensä lausuakseen ensimmäisen rukouksen
tai mitä papit ikinä tekivätkään hautajaisissa.<br /><br />
Huokaisin, vajosin penkkiini ja yritin varautua kurjuuteen, joka epäilemättä
vaani edessäpäin.</span></p>
<p class="MsoNormal"> <br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2022/07/a-bloody-mistake-9-luku.html"><span style="font-size: large;"><br /><b><span style="font-size: medium;">Seuraava luku</span></b></span></a><br /></p>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-33664468626410779952021-06-28T20:35:00.003+03:002021-11-07T19:16:12.660+02:00A Bloody Mistake, 7. luku<p><span style="font-family: Century Schoolbook;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/05/a-bloody-mistake-luku-6.html"></a></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/05/a-bloody-mistake-luku-6.html"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-iuJU1wrREmQ/YK5zxhjutBI/AAAAAAAAC9o/X_VHW9XdrfgE6urtZtRecZf7RLn7fNjNgCPcBGAYYCw/s320/A%2BBloody%2BMistake.png" /></a></div><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/05/a-bloody-mistake-luku-6.html"><span style="font-size: medium;"><br /></span></a><p></p><p><span style="font-family: Century Schoolbook;"><span style="font-size: medium;"><br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/05/a-bloody-mistake-luku-6.html">Edellinen luku</a></span></span></p><p><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Century Schoolbook;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html"><span style="font-size: medium;">1. luku</span></a></span><br /></span><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"><span style="font-size: large;"><b><span>7. luku </span></b></span><br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">
Alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että saattaisin melkein tottua keskellä päivää
soivaan ovikelloon. Melkein.<br />
<br />
Viimeksi olin ollut lähellä sydänkohtausta. Tällä kertaa vain ponkaisin ylös
sängyssäni ja hetkellinen hämmennys kiehahti nopeasti raivoksi.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Tämä oli pelkästään epäkohteliasta! Tähän täytyi tulla
loppu! </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En minäkään
ravannut ympäriinsä soittelemassa ihmisten ovikelloja keskellä yötä.<br />
<br />
Tämän jälkeen laittaisin oveeni kyltin: ’Siitä vain, soita kelloa. Katsotaan,
mitä tapahtuu.’ Tai sitten vain nappaisin sähköt irti mokomasta rakkineesta. Tosin
jos tekisin niin, Tristan ilmestyisi kuitenkin paikalle, koska juuri niin
universumi toimi minun kohdallani.<br /><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Luonnollisesti
siellä saattoi olla Tristan juuri nyt (ainakin jos Breenalta kysyi) mutta olin
skeptinen. Oli kulunut jo liikaa aikaa, nyt oli päivä ja hänen oli täytynyt jo
huomata, ettei auringossa keekoilu oikein sopinut meille. Mutta jos ovella oli
kuin olikin hän, voisin ainakin pakottaa hänet ottamaan puhelinnumeroni, jotta
hän ymmärtäisi seuraavalla kerralla soittaa ennen visiittiään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Potkaisin
peiton syrjään ja nappasin vaatteeni lattialta. Olin hikoillut nukkuessani,
mikä enteili kesän lähestymistä ja sitä, että oli aika sulkea lämmitys. Paitani
haisi vähän, huomasin sen, kun vedin vaatteen pääni yli. Paikansin myös reiän
olohousujeni vasemmassa polvessa. Hemmetti, ne olivat lempivaatteeni kotona
löhöilyyn. Nykypäivän vaatteet eivät kestäneet edes vuotta. Hiukseni olivat
oikein kunnon sotkussa (tunsin mehevän takun takaraivollani) enkä ollut pessyt
niitä kahteen päivään, koska olin yhteiskunnallisen marginalisaation uhri ja
saatoin aivan hyvin maatua asuntooni, jos niin halusin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kaiken
kaikkiaan en ollut edustuskunnossa. Päälle päätteeksi minulla oli massiivinen
seisokki, mikä kertoi, että päivä oli saavuttanut viimeisen neljänneksensä.<br />
<br />
Tiedonmuru, jota kukaan ei pyytänyt: kun muuttuu vampyyriksi ja vuorokausirytmi
kääntyy päinvastaiseksi kuin ihmisillä, aamuerektioista tulee iltaerektioita.
Se on oikeastaan aika lohdullista, tietää, että keho toimii edelleen, vaikka
onkin muuttunut fiktiiviseksi olennoksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En jaksanut
välittää, ettei minulla ollut alushousuja ja oleskeluhousuni pullistelivat
tavalla, mikä olisi julkisilla paikoilla tulkittu hyvin sopimattomaksi. Oli
todennäköistä, etten avaisi ovea häiritsijälle, joten miksi vaivautua tekemään
mitään ulkonäölleni?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun raahasin
jalkojani eteiseen, ovikello pärisi uudelleen. Yritin muistella, olinko
tilannut jotain. Ei, nykyään kun postit olivat auki auringonlaskun jälkeenkin,
tilasin yleensä pakettini suoraan niihin. Ainoastaan huonekalut toimitettiin
suoraan ovelleni enkä ollut nyt kalustamassa kämppääni uusiksi. Nojauduin
kurkistamaan ovisilmästä. Jos siellä olisi rouva Hoffman, avaisin oven
pelkästään järkyttääkseni häntä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Oven takana
ei ollut naapurini. Siellä oli kuriton, ongelmallinen jälkeläiseni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin liian hölmistynyt
edes hermostuakseni. Sydämeni teki pienen epätavallisen hypähdyksen, mutta siihen
se jäi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristanilla
oli yllään tavanomainen peittävistä vaatteista, sateenvarjosta, aurinkolaseista
ja hanskoista koostuva haarniskansa, mutta niistä huolimatta koko juttu oli
täysin ennenkuulumaton. Hän oli muuttunut vampyyriksi pari viikkoa sitten ja
kekkaloi edelleen päivänvalossa kuin ei mitään. Mikä perhana häntä oikein
vaivasi?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kiskaisin
oven auki. Olisin luultavasti antanut paremman vaikutelman itsestäni, jos
olisin sanonut jotain, mutta typertyminen oli karkottanut sanat aivoistani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänkin näytti
varsin hämmästyneeltä, käsi jähmettyneenä ovikellon ylle, valmiina jatkamaan
sen rääkkäämistä. Hän vilkaisi ympärilleen, silmät kääntyivät vasemmalle ja
oikealle ennen kuin pysähtyivät minuun ja hän räpytteli kuin ei olisi ollut
varma, miksi oli taas ilmestynyt ovelleni. Tiesin hänen tuntevan vetoa
suuntaani, olinhan hänen tekijänsä, ja se saattoi hyvin olla ainoa syy, miksi hän
oli palannut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ravisti
itsensä ulos transsistaan ja kairasi silmänsä omiini ennen kuin, välittämättä
edes tervehtiä, purskautti ulos ensimmäisen mieleensä juolahtaneen asian.
”Oletko sinä aina kotona?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Yritätkö vihjailla, ettei minulla ole
elämää?</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Oikeassahan hän on, ei sinulla ole.
Sinä vain… lillut öiden läpi.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Turpa kiinni.
Käyn minä ulkona. </span></i><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tapaan muita! Tapasin toisen vampyyrin
pari yötä sitten.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Niin, sen, jonka torjuit.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Älä viitsi, se nainen oli puuma.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olen minä
tähän aikaan.” Mikä tarkoitti: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">’Mikset
sinä ole nukkumassa? Mikä sinun ongelmasi on, nuori vampyyri?’</i> ”Haluaisitko,
etten olisi? Voin sulkea oven ja teeskennellä, etten ole paikalla.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vaivautumatta
vastaamaan hän punkesi ohitseni ja tönäisi oven kiinni. Kun hän riisui lasinsa,
katse viivähti asussani, rupuisessa ulkomuodossani ja, jep, myös housujeni
etumuksessa.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olitko
kiireinen?” hän kysyi. Sanoihin sisältyi alaviite. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">’Täällä sinä vain runkkailet pilattuasi täydellisen elämäni.’</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kyllä,
minulla oli kiire nukkua”, murahdin ja viis veisasin, vaikka ääneni kuulosti
ärtyneeltä. ”Niin kuin sinullakin pitäisi olla.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Juu, ei, ei
ole aikaa. Minulla on ollut paljon asioita hoidettavana. On edelleen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sarkastinen
töksäytys yritti muodostua kielelleni, mutta muistin, kuinka monimutkainen
hänen tilanteensa oli, tai oli ollut, joten nielaisin sanani ja astuin
taaksepäin, kun hän kyykistyi riisumaan kenkänsä. Se ilmeisesti tarkoitti, että
hän aikoi viipyä ainakin hetken.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Otatko
juotavaa?” kysyin. Olin nähnyt vilauksen hänen silmistään, olin nähnyt
pähkinänruskean ja pystyin sanomaan, ettei hän ollut juonut verta vähään aikaan.
Ehkei edellisen visiittinsä jälkeen, mutta se oli kyllä rajojen venyttämistä.
Hänen olisi pitänyt myös näyttää heikommalta, jos asianlaita olisi ollut niin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Otan,
kiitos”, hän kuulosti helpottuneelta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tule
sitten.” Pyöräytin itsekseni silmiäni ja viittilöin häntä seuraamaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Keittiössä
satuin vilkaisemaan seinäkelloa ja totesin sen olevan puoli kuusi. Liian
aikaista olla hereillä, mutta olihan tämä kiistämättä parannus aamukymmeneen
verrattuna. Ulkona taisi myös olla pilvistä, koska verhojen raoista ei
kurkistellut polttavia säteitä. Menin suoraan jääkaapille, noukin hyllyltä
pullon ja ojensin sen Tristanille. Lasin käyttäminen oli turhaa, hän aikoi
kuitenkin nykäistä veren kurkkuunsa parissa sekunnissa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänellä oli
sentään sen verran tapoja, että hän istuutui alas ennen kuin nyppäsi korkin
pullosta, vei sen huulilleen ja joi pitkin, ahnain kulauksin. Odottaessani,
että hän sai janonsa tyydytettyä, noukin itsellenikin pullon ennen kuin istuin
häntä vastapäätä. Huvittavaa, että meillä näytti olevan omat paikat vain kahden
tapaamisen jälkeen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kiitos”, hän
sanoi uudelleen. Tyhjä pullo kopsahti pöytään, ja hän pyyhki suunsa
kämmenselkäänsä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olisin
tarjonnut hänelle lisää, mutta pitelin viimeistä pulloani ja aioin totta vie
juoda sen itse. ”Eipä mitään. Mutta jos saan kysyä, oletko saanut lainkaan
verta juodaksesi koko tänä aikana?”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Olen. Minä... öh, ostin jotain kamaa marketista.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Yyh,
prosessoitua, väljähtänyttä eläimen verta. Siis... yök.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ajatukseni
taisivat näkyä naamastani, koska Tristan naurahti synkästi. ”Jep, se maistui
lehmänpaskalta, mutta piti minut toimintakunnossa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En kysynyt,
miksei hän ollut käynyt metsästämässä. Jotkut vampyyrit hoksasivat touhun omin
päin, toiset vaativat opastusta. Ja joillakuilla oli lievää suurempia
vaikeuksia päästä sinuiksi sen faktan kanssa, että tästä lähtien heidän täytyi
ravita itseään ihmisverellä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minulla oli
ollut myös, muistin sen kyllä. Mutta minulla oli ollut Breena ja isä ja kaikki
muutkin näyttämässä esimerkkiä. Se ei tuntunut niin väärältä, kun kaikki
perheenjäsenesi tekivät sitä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ingo oli
ollut meistä kaikkein itsepäisin, vastustanut tarvetta niin kauan, että oli
häilynyt jatkuvasti tajunnan rajamailla. Loppujen lopuksi äiti oli purrut oman
ranteensa auki ja pakottanut uppiniskaisen pikkuveljeni juomaan vertaan. Ingokin
oli ennen pitkää antanut periksi. Kaikki antavat lopulta periksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minun pitäisi
kaiketi opettaa Tristan metsästämään, näyttää hänelle, miten noita hänen
upouusia teräviä hampaitaan käytettiin. Siis jos hän vain pysyisi
lähietäisyydelläni tarpeeksi pitkään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hmm, niin...
miten äitisi voi?” kysyin varovasti. Tristan ei todennäköisesti halunnut
keskustella asiasta, mutta siihen me olimme edellisellä kerralla jääneet. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Näin hänen
aataminomenansa pompahtavan. Hän huokaisi ja katsoi ohitseni ikkunaan päin.
”Hän nukkui pois.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hetkinen, mitä?!</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Mitä?” sopersin. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Näin pian? Olihan Tristan sanonut, että hänen äitinsä
syöpä oli edennyt neljänteen vaiheeseen ja tämä oli heikossa kunnossa, mutta...
”Olen pahoillani. En oikein...” </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Mutta mitä helvettiä? </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Miksi hän oli niin rauhallinen? Miksi
hän edes oli täällä?<br /><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En ollut
koskaan ollut vastaavassa tilanteessa. Isovanhempani olivat kuolleet, kun olin
ollut lapsi, mutta minun ei ollut koskaan aiemmin tarvinut ilmaista osanottoani
kenellekään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En tiedä,
mitä sanoa paitsi... otan osaa.” Niinhän tällaisessa tilanteessa kuului sanoa,
eikö vain?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kiitos. Ja
juttu on ihan okei, ei sinun tarvitse sanoa mitään. Se oli odotettavissa”, hän
mutisi ja näin hänen silmiensä – joiden iirikset loistivat nyt punaista –
keräävän ohuen kosteuskerroksen ennen kuin hän kasasi itsensä ja selvitti
kurkkuaan. ”Ehdin paikalle ajoissa juttelemaan vielä hänen kanssaan. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Äiti
lähti rauhallisesti.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mieleni tulvi
kysymyksiä. Miksei Tristan ollut muuttanut äitiään? Oliko äiti halunnut kuolla?
Oliko Tristan kunnioittanut äitinsä mielipidettä niin paljon, ettei ollut
uskaltanut päättää tämän puolesta, jos tämän omaan harkintakykyyn ei ollut voinut
enää luottaa?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin myös
kuullut, että keuhkosyövässä ei ’lähdetty rauhallisesti’, mutta sitä en aikonut
mainita ääneen. Ehkä äiti oli saanut kunnon lääkkeet.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miten sinä
pärjäilet?”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ihan ookoo”,
hän sanoi, joskaan ei kovin vakuuttavasti. Menetys ei ollut vielä uponnut.
Hänellä oli ollut viime aikoina useampia suuria muutoksia elämässään, ja minä
olin niihin osasyyllinen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Voi luoja,
kuinka toivoin, että olisin onnistunut hillitsemään itseni sinä yönä. Tai että
olisin edes valinnut jonkun toisen. Jonkun, jonka elämässä ei olisi ollut niin
paljon kaikkea meneillään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan
tuijotti eteensä mitään näkemättä, silmät räpsähtivät vain, kun ne uhkasivat
kuivua. En keksinyt sanottavaa, joten pysyttelin hiljaa ja vain siemaisin
lasistani silloin tällöin saadakseni jotain tekemistä, kun hän keräsi
ajatuksiaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jonkin ajan
päästä hän kohotti leukansa ja katsoi suoraan minuun. ”Hautajaiset ovat
sunnuntaina. Ja sinä tulet mukaani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Anteeksi mitä? Mitä se oli?</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miksi?”
pärskähdin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Säätiedotuksen
mukaan sunnuntaina on pilvistä ja hyvä sateen mahdollisuus, joten uskon, että
pärjäämme kyllä kunnon vaatetuksen ja sateenvarjojen avulla.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mutta miksi
minun pitää tulla mukaan?” Eivätkö hautajaiset olleet yksityisiä tilaisuuksia?
Oliko hän edelleen niin kettuuntunut, että halusi minun näkevän sukulaistensa
surun, jotta joutuisin oikein rypemään katumuksessa? Mutta en ollut vastuussa
hänen äitinsä syövästä tai kuolemasta. Päinvastoin, minä olin tarjonnut hänelle
mahdollisuuden pelastaa äitinsä eikä hän ollut tarttunut siihen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Siskoni
tulee puolisonsa kanssa. Hän on lääkäri.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Siskosi on lääkäri?” </span><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ja nyt vasta hän kertoo
minulle tämän?!</span></i><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
<br />
”Ei, hänen naisystävänsä on lääkäri. Okei, eläinlääkäri, mutta lääkäri siitä
huolimatta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hetkinen,
siskosi kumppani on nainen?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Joo, miksi? Onko sillä väliä?” Tristan kysyi
haastavasti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Sitä vain,
että…” Suljin suuni, kun tajusin, ettei minulla ollut vasta-argumenttia. Tristan
ei ollut ollut ennakkoluuloinen aiemmin, olin vain tulkinnut hänen sanansa
niin. Lähestymisyritykseni eivät olleet kiinnostaneet häntä, koska hän itse ei
ollut homo. ”Ei mitään. Minä vain yllätyin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän hymähti
hivenen ärtyneenä – oli selvästi odottanut muhevaa riitaa, valmistautunut
puolustamaan näkemyksiään ja haukkumaan minut tekopyhäksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eli miksi minun
täytyy tavata siskosi puoliso, joka on eläinlääkäri? En minä ole koira.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Koska he
asuvat toisella puolella maata eivätkä käy täälläpäin usein. Heidän täytyy
nähdä meidät molemmat, jotta saan vakuutettua heidät.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Vakuutettua
heidät... mistä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Siitä, mitä
me olemme, tietysti.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oi ei. Ei,
ei, ei.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kyllä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, minä en
lähde mukaan etkä sinä kerro heille.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kyllä sinä
lähdet ja kyllä minä aion kertoa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Kylläpäs.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">“Ehdottomasti ei.”<br />
<br />
”Ehdottomasti kyllä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tuijotin
häntä ja toivoin näyttäväni päättäväiseltä. Se, mitä hän ehdotti, ei ikinä
tulisi kysymykseen. Miten hän saattoi edes harkita moista? Enkö ollut
selittänyt vampyyrien sääntöjä tarpeeksi selvästi?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Joo joo,
tiedän, että kutsuin niitä jättimäiseksi paskakasaksi, mutta tämä oli eri
juttu. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämä</i> sääntö oli olemassa meidän
omaksi turvaksemme. Tristanilla ei ollut valtaa päättää sen rikkomisesta, koska
se saattaisi muutkin vampyyrit vaaraan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän tuijotti
takaisin, punahehkuinen katse ei rävähtänyt, ja minulle alkoi hitaasti valjeta,
että hän saattoi hyvin olla yksi jääräpäisimmistä henkilöistä, joihin minulla
oli ollut epäonni törmätä. Ei auttanut, että hän oli niin kuuma tapaus. Olisi
ollut helpompi panna kampoihin vastenmieliselle örvelölle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olet sen
velkaa minulle”, hän sanoi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hmm, siinä
oli perää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pyydä
minulta mitä tahansa muuta ja saatan harkita, mutta tämä reissu ei onnistu. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Kerroin
sinulle säännöistämme. Meidän täytyy suojella kaltaisiamme.”<br />
<br />
”En välitä paskaakaan teidän aikaintakaisista säännöistänne.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">“<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Meidän</i>
säännöistämme.”<br />
<br />
”Miten vain. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En välitä.
Minun täytyy saada heidät uskomaan minua, etenkin Hanne.”<br />
<br />
”Siskosi?”<br />
<br />
”Ei, vaan hänen puolisonsa. Siskoni nimi on Elena.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Onko hän vanhempi vai nuorempi kuin sinä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Vanhempi, mutta...” Tristan kallisti päätään. “Mitä väliä
sillä on?”<br />
<br />
”Minullakin on sisko, tosin nuorempi kuin minä. Hänen nimensä on Breena.” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En tiennyt, miksi kerroin sen. Ehkä
minulla oli tarve osoittaa hänelle, että meillä oli jotain yhteistä, ehkä vain
vaihtaa aihetta, koska en missään tapauksessa ollut lähdössä hautajaisiin hänen
kanssaan. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">En missään tapauksessa.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minun on
saatava Hanne uskomaan minua. Jos en voi mennä ihmislääkärille, eläinlääkäri on
seuraavaksi paras vaihtoehto. Samat kudokset, samat periaatteet.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">’Eivät he
usko sinua, teit mitä tahansa’, halusin sanoa, mutta se olisi ollut vale.
Tristanin sisko huomaisi välittömästi muutoksen veljessään. Hänen naisystävänsä
näkisi sen myös. Täytyi olla sokea tai tyhmä tai molempia, jos ei huomaisi
mitään. Mutta oli minulla vielä yksi varsin pätevä vastalause hihassani:
”Suunnitelmasi on surkea ja ajoituksesi vielä onnettomampi. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Kyse
on hautajaisista, hitto vieköön! Äitisi hautajaisista! </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Eikö siskosi todennäköisimmin haluaisi
surra rauhassa – ilman että sinä tuputat hänelle omia ongelmiasi? Entä isäsi
sitten?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En tunne
isääni, en ole koskaan edes tavannut. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Elena on puolisiskoni. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänenkään isänsä ei ole koskaan ollut
kuvioissa.”<br />
<br />
Vau, Tristanin äiti oli tehnyt melko huonoja valintoja menneisyydessään. Se,
ettei Tristanin isä ollut kuvioissa, oli hyvä juttu salaisuuttamme ajatellen
mutta tietysti huonompi Tristanin kannalta, jos hän ylipäätään välitti koko
asiasta. Tosin se sai minut miettimään, oliko hänen elämässään jotain muuta
vinksallaan. Oliko hänellä syöpäsairas koirakin? Oliko hän hamstraaja, jonka
kämppä oli täynnä roinaa? Oliko hän korviaan myöten veloissa ja ulosotossa?
Oliko hänen tyttöystävänsä jättänyt hänet, koska hän ei voinut enää tavata?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entä
tyttökaverisi?” Pakkohan minun oli sekin kortti kääntää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En ole
nähnyt häntä sen jälkeen, kun sinä pilasit elämäni.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">No niin, arvasinhan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei
kuulostanut yhtä vihaiselta kuin aiemmin, pikemminkin periksiantaneelta. En
pitänyt siitä. Raivoa pystyin käsittelemään, mutta hänen lannistunut
olemuksensa sai minut tuntemaan syyllisyyttä ja syyllisyys on jotain, mikä voi
nakertaa hajalle sisältäpäin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sanoinhan
jo, että olen pahoillani.”<br />
<br />
”Niinhän sinä teit enkä minä hyväksynyt anteeksipyyntöäsi. Toivoisin, että
voisin haastaa sinut oikeuteen, mutta sen paremmin juristit kuin tuomaritkaan
tuskin uskoisivat minua. Voit aloittaa takaisinmaksun osallistumalla äidin
hautajaisiin kanssani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tristan”,
aloitin, tarkoituksenani yrittää saada taottua edes murunen järkeä hänen
kalloonsa. ”Se on oikeasti erittäin huono idea. Et pelkästään altistaisi meitä
molempia päivänvalolle, vaan saattaisit koko lajimme vaaraan. Tässä ei ole kyse
vain sinusta tai siitä, kuinka tympeältä vampyyriksi muuttuminen sinusta
tuntuu. Vaikket välitä minusta, miten muut vampyyrit? Asettaisit naiset ja
lapsetkin vaaraan, jos toisit olemassaolomme julkisuuteen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin
toivonut, että sanani saisivat hänet edes harkitsemaan, mutta hänen ilmeensä
oli tyhjä. ”En aio kertoa koko maailmalle, ainoastaan siskolleni ja hänen
partnerilleen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entäs jos he
sekoavat? Sitten sinun...” ääneni vaimeni. Luotin siihen, että hän muisti, mitä
oli tapahtunut ihmisille, jotka olivat saaneet selville totuuden minusta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Siskoni on
erittäin tasapainoinen ihminen ja Hanne on lääkäri, tiedenainen. Eivät he
sekoa. Luotan siihen, että he ymmärtävät pitää suunsa kiinni.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Yliarvioit
ihmisten kyvyn käsitellä tällaista uutista. Sitä paitsi minusta tuntuu, että
yrität vain löytää tukijoita, joiden kanssa voit syyttää minua ja järjestää
minulle hankaluuksia”, mutisin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Sitäkin, mutta enimmäkseen haluaisin Hannen tutkivan minut – meidät, jos
suostut siihen – ja ehkä ottavan jotain kokeita. Kuka tietää, ehkä hän löytää
parannuskeinon. Etkö sinä haluaisi muuttua takaisin ihmiseksi, jos mahdollisuus
tarjoutuisi?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Minä...” En kyennyt vastaamaan heti. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Aikaa oli kulunut niin paljon. En
tuntenut enää kuuluvani ihmisten maailmaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No, vaikka
sinä et haluaisi, minä kyllä haluan”, hän töksäytti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei minun
silti tarvitse tulla hautajaisiin.” Ärh, miksei hän tajunnut sitä? ”Olen varma,
että sinun muutoksiesi näkeminen riittää.” En halunnut mennä ulos päiväsaikaan,
en suurin surminkaan. Se oli epämiellyttävää ja helvetin vaarallista.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Ei riitä. Heidän täytyy nähdä meidät molemmat. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minun ulkonäköni muutokset he voivat
kuitata jonain mystisenä sairautena, mutta jos he näkevät sinutkin, heillä ei
ole syytä kyseenalaistaa tarinaani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miksi
siskosi kyseenalaistaisi tarinasi?” yritin. ”Eikö hän luota sinuun?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Totta kai
hän luottaa, mutta tämä juttu huitelee ihan uusissa sfääreissä. Tämä ei ole
sama kuin ’Näin kaksipäisen jäniksen matkalla töihin’, tämä koskee minua ja
elämääni ja vaikuttaa myös siskooni. Nyt kun äitiä ei enää ole, minä ja Elena
olemme perheemme ainoat jäljellä olevat jäsenet, mikä tarkoittaa, että olemme
varmasti tulevaisuudessa enemmän tekemisissä. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Hänen täytyy
kuulla minun tilanteestani.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Hengähdin. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olihan
hän tavallaan oikeassa, se täytyi myöntää, mutta hän ei nähnyt koko kuvaa. Hän
ei ollut ollut vampyyri tarpeeksi kauan ymmärtääkseen, millaista meidän
elämämme on. Hän ei voinut jatkaa elämäänsä samanlaisena kuin se oli ollut eikä
hän missään tapauksessa voinut sekoittaa soppaan sukulaisia, jotka eivät olleet
vampyyrejä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olisi eri
asia, jos muuttaisit siskosi yhdeksi meistä”, huomautin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen
kasvojaan pyyhkäisi inho mutta yllätys jäi tulematta. Oli mokoma ehtinyt
odottaa ehdotustani. ”En helvetissä pilaa hänenkin elämäänsä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No, jos aiot
niin itsepäisesti kertoa hänelle, voisit edes odottaa sen aikaa, että ehdin
siirtyä toiseen maahan. En aio olla lähettyvillä, kun kakka osuu tuulettimeen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ehei, ei tule
tapahtumaan. Sinä et pääse karkuun tätä. En tunne sinua enkä tiedä mitään
moraalistasi – vaikka epäilenkin että se on koko lailla olematon – mutta sinun
olisi korkea aika oppia ottamaan vastuu tekemisistäsi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entä muut
sukulaisesi? Tai muut hautajaisvieraat? Mitä he ajattelisivat, jos joku outo
häiskä ilmestyisi toimitukseen? Siitä saattaisi tulla vääriä mielikuvia,
tiedäthän, meistä?” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ethän halua, että
siskosi tai muut vieraat luulevat sinua homoksi, ethän? </i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta, kuten
pian kävi ilmi, Tristan piti omaa suunnitelmaansa paljon tärkeämpänä kuin
meidän suhteemme mahdollista väärintulkintaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En välitä
hittojakaan, mitä vieraat ajattelevat. Heidän kuuluu keskittyä suremiseen eikä
muiden ihmisten asioiden spekuloimiseen.” Hän suuntasi minuun ankaran katseen
ja risti kätensä rinnalleen. ”Sinä tulet mukaan ja tämä asia on
loppuunkäsitelty.”</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> <br /><b><br /></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><b><span style="font-size: large;">Seuraava luku tulossa pian! </span></b><br /></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-30251190880842649262021-05-26T19:16:00.004+03:002021-06-28T20:38:12.043+03:00A Bloody Mistake, 6. luku<p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Century Schoolbook;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-iuJU1wrREmQ/YK5zxhjutBI/AAAAAAAAC9k/wD38PRhPQ74stw9GJhj4ySTl2x6533yIACLcBGAsYHQ/s1080/A%2BBloody%2BMistake.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-iuJU1wrREmQ/YK5zxhjutBI/AAAAAAAAC9k/wD38PRhPQ74stw9GJhj4ySTl2x6533yIACLcBGAsYHQ/s320/A%2BBloody%2BMistake.png" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Century Schoolbook;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/04/a-bloody-mistake-5-luku.html">Edellinen luku</a><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if !mso]><object
classid="clsid:38481807-CA0E-42D2-BF39-B33AF135CC4D" id=ieooui></object>
<style>
st1\:*{behavior:url(#ieooui) }
</style>
<![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></span></span>
</p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Century Schoolbook;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html"><span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">1. luku</span></a></span><b><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"><br /></span></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><b><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"></span></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><b><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"><br /><span style="font-size: large;">6. luku</span></span></b></span></p>
<p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Viisi päivää
sen jälkeen, kun Tristan oli jättänyt minut vellomaan omantunnontuskissani,
havahduin siihen tosiseikkaan, että rahani olivat loppumassa. Enkä siinä
mielessä että ’Tililläni on kymppi ja pino viikon sisään erääntyviä laskuja’
vaan ’Hitto, jos en pian saa setvittyä talouttani, täytyy ottaa yhteyttä
vuokraisäntään’. Huolimatta siitä, mitä olin sanonut Tristanille, uhrieni
ryöstämisellä ei tienannut mitenkään erinomaisesti. Vain harva ihminen tänä
päivänä kanniskeli muutamaa kolikkoa enempää käteistä mukanaan ja pankkikortin
tunnusluvun arvailu kävi nopeasti turhauttavaksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Oli siis aika lakaista muut ongelmani hetkeksi syrjään ja mennä heittämään
muutama keikka rehellistä, rankkaa työtä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">2000-luvun
työmarkkinoissa oli se erityispiirre, että jopa kurjimpaan, paskaisimpaan ja
epäsuosituimpaan duuniin vaadittiin hakemus, ansioluettelo, sopiva koulutus
todistuksineen, sähköposti ja lukuisia muita asioita, joita olisi pidetty
tarpeettomina, jopa järjettöminä vuosikymmenellä, jolloin etsin ensimmäistä
osa-aikatyötäni. Ja kun sattuu olemaan vampyyri, joka on elänyt syrjässä
yhteiskunnasta liki neljäkymmentä vuotta, moderneista jipoista on hankala saada
otetta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Onneksi oli kuitenkin
olemassa vielä ihmisiä, jotka toimivat systeemin ulkopuolella, suostuivat
maksamaan käteisellä eivätkä välittäneet CV:stä niin kauan kuin työ tuli
tehdyksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei, en
tarkoita huumeiden välitystä tai prostituutiota tai sisäelinteni myymistä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tarkoitan
kuriiripalveluja.<br />
<br />
Totta puhuen en koskaan kysynyt, mitä oli niissä paketeissa tai kasseissa,
joita he antoivat minun kuljetettavakseni. Tein työn, kuittasin rahat ja
katosin kuvasta. Se kelpasi heille ja se kelpasi minulle. Minulla oli muutama
kontakti. Ihmisiä, jotka eivät välittäneet, vaikkeivät tavoittaneet minua sen
jälkeen, kun työ oli tehty – itse asiassa se oli heidän mielestään parempi
vaihtoehto – koska tyydyin vähempään kuin yleisesti hyväksytty minimipalkka ja
vähät välitin veroista, vakuutuksista ja muista epäkäytännöllisyyksistä. Heillä
ei ollut numeroani, koska olin estänyt sitä näkymästä soittaessani, mutta
minulla oli heidän numeronsa. Tai ainakin oli ollut jossain vaiheessa. Heillä
oli tapana vaihtaa numeroaan säännöllisesti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Valitsin
luotetuimman kontaktini, sen, joka pystyi lähes aina järjestämään keikkaa, ja
toivoin, että numero olisi edelleen käytössä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Horst
Richter.” Se oli yksi hänen puheluihin vastaamiseen varatuista aliaksistaan,
joista hänen kanssaan työskentelevät tiesivät. Tuttujen kesken hän kutsui
itseään Migueliksi, minkä oletin myös olevan peitenimi hänen vaaleiden
hiustensa ja ihonsa sekä paksun slaavilaisaksenttinsa vuoksi. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">En
ollut koskaan tavannut ketään vähemmän Miguelilta näyttävää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Hei, Adrian
tässä.” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En itse
välittänyt aliaksista tässä yhteydessä. En ollut kertonut hänelle sukunimeäni
eikä hän ollut kysynyt sitä. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Niin nämä jutut toimivat.<br />
<br />
”Ah, hei Adrian.
Mukava kuulla sinusta. Miten menee?”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ihan hyvin, ei tässä
erikoisempaa. Mietin vain, sattuisiko sinulla olemaan jotain hommia minulle
lähitulevaisuudessa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ahaa, joo”,
hän kuulosti poissaolevalta ja saatoin kuulla paperien kahisevan taustalla.
”Valitettavasti tällä hetkellä ei ole mitään kuljetuskeikkoja, niitähän sinä
olet hoitanut? Mutta entäs vartiointihomma huomisiltana? Hellesdorfissa olisi
eräs vanha varastorakennus, joka tarvitsisi silmälläpitäjää.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Se ei
kuulostanut pahalta, jos kohta hiukan tylsältä, mutta Hellesdorf oli kaupungin
toisella puolen. Vartiointivuoro luultavasti tarkoitti, että minun pitäisi
pysyä siellä aamuun asti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Paikkaa
täytyy vahtia parin yön ajan. Täksi yöksi meillä on jo tyyppi tiedossa, mutta
voit ottaa ensi yön vuoron, jos kiinnostaa ja uskot voivasi pitää tunkeilijat
loitolla”, hänen äänensävynsä ei ollut kysyvä. En tiennyt, oliko hän jossain
vaiheessa tajunnut erikoislaatuisuuteni, mutta hän ei ollut koskaan vihjannut,
etten kelvannut työhön. Jotenkin hän uskoi minun saavan hommat hoidettua. Hänen
kollegansa sen sijaan olivat luoneet minuun paljonpuhuvan ’Siis tämä jätkä?’
-katseen, mutta Miguel ei ollut välittänyt heidän reaktioistaan. Tosin
ensitapaamisellamme hän oli katsonut minua pitkään kulmat mietteliäässä
kurtussa, ja olin nähnyt hänen aivojensa hypähtävän ketterämmälle vaihteelle.
Hän ei ollut sanonut mitään, mutta ilme oli saanut minut pohtimaan, tiesikö hän
jollain tapaa, mikä minä olin – oliko hän kenties tavannut vampyyrejä aiemmin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kuinka pitkä
vuoro se on?” kysyin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Siihen asti,
että hakijamme ehtii sinne. Joskus neljän ja kuuden välillä.”<br />
<br />
Kuudelta ehtisin vielä turvallisesti kotiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minun pitää
olla kotona seitsemältä”, sanoin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jos ehdit
kotiin tunnissa, se onnistuu kyllä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Juttu oli
siis sillä selvä. Sovin tapaavani hänet seuraavana yönä ja hän antoi minulle osoitteen.
Hän ei koskaan sanonut mitään sellaista kuin ’Jos kerrot poliisille, tuhoan
sinut’, mistä päättelin, että he olivat huolehtineet kaikista tarvittavista
varotoimista. En halunnut kuulla niistäkään. Mitä vähemmän tiesin, sen parempi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Niinpä
seuraavan illan saavuttua noukin takkini naulakosta ja avasin oven ensimmäistä
kertaa puoleen viikkoon. Siinä oli riittävien elintarvikevarastojen varjopuoli:
ulos ei ollut mitään tarvetta mennä. Yleensä pyrin käymään pihalla joka yö ihan
vain haistelemassa raitista ilmaa, mutta viimeaikaiset tapahtumat olivat
imeneet minusta halut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja katsoa
elokuvia. Ja outoja reality-sarjoja. Helkkari, kuinka outoja 2000-luvun
tv-ohjelmat olivat! Miksi kukaan haluaisi juorunhimoisten syöpäläisten
vakoilevan elämäänsä? Vaikkakin myöntää täytyi, että jotkin sarjoista olivat
hämmentävän koukuttavia. Niin kuin kokkiohjelmat, joihin mahtui tarpeeksi
draamaa pitämään katsoja liimattuna ruutuun, minutkin, joka en olisi kyennyt
osallistujien kokkaamia ruokia syömään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Teki hyvää
lähteä ulos sen jälkeen, kun oli maannut telkkarin ääressä ja kuunnellut
yläkerran naapurin yskimistä. En tiennyt, mikä äijällä oli, mutta toivottavasti
se tappaisi hänet pian, koska jatkuva köhiminen alkoi käydä hermoilleni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Se sai minut
myös ajattelemaan Tristania ja hänen äitiään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Työnsin
ajatuksen pois mielestäni samalla, kun suljin oven ja menin hissiin. Veikkasin,
että sinä yönä minulla olisi paljon aikaa taistella sisäisten demonieni kanssa.
Hylätyn varastorakennuksen vahtiminen ei kuulostanut runsaasti aivotoimintaa
vaativalta työltä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hissi
pysähtyi toiseen kerrokseen. Toivoin, että kyytiin ei nousisi se nimenomainen
naapuri, jota en välittänyt tavata, en tänään, en koskaan, mutta samalla
tiesin, että olisi tyypillistä tuuriani törmätä juuri häneen. Pystyin lähes haistamaan
hänen läpitunkevan, eläkeikää hätyyttelevän naisen parfyyminsä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Ei, ei lähes. Haistoin sen. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Liljojen tukahduttava pilvi liimautui
naamalleni välittömästi hissinoven auettua.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En olisi
juonut hänen vertaan, vaikka hän olisi ollut viimeinen ihminen maapallolla. Tappanut
kyllä, mutta missään olosuhteissa suuni ei olisi mennyt hänen hajuveden
kyllästämän kaulansa lähelle. Rouva Hoffman oli tietämättään kehittänyt
vampyyrinkarkottimen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänellä oli
tuikea ilme kasvoillaan, kulmat kuroutuneena yhteen, suupielet nuupattamassa
alaspäin ja nenä nyrpistyneenä kuin hän olisi haistellut pari viikkoa muhinutta
biojätettä, mutta samaan aikaan omituinen ilonpilkahdus välähti hänen
silmissään. Eukko oli selvästi toivonut, että juuri minä olisin hississä.
Onneksi kohtaamisesta tulisi lyhyt, mutta jokainen sekunti tuon itseoikeutetun
kerrostalopoliisin seurassa oli liikaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Herra de
Winter.”<br />
<br />
Nyökkäsin. ”Hyvää iltaa, rouva Hoffman.”<br />
<br />
Väistin sivummalle ja hän astui sisään. Ovet sulkeutuivat ja hissi lähti taas
laskeutumaan. Rouva Hoffmanilla oli kädessään vain puoliksi täytetty roskapussi,
hänen tavanomainen tekosyynsä nuuskia pitkin käytäviä ja päätyä muka-vahingossa
yhtä aikaa hissiin naapurin kanssa. Ensin hän teeskenteli, ettei ollut
kiinnostunut minusta, mutta pian hänen luontainen utelutaipumuksensa sai
vallan. Hän kallisti päätään taaksepäin ja juoksutti arvostelevaa katsettaan
takissani, hiuksissani ja kasvoissani, kaikessa, mitä hän oli nähnyt ennenkin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mihinkäs
sinä olet tähän aikaan menossa, nuori mies, jos saan kysyä? Nythän on
arki-ilta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tiedän.
Joidenkin meistä täytyy työskennellä öiseen aikaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Eukko tiirasi
minua kuin hänen aiemmin haistamansa biojäte olisi kaatunut päälleni. Hän
epäili, että olin matkalla johonkin hämäräperäiseen työhön tai ainakin johonkin
rupiseen yökerhoon. Hän todennäköisesti uskoi minun olevan miesstrippari.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minusta
tulisi oivallinen strippari. Pitäisi ehkä harkita.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Aistin, että rouva
Hoffman halusi kysyä työstäni, mutta ei halunnut antaa liian uteliasta
vaikutelmaa – missä hän oli tietysti myöhässä. Ääh, hissi liikkui ihan liian
hitaasti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Huomasitko,
että viime viikolla joku oli sotkenut hissin ihan kaameaan kuntoon?” hän kysyi
sitten. Äänestä kuuli heti, että hän piti minua syyllisenä. En ollut odottanut
mitään vähempää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hmm, itse
asiassa en. Mutta en ollutkaan juuri kotona viime viikolla. Millaista sotkua
tarkoitat? Oliko se taas Kellerien koira?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tuomitsevia
katseita, puhisevia henkäyksiä. Muori ei hetkeäkään uskonut, että olisin ollut
poissa. Hänen silmissään minä olin kaikkien talossamme tapahtuneiden harmien pääepäilty.
”Ei, vaan hissi oli täynnä verta! Sitä oli seinillä, lattialla, joka paikassa.
Kuin joku olisi murhattu täällä!” </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ehkä
jollakulla oli vain paha nenäverenvuoto?”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No, jos oli,
toivon totisesti, että hän oli matkalla sairaalaan, koska verta oli ainakin
puoli litraa. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Eivätkä he siivonneet jälkiään! Minun täytyi tilata
ammattilaissiivoojat putsaamaan ja desinfioimaan hissi.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Ehkä syyllinen
ei voinut siivota, koska hänen täytyi jäädä sairaalaan?” Keskustelu väsytti
minua jo nyt. Rouva Hoffman oli energiarohmu ja imi elämänvoiman olennoista,
jotka epäonnekseen joutuivat hänen vaikutuspiiriinsä. Kun hissi pysähtyi
pehmeästi notkahtaen, päästin huojentuneen hengähdyksen välittämättä siitä,
huomasiko hän vai ei. ”No niin, minun täytyy pitää kiirettä, jos en halua
myöhästyä töistä.” Jätin herrasmiehen elkeet väliin ja poistuin hissistä
ensimmäisenä. ”Hauskaa iltaa Teille, rouva Hoffman!”<br />
<br />
Kävellessäni poispäin kuulin hänen mutisevan puoliääneen, jotain siitä, kuinka
yksineläjille pitäisi säätää alaikäraja ja kaikki alle 40-vuotiaat pitäisi
kerätä omiin rakennuksiinsa, jotta varttuneemmat, käytöstapoja taitavat
kansalaiset voisivat asua omissa taloissaan. Hörähdin ajatukselle, kuinka yli
50-vuotiaana olisin kevyesti vastannut kriteerejä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Koska asuin
länsipuolella, minulla kesti melkein tunti matkustaa Miguelin antamaan
osoitteeseen. S-Bahnin raiteiden ja ruokkoamattomien pusikoiden välissä nökötti
vanha varastorakennus, jonka punatiiliset seinät oli koristeltu graffitein ja
jonka katto versoi sammalta ja ruohoa. Työnantajani oli jo paikalla, poltteli
sikaria ja keskusteli pitkän, bodatun, tatuoidun gorillansa kanssa. Olin nähnyt
körmyn aiemmin. Hän oli ollut yksi niistä, jotka olivat mulkoilleet minua
epäilevällä silmällä. Tänä yönä hän vain nyökkäsi minulle ja astui syrjään,
jotta Miguel pääsi valaisemaan minua keikan yksityiskohdista.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pidä vain
silmäsi auki tunkeilijoiden varalta. Paikka on hylätty, joten veikkaan, että
ainoat sisäänpyrkijät ovat nuorisoa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pelotanko
heidät tiehensä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jep. Aina
parempi, jos pystyt tekemään sen niin, etteivät he tajua paikan olevan
miehitetty.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Toki.”
Voisin kyllä leikkiä kummitusta. ”Entäs jos viranomaiset eksyvät paikalle?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Yritä vain
päästä heistä eroon epäilyksiä herättämättä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Se saattaisi
olla vaikeampaa kuin teini-ikäisten pelotteleminen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En kyllä
usko, että skoudet eksyvät tänne”, Miguel jatkoi. ”Ei ole mitään syytä. Tämä on
vanha, hylätty varastorakennus, ei muuta.”<br />
<br />
”Entäs jos joku päättää vain vilkaista paikkaa eikä suostu häipymään? Mitä
keinoja minulla on lupa käyttää?”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Se on oman
harkintasi varassa. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Luotan
sinuun”, Miguel sanoi, mikä oli tulkittavissa ‘En välitä, vaikka tappaisit
tunkeilijat, kunhan jäljet eivät johda minun suuntaani.’</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Selvä
juttu.”<br />
<br />
”Tunnistat minun mieheni heidän autostaan, tummansinisestä Volkkari-pakusta. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Saat
rahasi sitten. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Niin ja
pidä valot pois päältä. Jos sieltä siis vielä löytyy toimivia kuuppia.”<br />
<br />
”Onnistuu.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän tutkaili
minua pari sekuntia, arvioi, vaikuttiko viimeinen ohje minuun jotenkin, mutta
totesi kai tyytyväisyydekseen, ettei minua häirinnyt viettää yötä yksin
pimeässä varastorakennuksessa. Hän stumppasi sikarinsa, mutta sen sijaan, että
olisi pudottanut tumpin maahan, hän livautti sen hopeiseen koteloon. Yksi jälki
vähemmän löydettäväksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Hyvä on sitten. Tässä on avain. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minä ja Carlos vaihdamme nyt maisemaa.
Turvallista yötä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">He lähtivät
jalan. Auto oli todennäköisesti piilotettu johonkin lähistölle. Sovitin
ruosteisen avaimen vielä ruosteisempaan lukkoon ja avasin oven kaikuvan narinan
saattelemana. Tarkistin tilan pintapuolisesti ulkopuolisten varalta ennen kuin
astuin sisäpuolelle. Huone oli niin suuri, että oikeampi termi sille oli halli,
ja se haisi pölylle, homeelle ja lahoavalle puulle. Ikkunat oli naulattu
umpeen. Ihmiselle tila olisi todennäköisesti ollut pilkkopimeä, mutta katon
pienet reiät tarjosivat vampyyrille tarpeeksi valoa. Näin kaksi ovea
takaosassa. Parempi vilkaista niitä heti, jotta tiesin, mitä olin vartioimassa.
Tilassa sai totisesti katsoa, mihin astui, niin täynnä kaikkea romua lattia
oli. Osa rojuista oli hivenen häiritseviä, esimerkiksi ruosteinen viikate ja
irtonainen sirkkelin terä. Paikasta olisi helposti saanut oivallisen
kauhuleffan kulissin.<br />
<br />
Takaosan toisessa huoneessa oli ulos johtava ovi ja ikkuna, jonka yksi ruutu
oli rikki. Siellä oli myös tomuinen kirjoituspöytä ja pyörivä työtuoli, mistä
päättelin huoneen olleen toimisto. Pöydällä lojui yhtä papereita, keltaisia ja
reunoistaan käpertyneitä. Ei välittänyt vilkaista niitä, koska arvelin, että
parin tunnin kuluttua olisin niin tylsistynyt, että jopa vuosikymmeniä vanhat
tilikirjat kävisivät viihdykkeestä. Tarkistin vain, että ovi oli lukossa, ennen
kuin siirryin viereiseen huoneeseen. Se näytti varastointitilalta ja siellä oli
vielä kolkompia esineitä (bongasin kirveen, sahan ja valikoiman erikokoisia
ketjuja). Keskellä huonetta oli pieni pöytä, jolla nökötti miljööseen
sopimattoman uuden näköinen pahvilaatikko. Sen täytyi olla Miguelin ja
kumppanien lähetys. Huoneessa ei ollut ikkunoita eikä ulko-ovia, minkä vuoksi
se oli tainnut valikoitua paketin säilytyspaikaksi. Annoin sen olla ja suljin
oven perässäni palatessani hallin puolelle. Löysin kaksi lahon näköistä tuolia
ja kolmijalkaisen pöydän, joka ihme kyllä pysyi vielä pystyssä. Parkkeerasin
takamukseni toiselle tuoleista ja yritin tehdä oloni mukavaksi. Yöstä tulisi
pitkä ja ikävystyttävä. Miksen ollut älynnyt ottaa kirjaa mukaani?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Onnistuin
kuluttamaan ensimmäisen tunnin kuuntelemalla ulkopuolelta kantautuvia ääniä.
Aina silloin tällöin ohikiitävä juna täristi maata. Kuulin yölintujen
huutelevan läheisissä puskissa ja rakennuksessa itsessään kipitti ainakin
kymmenkunta hiirtä. Kertaalleen kuulin ihmisten ääniä, reippaiden askelten
lätsähtelyn ja kahden naisen juttelun, kun he hölkkäsivät ohi. Rakennusta
verhoavien puiden takana oli todennäköisesti ulkoilureitti. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ensimmäinen
tunti oli ihan kelvollinen. Sitten ajatukseni alkoivat harhailla – ja tiesin
jo, mihin suuntaan ne harhailisivat.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kuluneiden
viiden päivän aikana olin käynyt läpi kaikki mahdolliset tuntemukset. Jotkut
vanhemmat vampyyrit sanovat, että me menetämme ennen pitkää ihmismäiset
tunteet, mutta en ollut kokenut mitään sensuuntaista. Luonnollisesti, kun
ihmisiä alkoi käyttää ravintona, heidät näki hiukan eri valossa kuin ennen,
mutta tunteeni olivat edelleen samanlaisia. Ehkä inhimillisyyden menettäminen
kestää kauemmin, vuosisatoja, tai sitten vanhemmat ovat yksinkertaisesti
unohtaneet, millaisia heidän tunteensa olivat ihmisaikoina. Eivätköhän
ihmisetkin menettäisi tunteensa, jos eläisivät puoli vuosituhatta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin
soittanut Breenalle vielä kolme kertaa, ja hän oli ihan hilkulla menettää
hermonsa kanssani. Viimeisimmän puhelun aikana hän oli käskenyt minun
’ryhdistäytyä ja odottaa, että ongelmallinen jälkeläiseni palaisi’, minkä
lisäksi hän oli kieltänyt minua soittamasta ennen kuin tilanne olisi jollain
tapaa muuttunut ja minulla olisi uutta kerrottavaa. Mutta en tiennyt, oliko
Tristan tulossa takaisin. Ehkä hän oli päättänyt muuttaa niin äitinsä kuin
tyttökaverinsakin vampyyriksi ja nyt he elelivät mukavaa ja täydellistä
vampyyrielämää keskenään. Ja minä olisin edelleen yksin ja surkea.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ehkä pitäisi
tosissaan harkita jonkun sopivan kandidaatin iskemistä homobaarista. Voisin
kokeilla deittailla tyyppiä sen aikaa, että näkisin, olisiko meistä mihinkään,
ja sitten kysyisin, haluaisiko hän elää ikuisesti. Mutta entä jos Tristan
ilmestyisi kuvaan sen jälkeen ja löytäisi minut jonkun toisen seurasta?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei todellakaan tulisi takaisin,
jotta voisi olla kanssasi. Hän on hetero, muistatko? Häntä ei kiinnosta
mätänevän rotanraadon vertaa, ketä sinä päätät tapailla. Parhaassa tapauksessa
saat hänestä kaverin, mutta sekin on kaikki asianhaarat huomioiden
epätodennäköistä. </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Alitajuntani
oli oikeasti maailman suurin kusipää. Kävivätkö muut keskusteluja päänsä
sisällä kitisevän pienen äänen kanssa? Ja jos kävivät, oliko ääni yhtä
pahansuopa kuin minulla, erikoistunut kantajansa mielenterveyden sabotoimiseen?
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Nousin
tuoliltani ja vaelsin takahuoneeseen aikeinani vähän tarkastella niitä vanhoja
dokumentteja. Ehkä niistä kuitenkin löytyisi jotain mielenkiintoista luettavaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kävi
kuitenkin ilmi, että lappuset olivat yhtä kiinnostavia kuin etanoiden
talvihorros. Sain selville, että paikka oli toiminut varastona rautatieyhtiön
kalustolle 40 vuotta sitten, vaikka siellä tuskin oli pidetty vaunuja, koska
tila oli sen verran pieni, siellä ei ollut kunnon ovia eikä sinne johtanut
kiskoja. Miten kaikki epäilyttävät tavarat olivat eksyneet sinne, ei selvinnyt
papereista. Kenties paikalla oli ollut toinenkin omistaja sen jälkeen, kun rautatieyhtiö
oli hylännyt sen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Papereiden
tutkimiseen meni puoli tuntia, vaikka yritin lukea niin hitaasti kuin
mahdollista. Sen jälkeen minulla ei ollut mitään viihdykettä. Puutuneisuuden
karvastellessa mieltä palasin hallin puolelle ja istuin taas tuolilleni. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kolme tuntia
myöhemmin tylsistyminen oli paisunut sellaisiin mittoihin, että olin valmis
maksamaan mistä tahansa tapahtumasta. Uteliaat teinit, murtovarkaat, poliisi,
kummitus... mikä tahansa kelpaisi. Jopa villisika olisi ollut tervetullut
vieras. Ympäristö oli vaiennut, linnut olivat menneet nukkumaan,
lenkkeilijätkään eivät juoksennelleet enää tähän aikaan, yön viimeinen juna oli
mennyt... olin tuomittu kuuntelemaan kaupungin etäisiä ääniä ja unelmoimaan
sohvastani ja leffakokoelmastani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin uponnut
niin syvälle tylsyyden syövereihin, että hätkähdin, kun äkkiä kuulinkin uuden
äänen. Suoristin selkäni, pidätin henkeäni ja kuuntelin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Askeleita,
aivan rakennuksen ulkopuolella. Ne olivat melko kevyet ja niissä oli
tunnistettava terävien korkojen kapsahtelu, joten vedin pikaisen
johtopäätöksen, että tulija oli nainen. Odotin ja oletin hänen muiden tavoin
kävelevän ohi, vaikkakin hän oli paljon lähempänä, käytännössä aivan seinän
takana.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Tai oven.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Syöksyin
jaloilleni, kun ovi kirskahti ja rätisi, lukko piti, mutta vanhat rakenteet
uhkasivat antaa periksi. Mitä helvettiä? Siellä ei voinut olla Miguelin
porukka, koska oli liian aikaista enkä ollut kuullut auton ääntä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Seisoin
keskellä huonetta liikkumatta ja odotin tunkeilijan poistuvan. Täytyihän hänen
– paikka oli hylätty ja tylsä kuin mikä. Kuka täysjärkinen päätti pysähtyä
vanhalle varastorakennukselle pikkutunneilla? Ehkä yleistin liikaa, mutta se ei
kuulostanut yksinäisen naisen tyypilliseltä tekoselta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sitten uusi
tuoksu lävisti pölyn, homeen ja ruosteisen metallin, kantoi sieraimiini ja sai
pulssini notkahtamaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ovelta
kantautui koputus ja sitten selkeä naisen ääni, ”Hei, voisitko? Tiedän, että
olet siellä. Avaa ovi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mitä
peeveliä?<br />
<br />
Hetken harkitsin pysyväni hiljaa, mutta tiesin hänen aistineen minut samalla
tavalla kuin minä olin aistinut hänet. Pahansuopa henkiolentokin olisi ollut
parempi vaihtoehto. Toivottavasti nainen ei ollut kiinnostunut Miguelin
lähetyksestä. Oli täysin eri asia taistella toisen vampyyrin kuin ihmisen
kanssa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En voinut
jättää ovea avaamattakaan. Hän murtautuisi vain sisään ja silloin minun
täytyisi keksiä hyvä tekosyy, miksi olin ollut niin epäkohtelias. Saatoin vain
toivoa, että hän oli ystävällismielinen ja sattunut paikalle ilman
taka-ajatuksia.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Menin siis ovelle.
Sen takana seisoi verenpunaiseen trenssitakkiin pukeutunut brunetti nainen,
jonka huulet oli maalattu samansävyisellä punalla ja silmät rajattu raskaasti.
Korkeissa koroissaan hän oli liki samanpituinen kanssani. Hän näytti
tyylikkäältä, kalliilla, julkkismaisella tavalla. Ja luojan kiitos, hän
hymyili, jos kohta silmissä oli hitunen kysymystä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän nosti
kätensä ja heilautti sormiaan. ”No hei. Siinähän kesti.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Niin, anteeksi. Minä... olin vähän ajatuksissani.”<br />
<br />
Hän tyrskähti. “Voin kuvitella. Mitä oikein teet tällaisessa paikassa? En
muista nähneeni sinua aiemmin.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Öh, joo,
asun aika kaukana.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mikä sitten
toi sinut tänne?” hän kysyi samalla, kun livahti ohitseni ja seisahtui
mittailemaan huonetta kädet tiukasti lanteilla. ”Ei vaikuta kovin hyvältä
metsästyspaikalta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, eipä
taida.” Nauroin vähän ja kuulin oman hermostukseni siitä. Hän oli minua
vanhempi, sekä fyysisesti että kronologisesti, ja hänellä oli hallitseva aura,
joka hohkasi jokaisesta liikkeestä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Toinen juttu,
toinen vampyyrien kirjoittamaton sääntö: nuoremman täytyy aina kunnioittaa
vanhempia vampyyrejä. Epäkohteliaisuutta vanhempia kohtaan paheksutaan vielä
enemmän kuin ihmisten keskuudessa. Sääntö kuuluu yksinkertaisuudessaan näin:
’Jos vampyyri on vuosisatoja vanha, hän on korkea-arvoisempi fyysisestä iästään
huolimatta.’ Joskus on vaikea tietää, miten hitossa hierarkia toimii, kuten
silloin, kun kohtaa räkänokkaisen kakaran, joka on ollut vampyyri tuhat vuotta
ja jota pitäisi muka pokkuroida.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Nämä
niinkutsutut ’vampyyrisäännöt’ ovat jättimäinen kasa paskaa, uskokaa huviksenne.
Olisi jo korkea aika hiukan päivittää niitä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Nainen oli
minua vanhempi mutta ei kovin paljon. Jos minun olisi pitänyt veikata, olisin
heittänyt, että hänet oli muutettu 1900-luvun alussa. Fyysisesti hän oli
kolmen-neljänkympin kieppeillä, mutten osannut määritellä sen tarkemmin hänen
vahvan meikkinsä ja ajattoman pukeutumisensa vuoksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eikö sinulla
ole paikkaa, mihin mennä?” Näin hänen irvistävän, kun hän tepastellessaan
lattiaa peittävien roskien keskellä onnistui sotkemaan kenkänsä köydenpätkään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”On toki. Olen vain työhommissa täällä.”<br />
<br />
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän pysähtyi ja katsahti
minuun. ”Todellako?”<br />
<br />
”Jep.”<br />
<br />
Hän palasi luokseni ja ojensi minulle kätensä. Kynnet olivat terävät, mutta
huolellisesti viilatut ja myös punaiseksi lakatut. ”Minun nimeni on Frieda
Zimmermann. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Entä sinun, komistus?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Tartuin käteen. “Adrian de Winter.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kasvot
jäätyivät silmänräpäyksen ajaksi, kun hän tunnisti sukunimeni. Hän ei
kuitenkaan sanonut mitään vaan peitti yllätyksensä pienen hymyn alle. ”Hauska
tavata, herra de Winter.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Sano vain Adrian.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Hyvä on, Adrian.
</span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sinä voit kutsua minua
Friedaksi.” Hän veti kätensä takaisin ja heitti vielä yhden arvioivan katseen
hämärään tilaan. ”Millainen se työhommasi on?”<br />
<br />
”Vartiointityö, ei niin kiinnostava.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja mitä sinä
vartioit?”<br />
<br />
”Joitain ihmisten kamoja. Ei minulla ole hajuakaan, mitä paketissa on.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oho,
työskentelet siis ihmisille?” Ajatus oli selvästi huvittava.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Toisinaan
kyllä.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sepä
kiinnostavaa. Lähdin vain pikaiselle metsästysreissulle ja sitten haistoin
sinut ja ajattelin, että minun on ainakin tarkistettava tilanne siltä varalta,
että tulisi kilpailua.”<br />
<br />
</span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Ravistin päätäni. ”Ei tänä yönä. Olen jumissa täällä ainakin seuraavat
neljä tuntia.”<br />
<br />
”Harmillista. En minä totta puhuen olisi pannut pahakseni seuraa.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En minäkään,
mutta hänen seuransa ei tainnut olla aivan sitä, mitä kaipasin. Hänen äänessään
oli pohjavire, josta en oikein välittänyt. Hän saattaisi käydä väkivaltaiseksi
tai... jotain vielä monimutkaisempaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Asutko
länsipuolella?” hän jatkoi kyselyään. ”Vai kaupungin ulkopuolella?”<br />
<br />
”Länsipuolella.” En tarkentanut, missä kaupunginosassa, koska en halunnut hänen
tulevan koputtelemaan ovelleni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja mistä
olet kotoisin?”<br />
<br />
Jälleen yksi vampyyrien erikoispiirre. Me olemme – tai ainakin meidän kuuluisi
olla – ylpeitä lähtökohdistamme. Kun tapaa uuden kaltaisensa, kotipaikka nousee
esiin keskustelussa, olipa kyse sitten maasta, osavaltiosta tai kaupungista.
Minun kohdallani se oli vain yksi uusi aihe, josta en ollut innostunut keskustelemaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hollannista.”<br />
<br />
Hän ei näyttänyt kovin yllättyneeltä, mikä kertoi, että hän oli kuin olikin
tunnistanut nimeni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinä olet
saksalainen, eikö?” kysyin ennen kuin hän ehti kommentoida alkuperääni.<br />
<br />
”Minä olen läpikotaisin berliiniläinen”, hän sanoi, käytti oikein
Kennedy-viittausta. ”Vieläpä aina asunut itäpuolella. Tosin nuorena tyttösenä
vietin joitain vuosia opiskelemassa Sveitsissä.”<br />
<br />
Luultavasti yhden tai molempien maailmansotien aikaan. Se teki hänestä hivenen
nuoremman kuin olin arvioinut.<br />
<br />
”Mitä sinä opiskelit?”<br />
<br />
”Sairaanhoitajaopintoja, kuten kaikki nuoret naiset niinä aikoina. Ei se
kuitenkaan jaksanut kiinnostaa minua, joten vaihdoin
korusuunnittelubisnekseen.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Teetkö vielä
sitä?”<br />
<br />
”Nääh, perheeni on tarpeeksi varakas muutenkin. Toisinaan, jos tulee
inspiraatio, saatan hahmotella uuden korun, mutta ei niin kovin usein käy. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Entäs
sinä? En ole ennen kuullut vampyyristä, joka hyväksyy ihmisen tarjoaman työn.”<br />
<br />
Pakotin puolikkaan hymyn huulilleni. “Kenties elän kallista elämää.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Ilmeisesti.”
Hän alkoi vaellella ympäriinsä tilassa ja päästellä paheksuvia tai huvittuneita
ääniä siellä täällä. ”Luoja, tämähän on kerrassaan karmea läävä. Mikä saa
ihmisen haluamaan oleskella mokomassa mörskässä?”<br />
<br />
”Hylätty tämä on. Kenenkään ei pitäisi tulla tänne, joten tämä on suhteellisen
turvallinen paikka säilöä paketteja, joita ei halua uteliaiden tai poliisin
löytävän.” En ollut enää huolissani siitä, että häntä kiinnostaisivat Miguelin
bisnekset. Vampyyrit eivät yleensä nakanneet paskaakaan ihmisten elinkeinoista,
eikä Frieda ollut tiennyt ennen koputtamistaan, että paketti oli säilötty
takahuoneeseen. Hänen kiinnostuksensa kumpusi siitä riemusta, että hän oli
törmännyt vampyyriin, joka työskenteli ihmisille.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oho, onko se
niin kuin salakuljetusta?”<br />
<br />
”En ihan rehellisesti tiedä. Olen täällä vain katsomassa paketin perään ja
kuittaamassa rahat.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Aivan. No, jokainen tavallaan kai.” </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Frieda kyykistyi ja poimi maasta
kuluneen armeijasaappaan, joka oli niin ikäloppu, etten ensin tunnistanut sitä
kengäksi. Hän tutki sitä tovin ennen kuin heitti sen olkansa yli. Saapas
tömähti raskaasti maahan seinän viereen ja nostatti pienen pölypilven.
”Tunnetko monta meikäläistä tällä alueella?” </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tarkoitatko
kaupungissa? Ei, enpä taida tuntea.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">”Etkö tosiaan? Minulla on useita tuttavia. </span><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Voisin esitellä teidät, jos olet
kiinnostunut.”<br />
<br />
”Minä... ei tarvitse. Oikeastaan pysyttelenkin mieluiten omissa oloissani.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän pyörähti
minuun päin ja leikkisä hymy levisi huulille. ”Sinä se olet varsin
erikoislaatuinen pikku otus, etkö olekin? Ja hyvännäköinen myös.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Öh...” No
helkkari. Tämä keskustelu oli hivuttautumassa suuntaan, joka sai minut
kiemurtelemaan. Ja mitä pahusta hän tarkoitti ’pikku otuksella’? Olin kookkaampi
kuin hän. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">Yrittikö hän kuulostaa sokerimammalta tai jotain?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Hän käveli luokseni ja pysähtyi aivan eteeni. Olisin voinut laskea hänen
silmäripsensä. ”Haluatko pitää vähän hauskaa sitten, kun työvuorosi on ohi?
Voisit tulla päiväksi minun luokseni, asun tässä melko lähellä. Voisin jopa
säästää sinulle osan saaliistani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Pohdin,
pitäisikö torjua hänet muutamalla kohteliaalla tekosyyllä, kertoa, että olin
parisuhteessa ja uskollista tyyppiä, mutta toisinaan nopein tapa oli täräyttää
totuus, vaikken aina pitänytkään välittömistä seurauksista.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kiitos,
mutta...” Olin vähällä lisätä ’vaikutat mukavalta naiselta’, mutta se oli
kammottava klisee eikä koskaan johtanut mihinkään tulokselliseen. ”Juttu on
sillä tavalla, että pelaan vastapuolen tiimissä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän näytti
hölmistyneeltä, kuin olisin kertonut olevani vampyyriksi naamioitunut
ihmissusi. ”Siis..?”<br />
<br />
”Siis, että pidän enemmän miesten seurasta.” Sitä luulisi, että asian sanominen
ääneen muuttuu helpommaksi ajan myötä, mutta tunsin kasvojeni kuumuvan kuin
olisin tuijottanut suoraan aurinkoon.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Friedan
silmät levisivät ymmärryksestä. ”Ai, tarkoitat, että olet homofiili?”<br />
<br />
Teki mieli läimäistä kädellä otsaan. Hän ei selvästikään sosialisoinut ihmisten
kanssa, ei todennäköisesti edes omistanut telkkaria. Ja epäilin, ettei hän
tuntenut kovin montaa nuorta vampyyriäkään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Selvitin kurkkuani.
”Niin, joskus taisi olla aika, kun tuota termiä käytettiin laajemmin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän
tarkasteli minua kriittisellä silmällä, sisäisti vaatetukseni, pitkät hiukseni,
kasvojeni kevyen luuston ja sileän ihon (koska vielä 23-vuotiaana minulla oli
vaikeuksia kasvattaa partaa). Sitten hitaasti hän nosti kätensä kasvojeni
tasolle. Tunsin lämpimien sormenpäiden koskettavan poskipäätäni ja tukahdutin
halun nojautua poispäin. Suuret silmänsä kimalsivat vaimeassa valossa,
raottuneet huulet paljastivat valkoisen, suoran helmirivin ja symmetrisesti
erottuvat kulmahampaat. Hän tiesi olevansa puoleensavetävä. Harmi vain, ettei
hänen lähestymisyrityksillään ollut vaikutusta minuun. Sitä paitsi olin melko
varma, että hän oli enimmäkseen kiinnostunut nimestäni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Valitsit väärän veljen, hyvä neiti
Zimmermann. Sinun kannattaisi vilkaista erästä vanhaa kartanoa Ala-Saksin ja
Nordrhein-Westfalenin rajalla, Osnabrückistä lounaaseen. Sieltä löytyy toinen
vaaleahipiäinen blondi, joka voisi paremmin sopia tarkoituksiisi.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oletko varma,
ettet halua kokeilla? Saattaisit yllättyä.” Sormi lasketteli alas poskeani,
kynnenkärki raapi kevyesti ihoani ja sai minut värisemään. ”Tiedän täsmälleen,
miten käsitellä kaltaistasi nuorta orhia. Mielipiteesi saattaisi muuttua.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Astuin
askeleen taaksepäin. ”Ei kiitos.”<br />
<br />
Hän tuhahti, mutta päästi kätensä putoamaan. ”Omapahan on häviösi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pahoitteluni,
mutta asiat nyt vain ovat näin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Selvä
sitten, homofiili-Adrian, jos haluat tylsistyä kuoliaaksi vahtimalla ihmisten
romuja, kaikin mokomin tee niin. Minä menen jatkamaan metsästystäni.” Frieda ei
kuulostanut liian närkästyneeltä, pikemminkin välinpitämättömältä. Toivoin
vain, ettei hän alkaisi levittää huhua kaupungissa majailevasta
homovampyyristä. Vaikken juurikaan viettänyt aikaa kaltaisteni kanssa, en
kaivannut mitään ylimääräistä mainetta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Okei, ketä
yritin huijata? Hän aikoi todennäköisesti kertoa joka ainoalle kuolemattomalle
sielulle, johon törmäisi. Ennen pitkää tarina kantautuisi isänkin korviin. No
jaa, siinä oli vain yksi lisäsyy etsiä kumppani ihmisten joukosta ja pysytellä
loitolla muista vampyyreistä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ovella Frieda
kääntyi pikaisesti ympäri. ”Ehkä tapaamme taas joskus.” Hänen äänessään ei
ollut sillä kertaa minkäänlaista ehdotusta, se oli vain normaali hyvästely vailla
rumia alaviitteitä ja sai minut miettimään, olinko tuominnut hänet väärin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niin, ehkä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Näkemiin
sitten, Adrian.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän meni ja
minä lukitsin oven ennen kuin palasin tylsän velvollisuuteni ja piinaavien
ajatusteni pariin.<br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /><span style="font-size: large;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/06/a-bloody-mistake-7-luku.html"><span><br /><span><b>7. luku</b></span></span></a></span><br /></span></p>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-79063095209515007322021-04-03T21:26:00.005+03:002021-05-26T19:19:08.858+03:00A Bloody Mistake, 5. luku<p> </p><p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><p class="MsoNormal"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"></span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-c1oDiAEMR8c/YGiyadggVbI/AAAAAAAAC84/BObdVzACMiQV2HcOmXW-0Jv-FDb-xcQ2wCLcBGAsYHQ/s1080/A%2BBloody%2BMistake.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-c1oDiAEMR8c/YGiyadggVbI/AAAAAAAAC84/BObdVzACMiQV2HcOmXW-0Jv-FDb-xcQ2wCLcBGAsYHQ/s320/A%2BBloody%2BMistake.png" /></a></b></div><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/03/a-bloody-mistake-4-luku.html"><span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /><span style="font-family: Century Schoolbook;">Edellinen luku</span></span></span></a><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: Century Schoolbook;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html"><span style="mso-bidi-font-weight: normal;">1. luku</span></a></span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /></span></b></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><b><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><b><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: "Century Schoolbook";">5. luku</span></b></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
<br />
Tiesin olleeni oikeassa, kun hän 10 minuuttia myöhemmin palasi kasvot
tuhkanharmaina ja silmät vetistäen. Hengitys kulki työläästi ja hän yritti
pidätellä yskää, joka keräsi juuri voimia hänen keuhkoissaan. Onnistuin
nielaisemaan ’Mitä minä sanoin’ -kuitin, mutta hän mulkaisi minua silti ennen
kuin lysähti takaisin tuolilleen, rytisti Marlboro-askin ja pudotti sen
koruttomasti pöydälle.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eli kaiken
muun paskan lisäksi minun pitää vielä kärsiä nikotiinivieroituksesta, niinkö?”<br />
<br />
”Luulen, että kävit sen jo läpi samalla, kun kehosi muuttui.”<br />
<br />
Hän kohotti kulmaansa. ”Luulet?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No, en tiedä
varmasti. En itse tupakoinut silloin, kun olin vielä ihminen.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Et
tupakoinut? Mutta sinä olit nuori... mitä, 70-luvulla? Eivätkö kaikki
polttaneet silloin?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niinhän ne
tekivät, mutta minä en. Inhosin aina sitä hajua.” Isäni oli ollut tupakoija,
mutta en muistanut, että hänkään olisi käynyt läpi minkäänlaista
nikotiinivieroitusta. Toisaalta en ollut nähnyt häntä ensimmäisinä viikkoina
muuttumisen jälkeen, hän oli ollut työmatkalla, kun se oli tapahtunut.
Palatessaan hän oli jo sopeutunut uuteen elämäänsä ja päättänyt, että halusi
perheensä seuraavan häntä pimeyteen. En vieläkään kykene ymmärtämään, miten
äiti antoi hänelle anteeksi.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Vilkaisepas pöydän toiselle puolelle ja
kysy itseltäsi, miten monella tapaa tämä tilanne eroaa siitä. Vanhempasi olivat
olleet naimissa 20 vuotta, kun taas sinä olit tuntenut hemmon neljä tuntia. Tai
oikeammin olit tiennyt hänen olemassaolostaan. Et edelleenkään tunne häntä,
olet hädin tuskin raapaissut pintaa. Ja siitä huolimatta ajattelit, että olisi
loistoidea pilata hänen elämänsä... minkä tähden? Sen ohuen mahdollisuuden,
että hän saattaisi tykästyä sinuun tarpeeksi pitääkseen sinulle seuraa?</i></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">No, mehän
keskustelimme likipitäen sivistyneesti, ainakin osan aikaa. Hän ei ollut
motannut minua tai potkaissut minua kasseihin toistamiseen tai soittanut
virkavallalle. Meillä olisi voinut mennä paljon huonomminkin.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Tunnetko mitään vieroitusoireita”? kysyin.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Päätä särkee
ja olo on väsynyt ja sekava, mutta en tiedä, mikä niihin on syynä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voi olla,
että tarvitset vain kunnon ravintoa, ja meidän pitäisi joka tapauksessa olla
nukkumassa näihin aikoihin...”<br />
<br />
”Nytkö minun täytyy nukkua jossain perkeleen arkussa?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, sekin on
myytti. Minulla on oikein mukava parisänky.” En tarkoittanut huomiotani ehdotukseksi,
mutta siltä se kuulosti. Tristan loi minuun katseen kulmiensa alta, suupieli
nyki, mutta ei huvituksesta.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Nukummeko me
kuin kuolleet? Menemmekö katatoniseen tilaan tai jotain?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin
hyvilläni, että hän viittasi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">meihin</i>.
Se tarkoitti, että hän oli pikkuhiljaa antamassa periksi, hyväksymässä, että
puhuin totta. Kohtalonsa hyväksyminen sen sijaan tulisi vasta paljon, paljon
myöhemmin.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, minä
ainakin nukun enemmän tai vähemmän normaalisti. En tosin tarkalleen muista,
millaista nukkuminen oli ihmisenä, mutta pyörin unissani ja herään häiriöihin –
niin kuin heräsin tänään, kun sinä ilmaannuit ovelle.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eli monet
vampyyreihin perinteisesti liitetyt jutut eivät tosiasiassa pidäkään
paikkaansa?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eivät.”<br />
<br />
”Kiinnostaisi tietää, mitkä ovat totta.”<br />
<br />
”No, se verijuttu. Meidän täytyy juoda verta selviytyäksemme. Hmm… toimimme
pääosin öisin, kuten olet jo huomannut. Palamme auringonvalossa, mutta ei sillä
tavalla kuin se kuvataan populaarikulttuurissa. Emme roihahda soihduiksi, mutta
vakavia palovammoja kyllä tulee ja, kuten ihmistenkin tapauksessa, ne voivat
olla kohtalokkaita. Mutta me paranemme nopeasti, kunhan pääsemme sisätiloihin
turvaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entäs jos
pysyttelee varjossa?”<br />
<br />
”Miltä sinusta tuntui äskettäin, kun menit ulos tupakalle?”<br />
<br />
Hän kallisti päätään kuin olisi pohtinut asiaa kovasti. ”Se tuntui... kuumalta.
Kuin olisi seissyt suuren tulipalon tai kokon vieressä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mutta se oli
erilaista kuin suorassa auringonvalossa?”<br />
<br />
”Joo, olihan se. Voiko meille tulla palovammoja, jos pysyttelemme varjossa?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voi ja
tuleekin. Se on vain hitaampaa.”<br />
<br />
”Miksi edes kysyin? Voi pojat… mitä muuta?”<br />
<br />
”Pysymme tällaisina kuin olemme, lakkaamme vanhenemasta. Olemme likipitäen
kuolemattomia.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entäs se
vaarna sydämen läpi -juttu?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se on totta
niin kuin on pään irrottaminenkin.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Nämä faktat
eivät hetkauttaneet häntä, mutta koska kummallakin tavalla pystyi tappamaan myös
ihmisen, siinä mielessä hänen elämänsä ei ollut muuttunut. ”Peilit... okei, se
kumottiinkin jo... entäs ristit ja valkosipuli?”<br />
<br />
”Myyttejä.”<br />
<br />
”Voinko minäkin tehdä jostakusta vampyyrin?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Halusin valehdella,
mutta kyllä hän saisi totuuden selville ennemmin tai myöhemmin. ”Voit.
Esimerkiksi jos haluat, että tyttökaveristasi tulisi vampyyri, voisit muuttaa
hänet.” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Olisiko silti mahdollista jättää
se tekemättä?</i></span></p>
<p class="MsoNormal"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tiedätkö, jos hän päättäisi muuttaa
tyttökaverinsa ja elää tämän kanssa loppuiäisyyden, hän ei olisi enää täällä
sinun ristinäsi. Voisit jatkaa elämääsi ja etsiä sopivamman kumppanin.</span></i></p>
<p class="MsoNormal"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta se oli niin sotkuista! En halua
kokea sitä uudelleen aivan vähään aikaan.</span></i><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
<br />
”Ei se ole oikeastaan niin vakava juttu. Emme ole olleet yhdessä kovin kauan.
En tiedä, haluaisinko mennä hänen kanssaan naimisiin tai mitään sellaista.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Toivoin,
ettei helpotus paistanut täysin estoitta naamastani. Melkein odotin hänen
sanovan, että hän oli harkinnut eroamista ja nyt hänelle tarjoutui täydellinen
tilaisuus siihen, mutta luonnollisesti minulla ei voinut käydä niin hyvä tuuri.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Se ei silti tee hänestä homoa.<br />
<br />
Hemmetti, ihan kuin en tietäisi!</span></i></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mitenkäs
sitten se juttu, että vampyyrit eivät voi tulla sisään kutsumatta?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei ole
totta. Voimme vaikka murtautua asuntoon, jos haluamme.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Lentäminen? Lepakoksi
muuttuminen?” hän nauroi kyynisesti kuin pelkkä ajatus olisi ollut absurdi. Niin
kuin se tietysti olikin.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eivät nekään
pidä paikkaansa. Olemme kyllä ihmisiä nopeampia, vahvempia ja ketterämpiä,
mutta emme sentään yliluonnollisia. Käytännössä mikä tahansa, mikä kuulostaa
fiktiiviseltä, onkin sitä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eikö ikuisesti
eläminen ole yliluonnollista?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Riippuu, miltä
kantilta sitä katsoo. Monet vampyyrit kuolevat kyllä lopulta, siinä vain
kestää. Tunnen vampyyrejä, jotka ovat vuosisatoja vanhoja, kuten huomautit
aiemmin, ja tiedän sellaisiakin, jotka ovat päättäneet elämänsä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voimmeko
nääntyä nälkään?”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En ole ihan
varma siitä. Veikkaan, että se veisi tosi kauan ja olisi erittäin kurjaa. Jos
vampyyri haluaa tappaa itsensä, on parempiakin tapoja.” Toivon mukaan en
antanut hänelle mitään ideoita.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän pyyhki kasvojaan
ja huokaisi uudelleen. ”Onhan tämä ihan järkyttävää paskaa.”<br />
<br />
Se on. Ainakin aluksi. Ajan mittaan helpottaa, ja tiedän henkilöitä, jotka
nauttivat vampyyrinä olosta eivätkä muuttuisi takaisin, vaikka se olisi
mahdollista. Suurimmaksi osaksi on kysymys omasta asenteesta ja luonteesta,
kuten myös kaltaistensa tuesta.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei se niin
kamalaa ole”, sanoin, mutta en onnistunut kuulostamaan kovin vakuuttavalta.
Minun elämäni vampyyrinä oli ollut suhteellisen kökköä tähän asti. ”Voisit ehkä
yrittää nähdä asian valoisat puolet? Esimerkiksi ’ainakaan en koskaan kaljuunnu’.”<br />
<br />
Hän tuijotti minua ilmeettömästi. ”Suvussani ei ole miestyyppistä
kaljuuntumista.”<br />
<br />
”Jaa, no, sinulle ei... tule erektiohäiriöitä. Siis siinä tapauksessa, ettei
sinulla ole niitä jo nyt, koska sitten en ole–”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Nyt sinä
vain kaivat syvempää kuoppaa itsellesi.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Niin tein.
Mutta olin väsynyt sekä henkisesti että ruumiillisesti ja ajatukseni
harhailivat tuon tuosta sänkyyni, pehmeisiin lakanoihin ja erikoisvalmisteiseen
patjaan. Tiesin vain, että jos nyt päästäisin Tristanin menemään, hän ei
välttämättä enää palaisi. Hän ei ollut vielä tajunnut, että vaikken ollutkaan
välttämätön tuttavuus, hän hyötyisi huomattavasti lähipiiriini kuulumisesta.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”On olemassa
ihmisiä, jotka pysyisivät mielellään ikuisesti nuorina”, huomautin. ”Tai
tarkemmin ilmaistuna on miljoonia ihmisiä, jotka maksaisivat omaisuuden
pysyäkseen nuorina.”<br />
<br />
”Mutta millä hinnalla? En oikein usko, että he haluaisivat olla tuomittuja
elämään vampyyrinä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei se
kaikkia haittaa. Ei se niin mene, että...” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">...koko
elämäsi muuttuu.</i><br />
<br />
Mutta sehän muuttuisi. Hänen pitäisi luopua ystävistään, sukulaisistaan,
työstään, kaikesta. Vampyyriksi muuttuminen oli kuin uusi alku vieraassa
kulttuurissa. Ei ollut monia asioita, jotka pystyi tuomaan mukanaan edellisestä
elämästään.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän odotti
minun jatkavan, mutta en keksinyt mitään pelastavaa lopetusta ja ennen pitkää
hänen huomionsa palasi pöydällä nököttävään lasiin. Hitto, jos hän ei joisi
sitä pian, minä kyllä joisin. Tässähän alkoi tulla nälkä. </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oletko
missään töissä vai käykö vampyyrinä olo kokopäivätyöstä?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Silloin
tällöin otan vastaan jonkin hanttihomman, mutta yleisesti ottaen en käy töissä.
Ei kukaan halua palkata vampyyriä.”<br />
<br />
”Mikä pakko siitä on kertoa?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei olekaan,
mutta useimmat työhaastattelut ovat päiväsaikaan. Olisi epäilyttävää pyytää
haastattelua auringonlaskun jälkeen. Lisäksi ulkonäköni saa jotkut ihmiset epäluuloisiksi.
He aistivat, että minussa on jotain outoa, vaikkeivät pystykään tarkkaan
määrittelemään mitä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän hymähti
ymmärtämisen merkiksi, mutta veti saman tien uuden epämiellyttävän
johtopäätöksen. ”Mistä sitten saat rahaa? Ryöstätkö ihmiset, joiden kimppuun
hyökkäät?”<br />
<br />
”No, eivät he varsinaisesti enää tarvitse rahojaan...”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei jumalauta
sentään! Käyt ihmisten päälle, imet heidät kuivuun ja varastat vielä heidän
rahansa kaiken muun lisäksi. Entä jos heillä on perhe? Lapsia? Entä jos ne ovat
perheen viimeiset rahat eivätkä he pysty maksamaan laskujaan vain, koska sinä
et voi hankkia itsellesi kunniallista työpaikkaa?!”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kirosin
mielessäni. Hetken ajan keskustelu oli edennyt lähestulkoon mukavasti, mutta
yksi väärin valittu sana sai vieraani kimmastumaan ja korottamaan ääntään. Se
sai minut pohtimaan... entä jos hänen purkauksensa eivät johtuneet vain
tilanteestamme? Entä jos hän yksinkertaisesti oli kusipää?</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei, mitä
varten luulet vakuutuksien olevan olemassa?” järkeilin. ”Sitä paitsi näyttää
vähemmän epäilyttävältä, jos uhri on myös ryöstetty pelkän tappamisen sijaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei kyllä
kuulosta yhtään paremmalta!”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ehkä ei,
mutta se on totuus. Minunkin täytyy syödä. Minun täytyy selviytyä!” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sinusta tulee samanlainen vain muutaman
lyhyen viikon sisällä, halusit sitä tai et.</i></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kenties hän
näki, että voisimme kiistellä maailman tappiin asti enkä silti muuttaisi
mieltäni, joten hän jätti aiheen. Tai valitsi kiertotien – ei minulla ollut
hajua hänen motiiveistaan. ”Onko sinulla perhettä?”<br />
<br />
”On.”<br />
<br />
”Ovatko kaikki perheenjäsenesi vampyyrejä?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ovat.<br />
<br />
Hänen suupielensä venyi tietävään virneeseen. ”Niinpä tietenkin. Mikset ole heidän
kanssaan?”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se on...
pitkä tarina.”<br />
<br />
”Asuvatko he Hollannissa?”<br />
<br />
”Eivät vaan täällä Saksassa myös, mutta eivät Berliinissä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oletan,
ettei sinulla ole partneria?”<br />
<br />
”Ei ole.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan ei
sanonut mitään, mutta jälleen kerran hänen ilmeensä puhui lujempaa kuin sanat. Hän
aavisti, mitä olin ajatellut päättäessäni tehdä hänestä vampyyrin, mikä ei
nostanut osakkeitani hänen silmissään, mutta eipä oikeastaan mikään ollut tähän
mennessä. Ehkä hän tuumaili, ettei minun syyttämiseni muuttaisi tilannetta, mikä
oli tietysti totta. Hän käytti hetken kerätäkseen itsehillintänsä, puristeli
sormiaan nyrkkiin (ja havaitsi, että hänen kyntensä olivat terävät, kun ne
kaivautuivat kämmenten lihaan – se oli totta puhuen hiukan huvittavaa) ja
hengitti hitaasti sisään ja ulos.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sitten, ilman
minkäänlaista varoitusta, hän tempaisi lasin pöydältä, vei sen huulilleen,
kallisti päätään ja kulautti veren alas yhdellä vikkelällä liikkeellä.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Pidätin
henkeäni ja niin pidätti hänkin, kenties peläten, että maku laukaisisi jälleen
uuden oksentamiskohtauksen. Tuijotimme toisiamme. Hän näytti hölmistyneeltä,
kuin hänellä olisi vaikeuksia uskoa, mitä hän oli juuri tehnyt, ja minä
puolestani taisin näyttää pelästyneeltä – mihin ei ollut syytä, koska tämä oli
askel oikeaan suuntaan. Hän vain pääsi yllättämään.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hitaasti
hänen suunsa alkoi liikkua, kieli kurottautui lipomaan huulia. Ymmärrys iski luotijunan
voimalla, räväytti hänen silmänsä selälleen ja jätti suun roikkumaan avonaisena.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No johan nyt
on.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olisin voinut
olla paskiainen ja heittää sarkastisen huomion, mutta pidin kieleni kurissa.
Tyydyin seuraamaan, kun hän tarkasteli lasia, näki pari pisaraa pohjalla ja
kallisti lasia pyydystäkseen ne kielellään. Kuulin, kuinka hänen pulssinsa
kiihtyi, kun sydän riehaantui tajutessaan, että sopivaa ravintoa oli tarjolla,
ja alkoi jyskyttää nopeammin. Punainen harso levisi hänen poskilleen ja
silmiinsä, värjäsi pähkinänruskean terrakotaksi. Ilmiö kävi epätavallisen nopeasti,
luultavasti siksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän joi verta
muuttumisensa jälkeen. Hänen kehonsa oli huutanut sitä, huusi edelleen.
Ensimmäisen suullisen oli täytynyt tuntua samalta kuin sokerihumahduksen
ihmiselle, joka ei ollut syönyt sokeria pitkään aikaan, eikä hän ollut edes
juonut suonesta.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen reaktionsa
oli häkellyttävän viehättävä ja melkein rikkoi tyynen ulkokuoreni. Vampyyri on
aina kaikkein puoleensavetävimmillään juuri hetkeä ennen tai jälkeen
verenjuonnin. Verellä on outo mutta voimakas nuorentava vaikutus.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vetääkseni
huomioni muualle nousin ylös ja menin jääkaapille hakemaan pullon. Tristan ei
kysynyt, voisiko saada lisää, mutta ei kieltäytynytkään, kun täytin lasin.
Kaadoin itsellenikin ennen kuin istuin taas alas.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän yritti
pidätellä itseään ja ainoastaan siemailla juomaansa, mutta nääntynyt elimistö
vaati lisää ravintoa ja hän päätyi tyhjentämään lasin kahdella pitkällä
kulauksella. En vieläkään sanonut mitään työntäessäni pullon pöydän yli. Hän
tarttui siihen ja sysäsi lasin syrjään. Sentään hän muisti käytöstavat ja kysyi
lupaani, vaikka tekikin sen katseellaan. Nyökkäsin lyhyesti.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Häneltä vei
vain joitain sekunteja tyhjentää pullo. Siinä ei ollut ollut paljoa jäljellä,
ehkä kolmasosa, mutta se riitti parantamaan hänen olonsa, leikkaamaan nälästä
terävimmän kärjen. Hän palautti pullon pöydälle kopsahduksen saattelemana ja
pyyhki suunsa kämmenselkäänsä.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kuka tämä
oli?” Hän naputti pullon kylkeä.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Häh?”<br />
<br />
”Kenen verta tämä oli?” Hienoinen epäröintini sai hänet pudistamaan päätään. ”Älä
sittenkään kerro. Parempi etten tiedä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Auttaisiko
asiaa, jos kertoisin, että se on peräisin rikollisesta?”<br />
<br />
”Eipä oikeastaan. Se oli silti ihminen.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voi edelleen
olla. En sanonut, että tyyppi on kuollut.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän kohotti
tyhjää lasia ja heilutteli sitä. ”Tätäkö tämä nyt sitten on? Tähänkö minun on
tyytyminen koko loppuikuisuuden?”<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Näytit äsken nauttivan siitä suuresti.</i><br />
<br />
”Jos tarkoitat verta niin kyllä, mutta makuja on erilaisia. Ihmiset ovat
erilaisia ja maistuvat eriltä.”<br />
<br />
”Miltä minä maistuin?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ööh…”
Kuumuus hiippaili kasvoilleni. “Vahvalta, maskuliiniselta, terveeltä.”<br />
<br />
Hän kohotti kulmaansa. Mutta hei, mitä minun olisi pitänyt sanoa? ’Maistuit
tupakantumpeilta ja väljähtäneeltä kaljalta’?<br />
<br />
Kärkäs kommentti oli ehkä tulossa, mutta samassa hänen puhelimensa heräsi
eloon. Soittoääni ei ollut kova mutta säpsähdin silti vähän. Pitkäksi
venähtäneen tiukkasävyisen keskustelun jännitys kiristi hermojani. Tristan
kahmaisi luurin pöydältä ja hänen ilmeensä kivettyi.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Onko se
töistäsi?” kysyin.<br />
<br />
”Ei, ilmoitin olevani sairas... se on äitini.”<br />
<br />
O-ou, tästä voisi tulla ongelmia.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sori, täytyy
vastata.” Hän nousi ylös ja lähti keittiöstä. Toivoin, ettei hän menisi makuuhuoneeseeni,
missä hän näkisi petaamattoman sänkyni. Ei, äänestä päätellen hän oli palannut
eteiseen. En halunnut kuunnella yksityistä puhelua, mutta vampyyrin on aika
vaikea kääntää kuulonsa pois päältä. Yritin keskittyä johonkin muuhun kuten
oman puhelimeni tarkistamiseen (ei viestejä eikä puheluja, missä ei ollut
mitään poikkeavaa) ja edellisen päivän lehden pääotsikoihin. Kuulin silti
Tristanin puheen ja sain sen käsityksen, että hänen äitinsä halusi hänen
menevän jonnekin, mitä hän ei luonnollisestikaan voinut tehdä. Tämänkaltaisissa
tilanteissa oli eduksi, että koko perhe koostui vampyyreistä.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun hän
palasi, kasvoilta pystyi lukemaan ristiriitaa. Hän hengähti syvään ja lysähti
takaisin tuolille. Aurinkolasit tarttuivat sormiin, kun hän suki hiuksiaan
taaksepäin, ja hän laski lasit pöydälle. </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jokin
hätänä?”<br />
<br />
”Joo, minun täytyy mennä katsomaan äitiä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Etkö voinut
sanoa hänelle olevasi sairas?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sanoinkin,
mutta juttu on aika monimutkainen. Äiti... ei voi kovin hyvin.”<br />
<br />
”Ai”, mutisin. Jälleen yksityiskohta, jota en ollut ottanut huomioon. ”Olen
pahoillani.”<br />
<br />
Hän heilautti kättään. ”Täytyy lähteä sinne huolimatta auringosta ja tästä
vampyyripaskasta.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eikö äitisi
voi odottaa?”<br />
<br />
”Ei”, hän tokaisi. ”Hän tarvitsee minua. Minun täytyy mennä.”<br />
<br />
”Mutta mitä luulet hänen sanovan, kun ulkonäkösi on yhtäkkiä muuttunut?”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Täytyy vain
toivoa, ettei hän huomaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miten hän ei
muka huomaisi muutosta omassa pojassaan?”<br />
<br />
”Okei, kuulehan Adrian, en aikonut sanoa tätä, koska en halunnut kuulostaa
täydelliseltä mulkvistilta ja tämä on joka tapauksessa yksityisasia, mutta
äidilläni on neljännen asteen keuhkosyöpä. Kuolemaan johtava. Hän on hädin
tuskin enää tolkuissaan. Joten kun sairaalasta soitetaan, minun pitää mennä
sinne huolimatta siitä, olenko sattunut muuttumaan vampyyriksi vai taistelenko
juuri keskellä zombiapokalypsiä.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ja niin
arsenaali jääpuikkoja putosi sisään paitani kauluksesta.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Voi saatana.</span></i></p>
<p class="MsoNormal"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Adrian, mitä onnetonta sinä olet mennyt tekemään?</span></i></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Miksen ollut
konsultoinut Breenaa ennen kuin päätin muuttaa jonkun vampyyriksi? Miksen ollut
puhunut hänelle yksinäisyydestäni? Olin toiminut hetken mielijohteesta ja
maksoin nyt hintaa siitä, puhumattakaan hinnasta, joka Tristanin täytyi maksaa.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinä voisit
pelastaa hänet.” Ääneni tuli ulos hyvin pienenä ja epäröivänä. ”Voisit muuttaa
hänet vampyyriksi. Hän paranisi.”<br />
<br />
”Tiedän. Se kävi mielessäni. Mutta juttu ei ole niin yksinkertainen. En tiedä,
haluaako hän sellaista elämää.” Hän veti syvään henkeä ennen kuin nappasi
aurinkolasinsa ja työnsi ne nenälleen. ”Velvollisuus kutsuu.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tuletko vielä
takaisin?”<br />
<br />
”En tiedä. Minun pitää miettiä tätä yksikseni.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kunhan
tiedät, että minä voisin... auttaa sinua sopeutumaan ja sellaista.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän murahti,
nousi taas ylös ja käänsi minulle selkänsä. Seurasin häntä eteiseen. Kun hän
otti sateenvarjonsa ja avasi oven, mumisin hänelle vielä yhden anteeksipyynnön
tietoisena siitä, että se saattaisi vain ärsyttää häntä lisää. Mutta se oli
kaikki, mitä pystyin nyt tarjoamaan.<br />
<br />
”Mieti, mitä sanoin.”</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän kohautti
olkiaan ennen kuin astui käytävän puolelle ja sulki oven perässään. Ei
läimäissyt tällä kertaa, mutta se tuntui yhtä pahalta kuin aikaisemmin – jollei
pahemmalta.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Sillä kellonlyömällä, kun jäin yksin, huomasin käsieni tärisevän. Uni oli
kaikonnut silmistäni, tunsin niiden pullistelevan ja kuivuvan, kun unohdin
räpytellä. Polveni notkahtivat, horjahdin seinää vasten ja luisuin alas
lattialle samalla, kun pitelin päätäni ja uikutin kuin potkittu koiranpentu.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin mokannut
perusteellisesti.<br />
<br />
Yksikään vampyyri vampyyrien tuhatvuotisessa historiassa ei ollut koskaan
mokannut näin pahasti. Painin ihan omassa sarjassani. Minun pitäisi todellakin
mennä ulos makaamaan aurinkoon ja tuntea, kuinka ihoni palaisi rakkuloille ja
vereni kiehuisi. Sama kaataa vielä alkoholia päälle prosessin nopeuttamiseksi.
Aiheutin vain hankaluuksia muille.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun olin
maannut eteisessä ja surkutellut oloani tunnilta tuntuvan ajan, taittelin jalat
hitaasti alleni ja könysin pystyyn ottaen tukea hattutelineestä. Ruuvit
kitisivät ja laastia tipahteli niiden rei’istä merkiksi siitä, ettei hökötystä
ollut tarkoitettu niin painavalle kuormalle. Päästin irti ja rahjustin
keittiöön.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tämä vaati
toista hätäpuhelua Breenalle.<br /><br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/05/a-bloody-mistake-luku-6.html"><span style="font-size: medium;"><br /><span style="font-size: large;"><b>6. luku</b></span></span></a><br /></span></p>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-42887348708168985432021-03-16T20:43:00.008+02:002021-04-03T21:30:29.986+03:00A Bloody Mistake, 4. luku<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NmASLCIxRrI/YFD7bfAUS6I/AAAAAAAAC8c/wlS046EBWbM4gpgshNciyViBzXZXcdLQwCLcBGAsYHQ/s1080/A%2BBloody%2BMistake.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-NmASLCIxRrI/YFD7bfAUS6I/AAAAAAAAC8c/wlS046EBWbM4gpgshNciyViBzXZXcdLQwCLcBGAsYHQ/s320/A%2BBloody%2BMistake.png" /></a></div><p></p><p><br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/03/a-bloody-mistake-3-luku.html">Edellinen luku</a><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
</p><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html">1. luku</a><br /><p class="MsoNormal"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: "Century Schoolbook";">4. luku</span></b></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jokin repäisi
minut hereille unimaailmasta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Värähdin ja
räpyttelin silmiäni, kun taistelin pysyäkseni valveilla niin kauan, että
heräämiseni syy selviäisi. Paljonko kello oli? Oliko edelleen päivä vai oliko
pimeys jo laskeutunut? Missä edes olin? Ja miksi hitossa olin niin sekava?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Löysin itseni
turvallisesti sängystäni, jos kohta näytti siltä, että minulla oli ollut vilkas
uniseikkailu. Peitto roikkui sängyn reunan yli ja peitti vain keskivartaloni,
tyyny oli viskattu lattialle. Tiirasin ikkunan suuntaan ja näin kultaisen hehkun
kumottavan paksujen pimennysverhojen takaa. Vaikutti olevan sarastuksen ja
aamupäivän välimaasto, koska säteet hohtivat yhä niin matalina ja polttavina.
Eräs asuntoni epäkäytännöllisistä ominaisuuksista oli se, että makuuhuoneen
ikkuna antoi itään päin. Typerä kämppä oli vielä niin pieni, ettei huoneen
vaihtamisen mahdollisuus tullut kysymykseen, enkä katsonut keittiössä
nukkumista arvolleni sopivaksi. Ehkä pitäisi vain etsiä uusi asunto –
sellainen, jossa oli parempi pohjaratkaisu mutta josta nuuskivat naapurit
puuttuisivat. Nyt kun virkavalta saattaisi milloin tahansa kopistella oveni
taakse, minulla oli entistä pakottavampi syy miettiä tukikohdan vaihtoa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Ovikellon pirinä sai minut hätkähtämään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ainoastaan
rouva Hoffmanilla oli tapana ilmestyä ovelleni kutsumatta, mutta sekin tapahtui
vain kerran puolessa vuodessa. Yleensä hän tyytyi jättämään kipakoita viestejä
postiluukkuun, vaanimaan ovensa takana, kuuntelemaan porraskäytävästä
kantautuvia ääniä ja heilauttamaan oven auki juuri, kun pahaa-aavistamaton uhri
käveli hänen asuntonsa ohi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Puristin
peittoa rintaani vasten kuin lapsi ja hämmästelin, mitä perhanaa oli tekeillä,
samalla kun yritin karistaa pöpperöisyyttä aivoistani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Siellä
saattoi olla yövieraani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Yhtä hyvin
siellä saattoi olla rouva Hoffman. Tai poliisi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sydämeni
jyskäsi kylkiluihin, kun pähkäilin, pitäisikö minun nousta ja mennä katsomaan.
En ollut varma, mitä kolmesta mahdollisesta vaihtoehdosta toivoin. Herra
Kuumakomistuksen oli kyllä palattava jossain vaiheessa, mutta en ollut vielä,
vastaheränneenä, valmis kohtaamaan häntä. Todennäköisesti se ei ollut hän.
Hänen oli täytynyt jo muuttua kokonaan, joten hänellä ei ollut mitään
mahdollisuutta kävellä ulkona kirkkaassa päivänvalossa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vajosin
takaisin sänkyyn, vedin peiton leukaani ja suunnittelin nukahtavani uudelleen.
Ei huvittanut avata ovea kenellekään muulle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Pitkä,
läpitunkeva, Tiedän-että-olet-siellä-joten-avaapa-vittu-ovi -kilinä kiiri
asunnon läpi ja sai minut säpsähtämään toistamiseen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Pakko kai
mennä katsomaan ennen kuin minulle selviäisi ensikäden kautta, oliko vampyyrien
mahdollista kuolla sydänkohtaukseen. Tai voisin ainakin tutkia, pystyisikö tuon
riivatun ovikellon mykistämään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kurotin
sängyn reunan yli ja haroin vaatteeni lattialta. Vetäessäni paitaa pääni yli
kuulin uuden vaativan rinkutuksen. Alkoi jo nyppiä. Jos siellä oli rouva
Hoffman, hän saisi kyllä kuulla, mitä mieltä olin naapureista, jotka tulivat
häiritsemään rankasta työvuorosta palanneiden yötyöläisten lepoa. Löysin
oleskeluhousuni ja vedin ne jalkaani välittämättä, näytinkö edustuskelpoiselta
vai en. Häiritsijän kuului nähdä, mitä osaa 24-tuntisesta kellosta elin, ja
tuntea syyllisyyttä herättämisestäni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta kun
rahjustin ovelle ja kurkistin ovisilmästä, kiukkuni liukeni ilmaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tummanruskeat
hiukset ja laittoman komeat piirteet, joita nenällä nököttävät suuret aurinkolasit
eivät kyenneet peittämään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Gaah, se oli
hän!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Pieni ilonkipinä
purskahti rinnassani, mutta se korvautui nopeasti pahoinvoinnin ja ahdistuksen
aallolla.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Herra
Kuumakomistus oli palannut, ja minä näytin siltä kuin olisin karannut 90-luvun
kuntosaliesitteen sivulta. Ja koska olin skipannut pari vaihetta
hiustenhoitorutiinissani, kuontaloni oli söheröinen takkukasa ja sen oikominen
veisi ainakin puoli tuntia. Mutta ei auttanut, ei ollut aikaa vaihtaa vaatteita
tai kesyttää hiuksiani, hän saattaisi häipyä, jos en avaisi pian. Paska, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">paska!</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Käänsin
avainta ja avasin oven. En ehtinyt vetää naamalleni rentoa ilmettä tai edes
tervehtiä häntä, koska heti oven poistuttua tieltä hän harppasi sisään ja tuuppasi
minut syrjään olkapäällään. Hänellä oli käsiensä peittona hanskat ja hän kantoi
suljettua sateenvarjoa. Kaulan molemmin puolin oli teipattu paksut siteet.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minulla ei
ollut aavistustakaan, mitä sanoa hänelle. 'Hei, tervetuloa takaisin' kuulosti
liian sarkastiselta. Ei hän kyllä näyttänyt kaipaavankaan tervehdyksiä. Kun
nojauduin lähemmäs ovea, tavoitin hänen tuoksunsa, joka oli muuttunut
entisestään. Haistoin edelleen hänen alkuperäisen maskuliinisen tuoksunsa,
mutta viimeinen pisara ihmisyyttä oli karissut hänestä. Hän tuoksui
kaltaiseltani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinä”, hän
aloitti ja työnsi aurinkolasinsa ylös otsalleen, ”olet minulle velkaa
selityksen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jaa, no, olin
kyllä jo selittänyt hänelle, mutta... mitä hän edes halusi minun selittävän?
Sen, miksei hän voinut kävellä enää ulkona auringossa? Miksei hän kyennyt
syömään lempikiinalaistaan? Vai sen, miksi hänellä oli jano, jota
ämpärillinenkään vettä ei kyennyt sammuttamaan?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olisin
tarjonnut hänelle lasin verta välittömästi, mutta hän ei tainnut olla valmis
siihen. Joka tapauksessa heilautin kättäni keittiön suuntaan. ”Haluatko tulla
istumaan?”<br />
<br />
”Haluan motata sinua turpaan, mutta siitä ei taida olla mitään apua.” Kun hän
puhui, näin pitkät kulmahampaat hänen suussaan. Hän ei ollut vielä tottunut
hampaistonsa muutoksiin ja artikulointia häiritsi lievä lispaus. Turhauksissaan
hän avasi suutaan isommalle kuin oli tarpeen. Tahaton väristys hyrisi alas
selkäpiitäni, kun kuvittelin, miltä nuo terävät kärjet olisivat tuntuneet
ihoani vasten.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tajuatko, kuinka kieroutunutta tuo on?
Hänen elämänsä on myllätty täysin ylösalaisin ja sinä mietit tuollaisia. Ehkä
sinun pitäisi osoittaa vähän myötätuntoa?<br />
<br />
Suu kiinni, ihminen minä vain olen! Tai siis vampyyri.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Siinä, että
muuttui vampyyriksi nuorella iällä oli huonot puolensa – jos asian halusi
nähdä niin – koska vanheneminen pysähtyi siihen. Minä olin jumissa nuoren
miehen kehossa, ja minulla oli siihen liittyviä tarpeita. Olisi toki voinut
olla huonomminkin. En kadehtinut veljiäni. Etenkin Dain kirosi todennäköisesti
kohtaloaan täältä ikuisuuteen. Tai sitten ei. Hän ei vaikuttanut erityisen
seksuaaliselta persoonalta. Häntä kiinnosti enemmän muille vittuilu kuin heidän
houkuttelemisensa punkkaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Yyh, ehkä
kannatti jättää veljeni seksuaalisuuden pohtiminen parempaan hetkeen. Vieraani
oli juuri uhannut rikkoa kasvojeni luita enkä ollut vielä vastannut hänelle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Öh, joo, en
usko, että minun mottaamiseni auttaisi kumpaakaan meistä...”<br />
<br />
”Luultavasti se silti tekisi oloni paremmaksi”, hän huomautti kuin olisi
kuitenkin harkinnut asiaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mennään nyt
vain keittiöön”, kehotin. En ollut välittänyt sytyttää valoja, joten asunto oli
melko hämärä vain satunnaisten auringonsäteiden murtautuessa verhojen lomasta.
Olin varma, että vieraani näki yhtä hyvin kuin minäkin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän riisui
takkinsa (se oli eri kuin minun sotkemani) ja ripusti sen naulakkoon, mikä
oletettavasti tarkoitti, että hän aikoi viipyä jonkin aikaa. Otin sen hyvänä
merkkinä, vaikka tiesin, että ajelusta olisi tulossa kuoppaisa. Hänen
olemuksensa säteili niin selvästi tukahdutettua kiukkua ja turhautumista, että
hänen täytyi vastustaa kaikin voimin halua pamauttaa nyrkkinsä naamaani. Minua
epäilytti kääntää selkäni hänelle, mutta koska takaperin käveleminen olisi
näyttänyt paitsi typerältä myös provosoivalta, pyörähdin kannoillani ja astelin
keittiöön. Hän seurasi, mutta piti minuun reilun metrin välimatkan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Keittiössä
oli niin pimeää, että huolimatta hyvästä hämäränäöstämme naksautin tiskipöydän
valon päälle. Istuimme samoille tuoleille kuin aiemmin, minä ikkunan viereen ja
hän oven puolelle. Huomasin väänteleväni sormiani ja pohtivani, miten
aloittaisin. 'Mitäs minä sanoin', oli täysin poissa laskuista.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Onnekseni vieraani
oli päättänyt keskustelunaiheemme valmiiksi. ”Onko sinulla aavistustakaan, mitä
tapahtui, kun yritin lähteä töihin tänä aamuna?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”On minulla
aavistus, aika hyväkin itse asiassa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän sivuutti
kommenttini, riisui hanskansa ja tyrkkäsi oikean kätensä suoraan nenäni alle. ”Näetkö
tämän?”<br />
<br />
Tiesin jo, mitä näkisin. Kirkuvanpunainen iho, rakkuloilla kuorrutettu
kämmenselkä ja ranne. Alue oli pienempi kuin olin pelännyt, joten hänellä oli
täytynyt olla pitkät hihat suojanaan. Vammat olivat jo paranemassa. Tunnin tai
kahden päästä iho olisi ehtinyt kesimisen ja kutiamisen vaiheeseen, huomenna se
olisi lähes parantunut. Panin myös merkille hänen kyntensä, niiden terävyyden
ja tummat kärjet. Leikkasin omani, jos tiesin joutuvani sosialisoimaan ihmisten
kanssa, mutta ne kasvoivat takaisin parissa päivässä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Näen kyllä.
Sen pitäisi parantua nopeasti, kunhan vain vältät aurinkoa.” Melko
harkitsematonta häneltä lähteä ulos moisen reaktion jälkeen, olkoonkin, että
hän oli pukeutunut peittävästi ja ottanut suojakseen sateenvarjon ja
aurinkolasit.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se ei nyt
ole pointtini”, hän näpäytti ääni pinnistellyn kireänä ja katse läpitunkevana.
Punerrus oli hävinnyt iiriksistä, mutta silmiin oli ilmestynyt terävä kimallus,
jota niissä ei ollut aiemmin ollut. ”Pointti on se, miksi tämä tapahtui!
Huvittaisiko selittää uudelleen, herra Cullen?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Yksinkertaista.
Et pysty enää oleskelemaan auringonvalossa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tällä kertaa
hän ei kiistänyt väitettäni. Sen sijaan hän katsoi tarkemmin suttuista ulkomuotoani,
kuin olisi nähnyt minut ensimmäistä kertaa. ”Olitko nukkumassa?” Hänen
yllättyneestä sävystään päätellen ihmiset eivät yleensä olleet sängyssä tähän
aikaan maanantaista. Vai oliko nyt jo tiistai? Viime päivät olivat menneet
melkoisessa sumussa. Vilkaisin olkani yli seinäkelloa. Puoli kymmenen. Ehkä
jonkun parhaimmassa työiässä olevan mielestä oli outoa kölliä lakanoissa vielä
aamupäivällä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olin.”<br />
<br />
”Mihin aikaan yleensä nouset?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Miksi? Että voisit tulla takaisin
sitten? Vähän liian myöhäistä ryhtyä kohteliaaksi nyt.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Seitsemän
maissa.” Hänen ilmeensä henki hämmennystä, joten lisäsin, ”Illalla. Tiedäthän?
Kun tulee pimeää.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinä siis..?”
Hän vaikeni, kenties epävarmana siitä, mitä aikoi kysyä, ja palasi varsinaiseen
aiheeseemme. ”Mitä helvettiä on tekeillä? Ihoni paloi rakkuloille välittömästi
astuessani ulos ovesta, ja minulla on hyvä veikkaus, että sinulla on jotain
tekemistä asian kanssa.”<br />
<br />
”Tiedät kyllä, että on.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eli sinun
selityksesi on, että olet vampyyri?” hän töksäytti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eikö sen
pitäisi olla jo sinullekin ilmiselvää?” nyökkäsin hänen suuntaansa. Ei sitä
joka päivä kasvattanut kärjekkäitä korvia, pitkiä, teräviä kulmahampaita tai
muuttunut vakavasti allergiseksi auringolle. ”Oletko kokeillut syödä mitään?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kokeilin
minä”, hän myönsi. ”Paahtoleipää, kinkkua ja juustoa. Ja tavanomainen
aamukahvini.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entä mitä
tapahtui?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän silmäili
minua varuillaan, ei pitänyt rooliemme äkillisestä vaihtumisesta. Minä olin
yhtäkkiä kuulustelija, vaikka hän oli tullut paikalle saattaakseen minut
vastuuseen rötöksistäni. ”Taidat tietää vastauksen siihenkin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oksensit?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei
vastannut, mutta hapan ilme paljasti hänet. No, eipä tuon tajuamiseen vaadittu
Sherlockin päättelykykyä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinulla on
jano, mutta vesi ei helpota? Poltat itsesi auringossa? Ulkonäkösi on muuttunut
ja yhtäkkiä pystyt näkemään hyvin pimeässä? Haistat asioita, joista et edes
tiennyt aiemmin?”<br />
<br />
Hän vain jatkoi tuijotustaan. Hengähdin niin, että hartiani lysähtivät. ”Tiedätkö
mitä? Tämä keskustelu olisi huomattavasti vähemmän turhauttava, jos vain
uskoisit minua. Sitten voisimme alkaa... valmentaa sinua uutta elämääsi varten.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hyvä on”,
hän murahti ja risti kätensä rinnalleen. ”Teeskennellään hetki, että uskon.
Mitä sitten? Haluan tietää, miten voin palata ennalleni.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Et sinä voi.
Kun muuttuu vampyyriksi, ei pysty enää palaamaan ihmiseksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei
uskonut minua. Pystyin samaistumaan. Olin itsekin ollut aluksi skeptinen, koska
ensinnäkään vampyyrejä ei ollut olemassa ja toisekseen mielellä on taipumus
sulkea ulkopuolelleen asiat, jotka ylittävät sen käsityskyvyn. Siten ihmiset
selviytyvät traumoista.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun hän ei
sanonut mitään, jatkoin, ”Kävitkö sairaalassa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kävin, kuten
kuvasta näkyy”, hän sanoi osoittaen kaulaansa. ”Ne paikkasivat haavani ja
antoivat minulle jäykkäkouristusrokotteen ja antibioottikuurin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jäykkäkouristusrokote
kuulosti siltä kuin jokin villieläin olisi käynyt hänen kimppuunsa. Hän
luultavasti näkikin minut sellaisena. ”Syötkö nyt niitä antibiootteja?”<br />
<br />
”Otin pari, mutta oksensin nekin ulos.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei ihme.
Meidän elimistöämme ei ole suunniteltu ihmisten lääkkeille – tai pikemminkin
ihmisten lääkkeitä ei ole suunniteltu meille. Satunnainen kipulääke ei juuri
haittaa, mutta mikä tahansa vahvempi sekoittaa vatsan. Kerroin sinulle jo
aiemmin ja kerron nyt uudelleen: et ole saanut minulta mitään tauteja tätä
vampyyrijuttua lukuun ottamatta eikä sitä oikein voi laskea taudiksi.
Sanoivatko ne sinulle mitään siellä sairaalassa?” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Toisin sanoen onko liioiteltua odottaa poliisin visiittiä hetkellä
millä hyvänsä?</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ne tekivät
jotain testejä, mutta en ole saanut vielä kaikkia tuloksia.” Ne tulokset, jotka
hän oli saanut, olivat olleet puhtaita, koska jos niistä olisi löytynyt jotain,
hän olisi jo viskannut sen kasvoilleni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kerroitko,
mitä on tapahtunut?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Totta kai
kerroin. Miksi olisin valehdellut? Suojellakseni sinua?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei, sitä
tuskin tapahtuisi. ”Entä... kävitkö poliisilla?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän epäröi. ”En
vielä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Valtava
helpotuksen huokaus purkautui keuhkoistani. Ehkei kaikkea toivoa ollut vielä
menetetty.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minulle tuli
niin huono olo sairaalasta lähtiessä, että ajattelin levätä hetken ennen poliisille
menoa, mutta sitten heräsin tällaisena ja ajattelin, että...”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Että ehkä
sinun kannattaisi tulla puhumaan minulle ensin. Onneksi et mennyt poliisille.
Tekee tästä huomattavasti helpompaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voisin
edelleen mennä”, hän huomautti. ”En ole unohtanut, mitä teit.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tiedän,
ettet ole, mutta kuuntelepa minua ensin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän hieroi
kasvojaan ja voihkaisi hiljaa. ”Mitä helvettiä tämä oikein on? Minun pitäisi
olla nyt töissä. Sen sijaan istun jonkun wannabe-vampyyrin keittiössä
kuuntelemassa hänen harhojaan. Tämä ei vittu todellakaan naurata.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Veikkasin,
että hän käytti sanaa 'harhoja' ainoastaan, koska oli puolustuskannalla, ei
siksi etteikö hän jo uskonut, että sanoissani voisi olla ripaus totuutta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei, entäs
jos aloitetaan uudelleen alusta?” ehdotin. ”Voinko tarjota sinulle juotavaa. Ja
tarkoitan jotain, mikä oikeasti auttaa janoosi.” Odottamatta vastausta nousin
ylös ja menin noukkimaan jääkaapista pullon. Avasin sen ja kaadoin hänelle
lasillisen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Onko tuo
sitä, mitä kuvittelen se olevan?” hän kysyi, ylähuuli kipristyi inhosta. Eleen
kuitenkin petti sierainten hienovarainen värähdys, kun hän haistoi punaisen
nesteen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tämä on
eläimen verta.”<br />
<br />
Hän katsoi minua merkitsevästi. ”Ei ole.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Juu, ei olekaan.”
Laskin lasin hänen eteensä ja palasin paikalleni. En usuttanut häntä juomaan.
Halusin odottaa, että tuoksu murtaisi hänen vastarintansa. Jos olisi pitänyt
veikata, olisin pistänyt rahani likoon kymmenen, korkeintaan viidentoista
minuutin puolesta. ”No niin”, jatkoin yrittäen kuulostaa keskustelevalta, kuin
olisimme olleet kaksi uutta tuttavuutta höpisemässä jokapäiväisistä asioista. ”Mikä
on nimesi vai kutsunko sinua vain herra Kuumakomistukseksi?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei”, hän
mutisi hiukan yllättyneenä lempinimestään. ”Se on Tristan.” Hänen huomionsa harhaili
tuon tuosta pöydällä nököttävään lasiin. Välillä hän onnistui keskittymään
johonkin muuhun, mutta joka kerta silmät palasivat juomaan. Aijai, tiesin
kyllä, kuinka voimakas veren kutsu saattoi olla. Se oli jäytävimmillään heti
muuttumisen jälkeen. Vieraani onneksi hänen juomansa ei ollut tuoretta tai
lämmintä, koska siinä tapauksessa hänen olisi ollut huomattavasti vaikeampi
hillitä itseään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Siisti nimi.”<br />
<br />
Hän tuhahti. ”Ottaisin mieluummin jonkin tavallisen, kuten Alexin tai
Sebastianin.”<br />
<br />
”Mutta kaikkien nimi on Alex tai Sebastian. Sinä erotut joukosta.”<br />
<br />
”Silti. Nimeni kuulostaa joltain pyöreän pöydän ritarilta.”<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ehkä siksi, että se on juuri sellainen.</i>
”Minusta se on hieno.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Suurin ponnistuksin
hän onnistui kiskomaan silmänsä irti lasista ja katsoi minuun. ”Mikä sinun on?”<br />
<br />
”Kerroin sinulle nimeni jo aiemmin.”<br />
<br />
”Niin teit. En välittänyt painaa sitä muistiin.” Hän ei pyytänyt anteeksi. En
odottanutkaan sitä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Adrian.”<br />
<br />
Hän toisti sen. ”Et taida olla kotoisin täältäpäin, vai oletko?”<br />
<br />
En ollut varma, päättelikö hän sen aksentistani vai tavasta, jolla lausuin
nimeni. ”Ei, olen Hollannista.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Oho.”<br />
<br />
”Jep.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hiljaisuus.
Hänen katseensa harhaili takaisin lasiin. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Juo
se nyt vain</i>, halusin huutaa, mutta pidin kieleni kurissa. Hän väänsi kättä
itsensä kanssa, hämmentyneenä voimakkaasta tarpeesta kulauttaa veri kurkkuunsa.
Hänen maailmankuvansa kallistuminen pakotti hänet pohtimaan uudelleen sanojani.
Hän oli hyväksynyt, että jokin hänessä oli muuttunut, mutta ei vielä suostunut
uskomaan, mitä se jokin oli.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Joten...”
hän aloitti pitkän tauon jälkeen. ”Annapas kun kiteytän, mitä yrität kertoa
minulle. Minun pitää vähän järjestellä ajatuksiani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Rohkaisin
häntä nyökkäämällä jatkamaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mutta
muista, että toistan osittain sitä, mitä sinä olet kertonut minulle. En ota
vielä kantaa siihen, uskonko vai en. Eli tapasimme baarissa, kun sinä lähestyit
minua, mutta annoin sinulle pakit, koska en ole homo, joten sinä vedit herneet
nenään ja päätit kostaa minulle−”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Okei, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">ei</i>. Ei se noin mennyt. Ei minulla ollut
mielessä kostoa tai mitään muutakaan. </span><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;">En kantanut sinulle kaunaa
torjunnasta. Olin vain...” ...<i style="mso-bidi-font-style: normal;">jumalattoman
jurrissa.</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span lang="EN-GB" style="font-family: "Century Schoolbook"; mso-ansi-language: EN-GB;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hitto, se
kuulosti pahalta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No, siltä se
kyllä näyttää minulle”, sanoi Tristan, aiempi Herra Kuumakomistus. Taisi olla
aika jättää liikanimi pois. ”Miksi muuten olisit valinnut minut?”<br />
<br />
”Sinä vain kiinnostit minua, ei sen kummempaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Eikä kieltävä vastaus kelvannut?”<br />
<br />
Hmm, niin, ymmärsin kyllä, miten hän oli tullut siihen loppupäätelmään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Annahan kun
jatkan”, hän tokaisi. ”Oli motiivisi mikä tahansa, sinä kävit kimppuuni, purit
minua kaulaan – molemmille puolille, saanen muistuttaa – imit minusta verta,
kunnes menetin tajuntani, sitten raahasit minut kämppääsi ja... muutit minut
vampyyriksi.” Hänellä oli selviä vaikeuksia lausua viimeiset sanat.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Noin se
suurin piirtein meni lukuun ottamatta motiiviani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan alkoi
hermostua, kiristeli hampaitaan ja puristeli käsiään nyrkkiin. ”Yritän kovasti
ymmärtää, miksi helvetissä tämä tapahtui minulle, kun minulla on oikein mukava
elämä, hyvä työ, nätti tyttöystävä – hän meni niin tolaltaan tapahtuneesta, että
joutui ottamaan rauhoittavia – mutta se, mitä minulla ei ole, on aikaa
tällaiselle paskalle. En käsitä, miten sinunlaisesi ei ole lukittuna johonkin
laitokseen, pois normaalien ihmisten tieltä. Olet selvästi vaarallinen
ympäristöllesi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen sanansa
kirpaisivat, loukkasivatkin, mutta työnsin tunteen syrjään. Hänen elämänsä oli pilalla
ja hänellä oli oikeus olla vihainen. Minun täytyi säilyttää tyyni julkisivu,
jos halusin saada sanomani hänen suojuksiensa läpi. Kiukuttelu ei auttaisi
asiaa mitenkään. ”Ihmisten on hyvin vaikea saada vampyyrejä kiinni. Me olemme
aina askeleen edellä. Meillä on paremmat aistit ja refleksit, olemme nopeampia
ja vahvempia ja osaamme piiloutua.”<br />
<br />
”Tiedän osoitteesi! Voisin antaa sinut ilmi tässä ja nyt.” Hän nykäisi
puhelimensa esiin ja heilutti sitä ilmassa. Näyttö oli edelleen rikki, mutta
ilmeisesti kapistus toimi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olisin
häipynyt ennen kuin poliisit ehtisivät tänne.” Paitsi etten olisi, en ainakaan
kokonaan. Kaikki tavarani, leffakokoelmani, vaatteeni, musiikkialbumini,
valokuvani... kaikki oli täällä enkä ollut erityisen innostunut jättämään niitä
jälkeeni. ”Sitä paitsi sinä olet samassa veneessä kanssani. Jos antaisit minut
ilmi, tekisit saman myös itsellesi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minä en
hyökkäile viattomien ihmisten kimppuun heidän kotimatkallaan!”<br />
<br />
”Et vielä, mutta odotapas pari viikkoa!” huomasin, että ääneni oli kohoamassa
hänen vihaisen sävynsä yllyttämänä. Se siitä tyynestä julkisivusta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mikä perhana
antaa sinulle oikeuden pilata muiden ihmisten elämän?”<br />
<br />
”Olin nälkäinen!” En ollut ollut. ”Vampyyrinkin täytyy syödä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mikset
sitten vain tappanut minua? Olisit voinut imeä minut kuiviin ja jättää
juottamatta minulle vertasi tai miten ikinä uusia vampyyrejä tehdäänkään! Tämä
on kerta kaikkiaan... ihan vitunmoista paskaa!” Hän kohosi tuoliltaan, kynsien
mustat kärjet kaivautuivat pöydän pintaan ja rystyset muuttuivat valkoisiksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Halusin
antaa sinulle toisen mahdollisuuden!” Nousin pysyäkseni samalla tasolla hänen
kanssaan. ”Ei kaikille anneta sitä! Ja tiedätkö mitä, minuunkin sattui sinä
yönä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se oli
sinulle ihan oikein. Sinuun pitäisi sattua helvetisti siitä hyvästä, mitä teet
ihmisille. Mitä teit minulle! Kävit kimppuuni, purit minua ja joit vereni!”<br />
<br />
”Sinä potkaisit minua kasseihin!”<br />
<br />
Hänen ilmeensä kirkui 'Oletko vittu tosissasi?' ”Sinä muutit minut vampyyriksi!”<br />
<br />
”Siitä huolimatta! Ei toista jätkää potkita palleille, oli tilanne mikä
hyvänsä!”<br />
<br />
”Potkaisen sinua kohta uudelleen homovampyyripalleihisi enkä silmiäni räpäytä,
kun kieriskelet maassa tuskasta ulisten. Sitten soitan poliisille, käsken heitä
sitomaan sinut ja jättämään suoraan auringonpaisteeseen niin, että palat
tuhkaksi!”<br />
<br />
Auts. Tuo oli ikävästi sanottu. Minulla ei ollut valmiina vastalausetta siihen.
En tiennyt, odottiko hän edes sellaista. Hän näytti hiukan hölmistyneeltä
omista sanoistaan – kuin tämä olisi ensimmäinen kerta, kun hän oli puhunut
kenellekään niin törkeästi. Istuin hitaasti alas ja käänsin katseeni pois hänen
raivostaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Et saa
kertoa kenellekään tästä”, sanoin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Rauhallisempi
sävyni sai hänet laskemaan äänenvoimakkuuttaan, mutta hänen raivonsa ei
haihtunut. ”Olen jo kertonut, muistatko?”<br />
<br />
”Luulin, että kerroit lääkäreille, että joku mielipuoli hyökkäsi kimppuusi.
Sanoitko jotain vampyyreistä?”<br />
<br />
”No, sanoin, että hyökkääjä oli mielipuoli, joka luulee olevansa vampyyri.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se on eri
asia.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kerroin myös
tyttökaverilleni.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niin, mutta
sehän oli sama tarina? Onko hän nähnyt sinua... tällaisena?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei. Olin
viime yön kämpilläni.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jotain hyvää
sentään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Onko...” hän
epäröi. ”Onko olemassa tapaa, jolla voisi todistaa, että olen... mikä sanot
minun olevan?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kuinka
paljon enemmän todisteita tarvitset? Oletko sattunut katsomaan peiliin?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olen!
Luuletko, että olisin palannut tänne, jos en olisi katsonut peiliin? Ja siinä
on heti yksi vasta-argumentti: vampyyreillä ei pitäisi olla peilikuvaa. Niiden
ei pitäisi näkyä valokuvissa, mutta otin selfien tänä aamuna ja se näytti ihan
tavalliselta.” Hän etsi puhelimestaan kuvan ja käänsi säröisen näytön minuun
päin. Vau, tuohan oli hyvä kuva, vaikka siitä näkikin, että hän oli juuri
herännyt. Olisin aika mielelläni herännyt noiden pörröisten hiusten ja unisten
silmien vierestä, mutta sellaista tuskin oli tapahtumassa lähiaikoina. Vaikka
onnistuisinkin jotenkin keplottelemaan ystävällismielisiin väleihin hänen
kanssaan, olisi täysin harhaista kuvitella, että meistä tulisi mitään sen
enempää. Mutta saihan sitä unelmoida. Esimerkiksi siitä, miltä nuo vahvat
käsivarret tuntuisivat ympärilläni tai miten tuo päättäväinen leuka painuisi
olkaani vasten tai miten tuo kapea, lihaksikas lantio hieroutuisi takapuoltani
vasten...</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänellä
täytyi olla massiivinen mela. Hän oli niin raamikas, niin miehekäs, että
paketin mukana täytyi tulla yhteensopiva kalu, sellainen, joita yleensä näki vain
pornoleffoissa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei sillä, että sinä koskaan pääsisit
sen lähietäisyydelle, massiivinen tai ei.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sano nyt
jotain! Miksi toljotat siinä kuin jokin vähämielinen zombi?” Tristanin ilme oli
käynyt epäluuloiseksi, eikä ihme. Olin tuijottanut mykkänä hänen puhelimensa
kuvaa ainakin 20 sekuntia. Hän veti kännykän takaisin ja kätki sen taskuunsa.
Nostin vastahakoisesti silmäni kohdatakseen hänet.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Se on
myytti. Vampyyreillä on peilikuva”, yritin kuulostaa siltä, etten ollut juuri
miettinyt hänen housujensa sisältöä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Joten siitä
ei ole todisteeksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Ei, mutta... mikset vain juo tuota?” Nyökkäsin lasin suuntaan. ”Tiedän, että
haluat.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristanin
itsehillintä oli huikea, se täytyi tunnustaa, mutta hän halusi juoda veren, hän
tiesi sen itsekin ja se kauhistutti häntä todennäköisesti enemmän kuin mikään
muu tapahtunut. Hän ei silti koskenut lasiin vaan mulkoili sitä paheksuvasti
kuin se olisi loukannut häntä. ”En todellakaan juo lasillista verta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kyllä sinä
juot jossain vaiheessa. Tai sitten näännyt nälkään.” Toivoin kovasti, ettei
tästä olisi tulossa mikään Veren vankien uusintanäytös, jossa minä poloinen
olisin jumissa vampyyrin kanssa, joka mieluummin näännytti itseään tai söi
rottia kuin joi ihmisistä. En ollut saanut sellaista vaikutelmaa Tristanista.
Pikemminkin hän vaikutti henkilöltä, joka mieluiten eli elämäänsä nauttien
siitä kuin kärsien ylevien periaatteidensa vuoksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän jätti
järkeilyni huomiotta. ”Onko mitään muuta keinoa todistaa, että olet vampyyri? Tai
siis, että... me olemme?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinulla on
verenhimo, yönäkö, hampaat, korvat, kynnet, vakava aurinkoherkkyys... mitä
muuta vielä tarvitset uskoaksesi?”<br />
<br />
”Mutta kun vampyyreitä ei ole olemassa.”<br />
<br />
”Jep, tuo näkemyksesi sinun täytyy muuttaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän kurtisti
kulmiaan tavalla, joka antoi vaikutelman, että jopa harkitsi sitä. Todisteethan
olivat kiistattomia. Hänen vanha maailmankuvansa vain harasi vastaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Haluan mennä
lääkärille”, hän totesi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Taas?”<br />
<br />
”Kyllä! Niiden täytyy parantaa minut.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Et sinä voi
mennä lääkärille, et enää.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miksi
hitossa en? Haluan puhua lääkäreiden kanssa. Tähän voi olla parannuskeino.”<br />
<br />
Hän oli siis vihdoin taipumassa, myöntämässä, että hän oli ehkä, kenties, mahdollisesti
muuttunut vampyyriksi. ”Ei ole parannuskeinoa. Tällainen sinä olet nyt ja sen
mukana tulee vaitiolovelvollisuus.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän nojautui
taaksepäin ja loi minuun pilkallisen katseen. ”Ai niinkö? Ja kukahan nämä
säännöt on laatinut?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ne ovat
olemassa sinunkin parhaaksesi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ymmärrän,
että salailu oli varmasti tarpeen pimeällä keskiajalla, mutta elämme nyt
2010-lukua. Monien ilmiöiden, joita historiassa pidettiin paholaisen tekosina,
tiedetään nykyään olevan sairauksia ja toiminnallisia häiriöitä. Ihmiset,
joilla on mielenterveysongelmia, eivät enää saa jääpiikistä aivoihinsa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tämä on eri
juttu.”<br />
<br />
”Miten tämä on eri juttu?”<br />
<br />
”Ihmiset eivät usko vampyyreihin ja paljastus aiheuttaisi maailmanlaajuisen
paniikin.”<br />
<br />
Tristan kallisti päätään. ”Tuo kuulostaa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">erittäin</i>
epätodennäköiseltä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Eikä
kuulosta. Se on erittäin todennäköistä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oletko edes
kokeillut?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Puntaroin
kysymystä hetken. En ollut, en ainakaan sillä tavalla kuin Tristan tarkoitti,
mutta tunsin ihmisiä, jotka tiesivät totuuden minusta. Tai ainakin olin
tuntenut. ”Jotkut ihmiset ovat saaneet selville.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja mitä
sitten tapahtui?”<br />
<br />
”He, tuota, eivät ole enää keskuudessamme.”<br />
<br />
”Sinä tapoit heidät.” Se ei ollut kysymys.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Koska he
panikoivat ja sekosivat!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Veikkaan, että
tavalla, jolla kerroit, oli enemmän vaikutusta kuin sillä, mikä oikeasti olet.
Esimerkiksi jos purit heitä ensin kaulaan ja sitten heitit sivuhuomautuksena
'Hei, olen muuten vampyyri'.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei se niin
mennyt.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei
uskonut, mutta ei välittänyt kinastella asiasta. ”Kuinka kauan sinä muuten olet
ollut vampyyri?” Äänestä kuulsi uteliaisuuden häive, vaikka hän yrittikin
piilottaa sen välinpitämättömän kuoren alle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Aika
tarkkaan neljäkymmentä vuotta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Vain
neljäkymmentä? Tarinoissa vampyyrit ovat aina satoja vuosia vanhoja.”<br />
<br />
”Ikävä tuottaa pettymys. Olen syntynyt 1955.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja muutuit vampyyriksi..?”<br />
<br />
”1978.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tristan laski
nopeasti päässään. ”Eli olit 23, kun kuolit?”<br />
<br />
”En minä kuollut. En ole kuollut.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niin
vampyyreistä sanotaan. Että ne ovat eläviä kuolleita.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sydämeni
sykkii edelleen. Hengitän, juon, nukun, vuodan verta. Mielestäni olen erittäin
selvästi elossa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hyvä on
sitten. Olit siis 23, kun sinut muutettiin?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niin olin.”<br />
<br />
Hän vaikeni, jäi kenties miettimään minun historiaani, minun tilannettani. Ehkä
tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tuli ajatelleeksi, että minullakin oli
tarinani. Etten ollut syntynyt tällaisena. Joku oli purrut minuakin kaulasta,
joku oli muuttanut minut. Eikä se ollut välttämättä ollut minun valintani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kuinka vanha
sinä olet?” kysyin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”26.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei siis
ollut paljon minua vanhempia. Hän näytti nuorelta, mutta oli hyvä varmistua. Hän
saattoi nähdä asian toisin ja laskea todelliset vuodet. Mutta sillä hetkellä
ikäero ei ollut ongelmistamme suurin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tämä koko
tilanne on oikeasti tosi, tosi, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">tosi</i>
perseestä. En tiedä, mitä helvettiä minun pitäisi tehdä. En edes tiedä, mitä
tästä pitäisi ajatella”, Tristan sanoi ääni luovuttaneena. Hän ei ollut
alistumassa kohtaloonsa vampyyrina vaan väsymässä väittelyyn kanssani. Minuakin
alkoi jo uuvuttaa. Tämä oli pisin keskustelu, jonka olin käynyt kenenkään
kanssa vuosiin, jos Breenaa ei laskettu.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Anteeksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän kohotti
kulmaansa. ”Yksinkertainen anteeksipyyntö ei taida riittää kompensaatioksi
elämäni pilaamisesta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">No, se on enemmän kuin minä koskaan
sain.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun en
vastannut, hän puhalsi ilmaa pitkään ja lannistuneesti ja naputti kynsiään
pöytään ennen kuin oikaisi selkänsä. Tuolinjalat raapivat lattiaa, kun hän
työnsi istuimen taakse ja nousi jaloilleen. ”Tarvitsen röökin.”<br />
<br />
”Et sinä voi polttaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En
tarkoittanut täällä vaan ulkona. Otan sateenvarjon ja pysyttelen poissa
auringosta.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei,
tarkoitan, että et <i style="mso-bidi-font-style: normal;">voi</i> polttaa. Et
enää. Tulet todella sairaaksi.” Eikö hän ollut oppinut mitään rajusta
reaktiostaan aamiaiseen tai antibiootteihin?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän heitti
minuun haastavan silmäyksen. ”Odotapa vain.” </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ja sitten hän
meni.<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/04/a-bloody-mistake-5-luku.html"><span style="font-size: medium;">5. luku</span></a></span><br /></span></p>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-81369911883597592882021-03-06T15:48:00.013+02:002021-03-16T20:45:56.467+02:00A Bloody Mistake, 3. luku<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-54h71sQtqRY/YEOHjNwLrNI/AAAAAAAAC8A/O2bMKNoeVVQKGpdZ1NyQRG5U1C94-PvTwCLcBGAsYHQ/s1080/A%2BBloody%2BMistake.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-54h71sQtqRY/YEOHjNwLrNI/AAAAAAAAC8A/O2bMKNoeVVQKGpdZ1NyQRG5U1C94-PvTwCLcBGAsYHQ/s320/A%2BBloody%2BMistake.png" /></a></div><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<p></p><p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/a-bloody-mistake-2-luku.html">Edellinen luku</a></span></span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /></span></b><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html"><span style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">1. luku</span></span></a><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /><br /><br /><span style="font-size: large;">3. luku</span></span></b></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen
järkähtämätön tuijotuksensa havahdutti minut tilanteen vakavuuteen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mitä olin
oikein ajatellut? Olin muuttanut heteromiehen vampyyriksi siinä toivossa, että
saisin hänestä kumppanin! Olin halveksittava.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta nyt oli
turha itkeä, kun maito oli jo maassa. Tai veri tässä tapauksessa. Sitä
kuuluisaa peruutusnappia ei ollut. Ainoa asia, johon pystyin, oli jälkien
siivoaminen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jos vaikka
istut alas näin aluksi”, ehdotin ja nyökkäsin tuolia kohti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Taidan
mieluummin seistä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olet
edelleen heikko ja tämä... saattaa järkyttää sinua vähän.”<br />
<br />
”Ihanko totta?” hänen sävynsä oli kitkerä ja pilkallinen. ”Minua saattaa
järkyttää kuulla, miksi minulla on pistojäljet molemmin puolin kaulaani. Kuka
olisi uskonut?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En pitänyt
hänen sarkastisesta puolestaan. Halusin takaisin hänen kohteliaan ja
hämmentyneen puolensa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta
hittolainen, hän oli edelleen kuuma tapaus!<br />
<br />
Siis noin kuin sivuhuomautuksena.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän osoitti
punatahraista kaulustaan. ”Näytän siltä kuin olisin karannut suoraan uuden Saw-leffan
kuvauksista!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Se oli totta,
jos jätettiin laskuista hänen komeutensa. Melkein tyrskähdin – vain koska olin
niin hermostunut. Miten ihmeessä selittäisin hänelle kaiken niin, ettei se
johtaisi murhayritykseeni? En ollut valmistellut mitään sopivia lauseita.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ja minulla
on kumma tunne, että sinulla on jotain tekemistä asian kanssa. Kaulani näyttää
siltä kuin jokin tai <i style="mso-bidi-font-style: normal;">joku</i> olisi
purrut sitä.” Hän silmäisi suutani merkitsevästi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sano vain hänelle, että oli joku
toinen vampyyri! Jos hänen muistinsa ei ole palautunut tähän mennessä, on
mahdollista, ettei se palaudukaan enää.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta olen mahdollisesti jumissa hänen
kanssaan ikuisuuden. Haluanko elää valheessa?</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Voi luoja, ketä kiinnostaa? Jos kerrot
hänelle totuuden, mahdollisuutesi saada hänestä kumppani kutistuvat vielä
surkeammiksi!</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Joo, minä”, kuulin itseni sanovan. ”Minä purin sinua kaulasta.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Voi pojat, sinä taidatkin olla aivan
uudella typeryyden tasolla.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän horjahti
taaksepäin kuin olisin lyönyt häntä, suu ammollaan. Tunnustukseni ei tullut
yllätyksenä, mutta hän ei ollut varautunut niin suoraan ja rehelliseen
vastaukseen. ”Mitä vittua?” hän onnistui ähkäisemään. ”Mutta... <i style="mso-bidi-font-style: normal;">miksi</i>?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oletko
varma, ettet halua istua alas?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän skannasi
keittiötä, etsi kenties kyseenalaisia esineitä tai arvioi, miten pääsisi
ohitseni, jos suostuisikin istumaan alas. Kun hän ei näyttänyt osaavan päättää,
nousin ylös ja vaihdoin ikkunan viereiseen tuoliin, jotta hänelle jäi lähimpänä
ovea oleva istuin. Hän tarkkaili minua epäluuloisena, mutta oli ehkä jo
järkeillyt, että jos olisin sarjamurhaaja (mikä tavallaan olin, hups) tai
suunnittelisin hänen kiduttamistaan, olisin sitonut hänet hänen ollessaan
tajuttomana. Joten lopulta hän tarttui tuoliin, käänsi sen sivuttain, jotta
voisi rynnätä ovelle, mikäli osoittaisin väkivaltaisia taipumuksia, ja katsoi
minua odottavasti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No niin,
periaatteessa...” aloitin, mutta napsautin suuni suppuun. Miten hitossa
tällaisen selitti? Minun ei ollut koskaan aiemmin pitänyt kertoa kenellekään,
että olin vampyyri. Se oli jotain, minkä pyrin yleensä pitämään salassa.
Todennäköisesti mitään oikotietä ei ollut. ”Juttu on niin, että purin sinua,
koska... olen vampyyri.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän vain
tuijotti minua ilmeenkään värähtämättä. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Joten... siksi.
Koska niin vampyyrit tekevät”, mutisin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinä
kuvittelet olevasi vampyyri?” hänen äänensä vihjaisi, että minun pitäisi
pikapikaa tarkistaa lääkitykseni. Ei olisi pitänyt odottaa mitään vähempää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, minä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">olen</i> vampyyri.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinä uskot
olevasi vampyyri?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tästä voisi
tulla erittäin pitkä keskustelu. ”Ei, minä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">olen</i>
vampyyri. Ja niin olet sinäkin. Tai jos et vielä niin ainakin
lähitulevaisuudessa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Onko sinulla aavistustakaan, kuinka typerältä tuo kuulostaa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Olihan minulla. Noin 40 vuotta sitten.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen otsansa
rypistyi, kun hän yritti prosessoida sanojani. ”Minun täytyy myöntää, että
sinulla on aika uskottavan näköinen verenimijä-cosplay meneillään, kun on nuo
hampaat ja kaikki, mutta se ei silti tarkoita, että uskoisin sinua. Jos sinulla
ei ole muuta sanottavaa, minä lähden tästä tarkistuttamaan itseni. Kuka tietää,
mitä vittumaisia tauteja olet tartuttanut minuun.” Hän painoi kätensä pöytään
aikeinaan nousta ylös.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hypähdin
vähän. ”Ei, et voi lähteä!”<br />
<br />
”Totta kai voin. Minun täytyy aloittaa ehkäisylääkitys välittömästi, jos olen
saanut sinulta vesikauhun, hivin tai ties mitä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tästä voisi
tulla erittäin pitkä ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">erittäin
turhauttava</i> keskustelu. Ymmärsin, kuinka hyödyttömiä väitteeni olivat tässä
vaiheessa. Hänestä ei todennäköisesti tuntunut vielä kovin vampyyrimaiselta.
Myöhemmin, kun hänen hampaansa olisivat kasvaneet, korvansa olisivat muuttunut
ja hänen yönäkönsä olisi alkanut toimia, tämä keskustelu olisi huomattavasti
hyödyllisempi. Nyt sanani kaikuivat kuuroille korville. ”Ei minulla ole vesikauhua
tai hiviä. Ihmisten taudit eivät tartu minuun. Okei, ehkä flunssa toisinaan,
mutta ei mitään hivin kaltaista. Minä olen vampyyri, olen käytännössä
kuolematon.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Totta kai
olet, Edward Cullen. Meikäläinen häipyy nyt.” Hän ponnahti jaloilleen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minulla ei
ollut juurikaan keinoja estää häntä lähtemästä. Olisin tietysti voinut kahlita
hänet patteriin, mutta se ei olisi ollut kovin hyvä alku toveruudellemme.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ja sinun mielestäsi ne aiemmat tekoset
olivat?<br />
<br />
No ei, mutta niitä ei voinut oikein välttää.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Et voi mennä
sairaalaan! Sinua ei voida auttaa siellä!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän jätti
huudahdukseni huomiotta, käänsi selkänsä ja suuntasi ovelle. Istuin paikoillani
kolme pitkää sekuntia ennen kuin ponkaisin ylös ja kiiruhdin hänen peräänsä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei
yllyttänyt minua yrittämään poikkiteloin asettumista, mutta silmät kertoivat
kaiken. Hän aikoi häipyä ja oli valmis fyysiseen kamppailuun, jos yrittäisin
pysäyttää hänet. Hän arvioi voivansa helposti päihittää minut, olinhan minä
selvästi hoikempi ja niin kalpea, että minun täytyi olla jonkin mystisen
sairauden heikentämä. Annoin hänen toistaiseksi pitää kuvitelmansa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun en
yrittänyt tarttua häneen, hän otti takkinsa naulakosta ja tutki sitä pienen
tyrmistyksen vallassa. ”Huomaan, että olet myös pilannut takkini.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voin kyllä
maksaa sen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Juu, en
usko, että haluan asioida kanssasi edes sen vertaa. Tämä on vanha takki.
Mutta”, hän sanoi vakaasti ja porasi silmänsä omiini. ”Kuulet kyllä minusta,
jos olen saanut sinulta jonkin taudin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Et sinä ole.
Siis jos vampyyrijuttua ei lasketa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Hän katsoi minua kuin lasta, joka väittää itsepäisesti nallensa olevan elävä.
”Joopa joo. Minä menen nyt. Suosittelen, että käyt tutkituttamassa pääsi tai
jotain.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Irvistin, kun ovi pamahti hänen jäljessään niin lujaa, että rouva Hoffmanille
tarjoutui taas oivallinen valituksenaihe. Ohikiitävän sekunnin ajan mieleni
teki juosta hänen peräänsä ja suostutella hänet palaamaan, mutta samalla
tiesin, ettei se muuttaisi mitään. Hänen silmissään minä olin mielipuoli, joka Kuolematon
verenimijä -psykooseissaan oli hyökännyt hänen kimppuunsa, ja nyt hän oli
vaarassa saada jonkin vakavan infektion. Hän menisi sairaalaan
tarkistettavaksi, hänen haavansa paikattaisiin ja hänelle lykättäisiin
antibioottikuuri, joka johtaisi toiseen rankkaan oksentelukohtaukseen. Hän
kertoisi lääkäreille, että sekopää oli purrut häntä. Hän luultavasti myös
raportoisi minusta poliisille. Osoitteeni oli hänen tiedossaan. Vaikka hän itse
jättäisikin rikosilmoituksen tekemättä, miten oli sairaalan laita? Oliko heillä
oikeus ottaa yhteyttä viranomaisiin ilman uhrin lupaa? En kyllä osannut
kuvitella tilannetta, jossa vieraani ei haluaisi tehdä minusta ilmoitusta,
paitsi jos hän pian tajuaisi minun puhuneen totta ja hänellä olisi tarpeeksi
järkeä tulla takaisin minun luokseni poliisille menemisen sijaan.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Helvetin
mahtavaa. Mitä minä nyt tekisin? En voinut varsinaisesti googlettaakaan juttua.
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mitä tehdä, kun on muuttanut jonkun
vampyyriksi, kohde on paennut ja aikoo tehdä sinusta rikosilmoituksen? </i>Siis
siinäkään tapauksessa, että olisin osannut käyttää tietokonetta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Joka
tapauksessa tilanne kirkui A-luokan neuvoja A-luokan neuvonantajalta ja minulla
oli vain yksi henkilö, jolle voisin soittaa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Löysin
puhelimeni keittiön työtasolta ja valitsin yhden muutamasta siihen
tallennetusta numerosta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ensimmäisellä
yrityksellä kukaan ei vastannut, joten lopetin puhelun ja yritin uudelleen.
Luuri hälytti parikymmentä kertaa ennen kuin toisessa päässä naksahti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Haloo.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin
toivonut, että joku toinen sisaruksistani olisi vastannut, mutta tuuri ei
tietenkään ollut puolellani. No, sentään vastaaja ei ollut isä. ”Dain, minä
täällä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jaha. Mikä
suo meille tämän kunnian?” hän ei kuulostanut yllättyneeltä vaan lähinnä
pettyneeltä. Kykenin näkemään hänet nojaamassa aulan antiikkilipastoon, kun hän
tarkasteli kynsiään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Breenalle
minä soitin. Onko hän kotona?” </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Dain epäröi
hetken, mutta ymmärsi, että saisin kyllä yhteyden siskoomme tavalla tai
toisella, vaikka hän ei luovuttaisikaan puhelinta. Ei hänellä mitään
henkilökohtaisesti ollut yhteydenpitoamme vastaan – hän tuskin olisi välittänyt
paskaakaan, jos isäukkoa ei olisi ollut. ”Vilkaisen”, hän sanoi. Lankeavasta hiljaisuudesta
päätellen hän jätti luurin pöydälle ja lähti etsimään Breenaa. En olisi
kutsunut häntä vähäsanaiseksi, mutta nykyään hänellä ei ollut juurikaan
sanottavaa minulle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Odotus venyi.
Kartano oli iso, Dainilla kestäisi löytää siskomme. Hän saattaisi myös ihan
hyvin käydä vessassa ja ottaa vähän välipalaa ennen kuin tekisi mitä piti, ihan
vain koska sattui olemaan kusipäinen myöhäisteini.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Silmäni
roikkuivat kellossa, katselivat sekuntiviisarin tikitystä. Oli lähes puoliyö.
Olikohan vieraani napannut taksin ja kiisi nyt pitkin Berliinin katuja matkalla
ensiapuun? Vai menisikö hän ensin tyttöystävänsä luo, hakisi tämän mukaansa
sairaalaan? Mitä hän sanoisi tälle? Että friikki, joka kuvitteli olevansa
vampyyri, oli hyökännyt hänen kimppuunsa, purrut häntä ja kidnapannut hänet, ja
nyt hänen täytyi tarkastuttaa itsensä siltä varalta, että oli saanut jonkin
tarttuvan taudin?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei,
Adrian.” Hypähdin vähän, kun Breenan ääni kantautui luurista. Idioottiveljeltäni
oli mennyt kolme minuuttia hänen löytämiseensä. Olin varma, että Dain kuvitteli
minun maksavan jokaisesta puhelimessa viettämästäni minuutista, mutta minulla
oli liittymä, johon sisältyivät rajattomat puhelut ja viestit. Ei kyllä
aavistustakaan miksi, käytin kapinetta niin vähän. En vain ollut saanut
aikaiseksi soittaa operaattorille ja vaihtaa liittymää, koska se olisi vaatinut
valoisaan aikaan heräämistä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei sisko.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Onko jokin
hätänä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen
kysymyksensä yllätti. Olinko kuulostanut hätääntyneeltä Dainille puhuessani? En
soittanut Breenalle ainoastaan hätätapauksissa, yleensä halusin vain jutella
jonkun sellaisen kanssa, joka oli samalla aaltopituudella.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Harkitsin
hetken maskeeraavani ulosantini välinpitämättömäksi, mutta kun kuulin hänen
äänensä, jokin murtui sisälläni ja yhtäkkiä olin lohdutusta kaipaava pikkuveli
(siitäkin huolimatta, että Breena oli meistä nuorempi – hän oli joka
tapauksessa henkisesti kypsempi tapaus).</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Breena, olen
tehnyt jotain typerää”, vikisin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olet vai?
Mitä sitten?” Hän ei kuulostanut ajattelevan, että olin vaikeuksissa. Toisaalta
hän ei koskaan kuulostanut siltä. Breena oli aina se rauhallinen tapaus, joka
löysi pakotien ulos kinkkisimmästäkin pinteestä. Mutta en ollut koskaan tehnyt
lähellekään mitään tällaista. En ollut koskaan ollut näin suurissa vaikeuksissa
– olkoonkin, etten vielä tiennyt, kuinka suuret vaikeudet minua odottivat
lähitulevaisuudessa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kerroin
hänelle. Aloitin kohtaamisesta baarissa, tunnustin olleeni humalassa, kuvailin
Herra Kuumakomistuksen ulkonäköä ja sitä, miten hän oli flirttaillut puolen
asiakaskunnan kanssa, paljastin jopa muutaman yksityiskohdan kohtaamisesta
sivukujalla ja päätin tarinan hönkäisemällä yhteen hengenvetoon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ja-sitten-kävin-hänen-kimppuunsa-ja-muutin-hänet-vampyyriksi-ja-voi-luoja-se-oli-sotkuista-minun-täytyy-heittää-pois-vaatteeni-ja-mattoni!</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Breena oli
hiljaa määrittelemättömän ajan. Kuulin hänen hengittävän. Yritin tulkita ääntä,
mutta en onnistunut. Ainakaan hän ei huokaillut tai pidättänyt henkeään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olet
oikeassa”, hän sanoi lopulta. ”Se oli typerää. Erittäin typerää.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Lisää
vikinää. ”Tiedän.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Mutta
tavallaan ymmärrän sinua.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Puhelin
melkein putosi kädestäni. “Y-ymmärrätkö?”<br />
<br />
”No joo. Tarkoitan, että ymmärrän tarpeesi löytää kumppani. Ihan totta puhuen
olen odottanutkin jotain tällaista.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oletko?”<br />
<br />
”Jep.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hitto, oliko
hän osannut aavistaa, että jotain tällaista tapahtuisi? Siskoni oli osannut kuvitella,
että tekisin näin. Ei kai minun silloin tarvinnut tuntea oloani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">niin</i> syylliseksi?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ennen kuin
ehdin upota huojennuksen ohueen pilveen, hän jatkoi, ”Mutta etkö voinut etsiä
ketään miehistä kiinnostunutta? Jotakuta, joka olisi kiinnostunut sinusta ja jolle
olisi sopinut vampyyriksi muuttuminen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kynsin
päänahkaani. ”Onko sellaisia?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No hei, et
sinä niin pahalta näytä.”<br />
<br />
”Haista! Tämä on vakavaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Brenda
hykersi, koska oli harvinaisen ilkeä tapaus siskoksi. ”Okei, mutta onhan
maailmassa pakko olla edes yksi homomies, joka on kiinnostunut ikuisesta
elämästä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mitenkähän
minä löytäisin hänet? Jakaisinko flyereita ja pysäyttelisin ihmisiä kadulla?
’Anteeksi, mutta olisiko Teillä aikaa puhua ikuisesta elämästä?’ Minua
luultaisiin uskonnolliseksi saarnaajaksi.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Breena
hymähti. ”Se voisi kieltämättä olla aika työlästä, ja se vaihtoehto on joka
tapauksessa poissa laskuista nyt, eikö olekin? Miten tarina jatkuu? Muutit
hemmon vampyyriksi ja mitä sitten tapahtui? Missä hän nyt on?”<br />
<br />
”Häipyi.”<br />
<br />
”Hmm, sekin oli odotettavissa. Tiedätkö, mihin hän meni?”<br />
<br />
”Mainitsi käyvänsä sairaalassa tarkistuksessa.”<br />
<br />
”Huh, siitä saattaa seurata ongelmia.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kuulin ääneni
kuristuvan kurkkuun ja luikertelevan ulos pelkkänä kuiskauksena. ”Tiedän.”<br />
<br />
”Mikset pysäyttänyt häntä?”<br />
<br />
”Se ei olisi antanut kovin hyvää vaikutelmaa.”<br />
<br />
”Ehkä ei, mutta kyseessä oli hätätapaus. Kyllä hän olisi ymmärtänyt, kun olisi
muuttunut kokonaan. Oletan, ettei hän ollut, koska hän vain häippäisi.”<br />
<br />
”Ei ollut, mutta... tarkoitatko, että hän olisi jäänyt, jos olisi ehtinyt
muuttua kokonaan?”<br />
<br />
”Uskon, että hän olisi kaivannut vastauksia pariin kysymykseen ja sinä olet
ainoa, joka ne voi antaa. Olen varma, että jätkä palaa vielä.”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Miten voit
olla varma?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hän tuntee
vetoa sinuun. Kyllähän sinä tiedät, että vampyyrin ja tekijänsä välillä on
side.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tiedän,
mutta ei sitä tunnetta ole mahdotonta vastustaa.” Minä pystyin vastustamaan
sitä. Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka olin viettänyt erossa isästä, olin
tuntenut sen hitaasti kutistuvan pieneksi kuiskaukseksi aivojeni takanurkkaan.
Suurimmaksi osaksi pystyin jättämään sen huomiotta. Todennäköisesti se
pomppaisi estradille heti, kun tapaisin hänet (mitä en aikonut tehdä enää
koskaan) mutta toistaiseksi siitä ei ollut vaivaa minulle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Usko pois,
hän palaa kyllä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Okei, uskon
sinua, mutta entäs kaikki harmit, jotka hän ehtii aiheuttaa ennen kuin tulee
järkiinsä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niin, niistä
minä olenkin huolissani.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin
toivonut, että Breenalla olisi takataskussaan nerokas ratkaisu pulmaani, koska
hänellä niitä riitti ja hän onnistui aina rauhoittamaan minut, mutta ilmeisesti
tällä kertaa varasto oli tyhjä. Olin tunaroinut pahimman kerran.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tiedätkö,
kauanko täydelliseen muutokseen menee?” kysyin.<br />
<br />
”En ole varma. Ehkä se riippuu henkilöstäkin. Oletan, ettet halua minun kysyvän
isältä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En halua
sinun kysyvän keneltäkään. Jollei sinulla ole ystävää, joka tietää varmasti ja
jolta voisit kysyä niin, ettet herättäisi epäilyksiä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Angela
saattaisi tietää, mutta kaverisi ehtii todennäköisesti palata ennen kuin tavoitan
hänet.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hemmetti
teitä fossiileja. Miksette voi hankkia kännyköitä?” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Muistutus itselle: hommaa Breenalle kännykkä synttärilahjaksi.</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”No hei,
meillä on sentään lankapuhelin. Willemien perheellä ei ole sitäkään.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tätä</span></i><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> tarkoitin sanoessani, että useimmat vampyyrit ovat
erittäin vanhanaikaisia ja konservatiivisia.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jos onnistut
kysymään joltakulta, joka tietäisi ja jonka pystyisit tavoittamaan helposti,
arvostaisin sitä. Mutta älä vain kerro kellekään, mitä tein.” Saatoin vain
toivoa, ettei Dain norkoillut lähiympäristössä kuuntelemassa puheluamme. En
uskonut, että häntä varsinaisesti kiinnosti, mutta hän oli paskiainen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En kerro,
mutta kyllä se tulee julki ennemmin tai myöhemmin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Joo, mutta
jos nyt toistaiseksi.”<br />
<br />
”En minä kerro.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kiitos, sisko.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Eipä mitään.” Hän kuulosti siltä kuin olisi aikeissa lopettaa puhelun.
Panikoin. En ollut vielä rauhoittunut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Odota,
odota!”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Hmm?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Mitä minä
nyt teen? Entä jos poliisit rynnivät ovelleni?”<br />
<br />
”Et voi tehdä paljoakaan. Pysy kotona ja odota, että heppu tulee takaisin. Jos
joku muu ilmestyy paikalle, älä avaa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Entäs jos he
rikkovat oven?”<br />
<br />
”En usko, että poliisit saavat kotietsintäluvan niin pian. Jollet avaa, he
todennäköisesti luulevat, ettet ole kotona, ja odottavat, että palaat.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En ollut vakuuttunut,
mutta en voinut oikein tehdä muutakaan kuin toivoa, että Herra Kuumakomistus
tajuaisi, mitä hänelle oli tapahtumassa, ennen kuin hän ehtisi poliisiasemalle.
Ai niin, mutta tarvitsin lisää verta jääkaappiini! Sitä ei ollut paljon
jäljellä ja hän olisi takuulla nälkäinen palatessaan. Nälkäinen ja sekaisin. En
tiennyt, tarvitsisiko hän lisää minun vertani vai kelpaisiko mikä tahansa,
mutta joka tapauksessa minun täytyisi täydentää varastojani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Adrian?”
Breena kysyi, kun en sanonut mitään. “Rauhoitu nyt vain ja odota häntä. Uskon,
että tilanne on paikattavissa, vaikka hän olisikin rynnännyt poliisille.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Hengähdin. ”Okei... okei.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pärjäätkö
sinä nyt?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”En tiedä.” Ei tuntunut siltä. Paniikki uiskenteli ihoni alla, sai vatsani
möyrimään ja pääni tuntumaan kevyeltä. En halunnut lopettaa puhelua. Halusin
jatkaa Breenan äänen kuuntelemista siihen asti, että Herra Kuumakomistus
palaisi. ”Koko juttu on niin... sotkuinen. En kyllä koskaan enää juo alkoholia
tai saalista ihmistä, joka on juonut.”<br />
<br />
”Kaikki järjestyy kyllä”, Breena sanoi jättäen muminani huomiotta. ”No niin,
reipastuhan nyt. Mene odottaessasi kuumaan kylpyyn tai jotain.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kävin vartti
sitten suihkussa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mene sitten
makaamaan sohvalle ja laita jokin hauska elokuva pyörimään.”<br />
<br />
Ihan kuin pystyisin keskittymään mihinkään muuhun kuin pilalle menneeseen
elämääni. Mutta kaikki faktat huomioon ottaen se taisi olla paras neuvo, jonka
Breena pystyi keksimään, joten mutisin jotain, minkä saattoi tulkita
myöntäväksi vastaukseksi.<br />
<br />
”Kerro, miten asiat etenevät, okei?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kerron.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hyvä.
Puhutaan taas pian.”<br />
<br />
”Joo, hei.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Lopetettuani puhelun tunsin oloni hiukan paremmmaksi, kaikesta huolimatta. Minun
täytyi luottaa Breenan sanaan siitä, että kaikki järjestyisi vielä, koska
minulla ei ollut mitään muuta. Mutta paikallaan makoilu toimettomana saisi
ahdistukseni vain pahenemaan, joten menin kylppäriin kuivaamaan hiukseni. En
uskonut, että yöllinen vieraani palaisi lähihetkinä, mutta siltä varalta, että
niin kävisi, halusin toimia nopeasti. En kiinnittänyt hiuksiini niin paljon
huomiota kuin yleensä vaan jätin ne pörröisiksi ja kietaisin ponnarille
pitääkseni ne poissa kasvoiltani. Sitten menin vetämään vaatetta päälleni ja
penkomaan kaapistani toisen pitkän takin (ei yhtä hienon kuin se, jonka jouduin
heittämään pois mutta melko tyylikkään joka tapauksessa). Jätin yleensä
puhelimen kotiin, mitä saattoi kutsua tavaksi tai jäänteeksi nuoruudestani,
mutta tänä iltana se tuntui tarjoavan turvaa ja ujutin sen taskuuni ennen kuin
lähdin asunnostani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hissi oli
tahraton, kun astuin siihen. Ei pisaraakaan ruosteenpunaista missään. En
kyennyt edes haistamaan verta. Ahdas tila oli tulvillaan vahvaa kemiallista
löyhkää, kloriittia tai vastaavaa. Ja peiliin oli liimattu lappunen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">’Ole hyvä ja <u>siivoa</u> jälkesi!!!’</span></i><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
<br />
Oi että rakastin ihania, välittäviä naapureita.<br /></span></p><p class="MsoNormal"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/03/a-bloody-mistake-4-luku.html"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /></span></a></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/03/a-bloody-mistake-4-luku.html"><span style="font-size: medium;">4. luku</span></a><br /></span></p>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-74666907520101497892021-02-28T17:44:00.020+02:002021-03-06T15:53:00.588+02:00A Bloody Mistake, 2. luku<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Century Schoolbook;"><u></u></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RrvdxjIMdus/YEOIrNbaAqI/AAAAAAAAC8I/Cmdsk30CEhIm6kDc1a3mP-sva-LmTpMuwCLcBGAsYHQ/s1080/A%2BBloody%2BMistake.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-RrvdxjIMdus/YEOIrNbaAqI/AAAAAAAAC8I/Cmdsk30CEhIm6kDc1a3mP-sva-LmTpMuwCLcBGAsYHQ/s320/A%2BBloody%2BMistake.png" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><span style="font-family: Century Schoolbook;"><br />Täältä löytyy <u><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html">1. luku</a>.<br /></u><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html"><u></u></a></span></span> <br /><p></p><p class="MsoNormal"></p><p class="MsoNormal"><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--><span style="font-size: large;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">2. luku</span></b></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Siitä
yksinäisyydestä vielä. Se voi käydä todella ylivoimaiseksi. Se voi sekoittaa
pään etenkin, jos on joutunut perheensä hylkäämäksi, koska sattuu pitämään
miehistä ja kieltäytyy naimasta varakkaan vampyyrisuvun tytärtä. Kolmen
vuosikymmenen yksinelo on liikaa jopa olennolle, joka on käytännössä
kuolematon. Ei ole kyse siitä, ettenkö tapaisi muita vampyyrejä – tapaan kyllä,
mutta useimmat heistä ovat todella, siis <i style="mso-bidi-font-style: normal;">todella</i>,
konservatiivisia. Eivät lainkaan sellaisia kuin siinä leffassa, joka ilmestyi
melkein kymmenen vuotta uudelleensyntymiseni jälkeen – se, jossa Kiefer
Sutherland ja muut jätkät ajavat siisteillä prätkillä ja bilettävät kuin
viimeistä päivää. Mikä sen nimi taas olikaan? Kauhun yö? Ei, se oli se toinen
80-luvun kuuluisa vampyyrileffa. Ai niin, Lost Boys. Joka tapauksessa, koska
vampyyrit ovat niin helkutin konservatiivisia, homovampyyrit ovat todellinen
harvinaisuus, jopa niin suuressa kaupungissa kuin Berliini. Olisi ollut aika
väärin syyllistää minua siitä hyvästä, että halusin löytää kumppanin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei minulla
silti ollut ollut suunnitelmaa. Jos olisin ollut selvin päin, en usko, että
olisin toiminut niin kuin toimin. Mutta kun en ollut. Olin juonut kaksi lasia
punaviiniä, kaksi shottia vodkaa ja se on enemmän kuin tarpeeksi henkilölle,
joka juo alkoholia vain kerran vuosikymmenessä. Olin tarpeeksi kännissä, jotta
mikä tahansa urpo idea kuulosti loistavalta. Vaikka sivukujalla käyty
pienimuotoinen kahakka ja parinkymmenen minuutin taksimatka kämpille
selvittivätkin päätäni hiukan, aioin viedä suunnitelmani loppuun asti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Maksoin
kuljettajalle ja kiskoin velton seuramieheni ulos autosta. Penkeissä saattoi
aivan hyvin olla veritahroja, mutta en uskaltanut katsoa taakseni. Minulla oli
kiire saada Herra Kuumakomistus asuntooni ennen kuin joku huomaisi. Rouva
Hoffman toisesta kerroksesta suhtautui jo nyt epäluuloisesti minuun (niin kuin
kaikkiin muihinkin, mutta minulla jos kenellä oli jotain salattavaa). Hän ei
yleensä liikkunut tähän aikaan rapussa, mutta olisi ollut niin minun tuuriani
törmätä uteliaaseen naapuriin, kun olin kantamassa taakkaa, joka näytti
silvotulta ruumiilta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun taksi oli
huristanut tiehensä ja olin varma, ettei kukaan katsellut, heivasin hervottoman
ihmiskehon olalleni ja kiiruhdin ovien turvallisemmalle puolelle. Hissi oli
alhaalla odottamassa. Vanha koppi narisi raskaiden askelieni alla. Kun kyyti
lähti ylös, huomasin, että meistä putoili verta lattialle. Mahtavaa, nyt minun
täytyisi siivota hissi, koska rouva Hoffman tiesi takuulla ketä syyttää, jos yleisistä
tiloista löytyi poikkeuksellisia sotkuja. Silmäilin vierastani kasvavan huolen
vallassa. Hän hengitti vielä mutta epäsäännöllisesti ja pinnallisesti, ja
aistin hänen elämänlankansa kiristyvän lähelle katkeamispistettä, kuin hänen
henkensä olisi vartonut enää pikkuruisen esteen takana ja odotellut
murtautumista vapaaksi. Minulla ei ollut yhtään aikaa tuhlattavaksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Syvä,
värisevä huokaus karkasi huuliltani, kun sain sekä itseni että heikkenevän
ihmistaakkani asuntooni ja suljin oven. Horjuin ja tunsin oloni järjettömän
uupuneeksi, mutta samaan aikaan adrenaliini pöllysi kehossani ja pakotti minut
toimimaan. Tiesin, mitä minun oli tehtävä, mutta en ollut tehnyt sitä koskaan
aiemmin, ja vaikka juttu olikin teoriassa yksinkertainen, minulla oli kutina,
että se oli yksi niistä elämän tapahtumista, joista ihmiset tapasivat jättää
yksityiskohtia pois, kuten synnytys. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Periaate
on se, että työnnät vain vauvan ulos, mutta hei, paskot allesi samassa
rytäkässä. Ai, sori, eikö kukaan kertonut sinulle?</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Laskin Herra
Kuumakomistuksen olohuoneen matolle ja purin varovasti hänen kaulansa ympärille
käärimäni huivipaketin. Vaate oli läpikotaisin kastunut ja iho sen alla niin
punainen, etten erottanut hampaanjälkiäni. Ensimmäinen vaihe oli tehty: olin
valuttanut niin paljon hänen elinnesteitään, että hän kuolisi ilman
verensiirtoa. Nyt minun täytyi korvata hänen verensä omallani. Ongelma oli vain
se, että jätkällä oli taju kankaalla eikä hän näyttänyt siltä, että aikoisi
herätä aivan lähiaikoina. Tuijotin hänen suljettuja luomiaan, kalvenneita
kasvojaan ja kuivia huuliaan ja mietin, millä ilveellä saisin siirrettyä
vertani häneen, jos hän ei kyennyt juomaan sitä. Lääketieteellisen verensiirron
suorittaminen kotioloissa kuulosti liian vaativalta tehtävältä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei!” Taputin
häntä poskelle. “Hei, kuuma jätkä! Herätys!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei reaktiota.
Voi paska.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">“Hei!”
korotin ääntäni. Tartuin häntä olkapäästä ja ravistin. “Sinun täytyy herätä!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tietenkään
hän ei herännyt. Hän oli vuotanut suurista kaulasuonistaan puolen tunnin ajan
ja oli ihme, että hän ylipäätään hengitti vielä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Paska, paska,
paska, paska.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En tiennyt,
mitä muuta olisin tehnyt, joten purin ranteeseeni ja vein sen hänen suulleen
samalla, kun nostin hänen päätään niin, ettei veri päätyisi hänen keuhkoihinsa.
Punaista nestettä kertyi lammikoksi hänen kielelleen ja tukehduttamisen pelossa
vedin raajani takaisin. Minulla ei ollut aavistustakaan, pystyisikö vereni
imeytymään häneen tällä tavalla, mutta se oli ainoa mahdollisuuteni. Hän
kuolisi, jos lähtisin etsimään yöapteekkia – eikä sieltä todennäköisesti
löytyisi verensiirtoon vaadittavaa välineistöä. Olisikohan mahdollista
piikittää häneen vertani? Se kävisi kyllä liian hitaasti eikä minulla ollut
ruiskujakaan kaapeissani.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Juo, hitto
vie! Juo, senkin kaunis kusipää!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Määrittelemättömän
ajan jälkeen – kun olin jo käymässä päässäni läpi naapureitani siinä toivossa,
että joltakulta sattuisi löytymään ruiskuja – tunsin hänen liikahtavan. Se oli
vain mitättömän pieni värähdys, mutta tunsin sen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei! Juo!
Nielaise!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Veri luisui
kohti hänen kurkkuaan ja katosi. Hän ei puhjennut yskimään, joten elättelin
toivoa, että neste oli mennyt oikeaan rööriin. Olin jopa kuulevinani pienen
nielauksen. Odotin henkeäni pidätellen, mutta hän näytti palaavan katatoniseen
tilaansa. Pää lepäsi sylissäni koko painollaan eikä hänen lihaksissaan ollut
minkäänlaista elämää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hitto vie.”
Nostin ranteeni uudelleen ja pakotin lisää verta hänen kielelleen. Sekin meni
alas kakomatta, joten toistin toimenpiteen vielä kaksi kertaa. Mutta jos täysin
rehellisiä oltiin, minulla ei ollut pienintäkään hajua siitä, mitä oli
tapahtumassa. En tiennyt, oliko touhuistani hänelle edes marginaalista apua.
Mutta ainakaan hän ei näyttänyt... kuolleemmalta kuin aiemmin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tämä oli
totta vie viimeinen kerta, kun yrittäisin muuttaa ketään vampyyriksi!
Selvästikään en hallinnut hommaa. Mitä olisi toiset kolmekymmentä yksinäisyyden
vuotta tämän hervottoman sotkun rinnalla?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sitten Herra
Kuumakomistus veti henkeä syvemmin. Jähmetyin, epävarmana siitä, olinko kuullut
hänen viimeisen henkäyksensä vai merkin siitä, että hän aikoi herätä. Hänen
silmäluomensa väräjöivät juuri ja juuri havaittavasti, ja kun hän imaisi
keuhkoihinsa uuden annoksen happea, hänen rintakehänsä kohosi korkealle ja
pysyi siinä ainakin viisi sekuntia ennen kuin laskeutui vaimean äännähdyksen
kera.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Elpyneen toivon
puuskassani taputin häntä uudelleen poskelle. ”Hei, baariadonis, sinun on aika
herätä!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän päästi
voihkaisun ja silmät raottuivat. Kastanjainen katse oli epätarkka, se etsi
muttei nähnyt. Ehkä niin oli parempi. Saatoin uskoa, etten ollut sillä hetkellä
kovin korkealla hänen suosikkihenkilöidensä listalla.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinun täytyy
juoda. Yritähän nyt.” Lykkäsin ranteeni hänen nenänsä alle toivoen, että vereni
tuoksu havahduttaisi jonkin alkukantaisen selviytymisvaiston hänessä. ”Olosi
paranee, kun juot vähän.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">On olemassa
tarinoita ihmisistä, jotka kieltäytyvät elämästä yön olentoina ja valitsevat
mieluummin viikatemiehen osoittaman polun. Mutta ne ovat vain tarinoita. Totuus
on, että eloonjäämisvaisto on niin voimakas, että päättäväisinkin
Kuolen-jalon-kuoleman -ritarintekele tarttuu tarjottuun oljenkorteen. Minulla
ei ollut ensikäden kokemusta, mutta olin kuullut, että sen kuuluisan miljoonan
euron kysymyksen – ’Haluatko elää vai kuolla?’ – edessä lähes jokainen valitsi
elämän.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Minun ei
tarvinnut suostutella häntä tai esittää Lestat de Lioncourtilta lainattua
puhetta. Tarjosin hänelle vain vuotavaa rannettani ja kehotin vielä yhden
kerran juomaan. Hän ei vastustellut vaan nappasi kiinni raajastani ja vei sen
huulilleen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olin lähellä
menettää tajuntani. En tiedä, mitä olin odottanut mutta verenjuonnin kohteeksi
joutuminen ei ollut aivan niin upea kokemus kuin tarinoissa kerrotaan. Toki
siihen liittyi alkuhumahdus ja kuuma aalto solahti kehoni läpi mutta niiden
vanavedessä seurasi lähestulkoon halvaannuttava heikotus. Todennäköisesti
juomallani alkoholilla oli osuutta asiaan. Kun näkökenttäni alkoi kaventua,
kiskaisin käteni takaisin ja ryömin huoneen poikki, nojauduin seinää vasten ja
jätin vieraani makaamaan selälleen matolle (joka minun täytyisi heittää pois
vaatteideni lisäksi, koska hitto vie, ihmisen muuttaminen vampyyriksi oli
sotkuista). Hän huohotti raskaasti, silmät tuijottivat tyhjinä kattoon ja
näytti siltä, että hän voisi alkaa kouristella. Se oli viimeinen seikka, jonka
hämärtyvä tietoisuuteni rekisteröi, ennen kuin kaikki meni mustaksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Seuraavien
tuntien aikana leijuin tajuttomuuden ja tietoisuuden rajamailla. Ensimmäisen
kerran havahduin, kun kuulin vieraani vikisevän äänekkäästi. Onnistuin riipimään
silmäni auki sen verran, että näin hänen makaavan vatsallaan ja kynsivän
mattoa. Hän näytti kärsivän suurista tuskista. Harmi vain, että olin liian
heikko auttaakseni häntä. Seuraavan kerran heräsin, kun auringon ensisäteet
murtautuivat horisontista ja huone kävi turhan valoisaksi. Herra Kuumakomistus
lojui edelleen mahallaan matolla, kasvot minua kohti. Näytti siltä, että hän
oli oksentanut ämpärillisen vereen sekoittuneita viinaksia. Mietin, olisiko
minun pitänyt antaa hänelle lisää vertani, mutta hän näytti nukkuvan vaihteeksi
rauhallisesti, joten annoin hänen olla. Sen sijaan ponnistauduin huterille
jaloilleni ja vaelsin sulkemaan verhot kunnolla. Sohva oli lähellä, mutta en
halunnut tahrata sitä, joten tarkistettuani vieraani tilanteen palasin vanhalle
paikalleni seinän viereen ja nuokahdin taas. Kolmannella heräämisellä tunsin
jonkin ällöttävän ja happaman kiipeävän ylös kurkkutorveani, pomppasin salamana
ylös ja ryntäsin kylppäriin. Ehdin nipin napin tyrkätä pääni pöntön ylle ennen
kuin vatsani kakisti sisuksistaan litran vodkaa, punaviinia ja verta. Osa
cocktailista meni nenäänkin ja kirvoitti kyyneleet silmiin. Yökkäsin, kunnes
ylös nouseva keltainen sappineste viestitti, että vatsani alkoi olla tyhjä,
mutta edelliset känniepisodit muistaen en uskonut yrjöämisen jäävän yhteen
kertaan, joten kun kohtaus lopulta väistyi, nojasin pääni kylmiin laattoihin ja
nukuin kuin kuollut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Seuraava yö
oli jo laskeutunut, kun havahduin törkyisenä ja tokkuraisena mutta
juovustilastani selvinneenä. Huonovointisuuden huippu oli takanapäin, mutta
päätäni moukaroi niin voimallinen jysäri, että vannoin tulevan hautani kautta
tämän olevan viimeinen kerta likipitäen ikuista elämääni, kun kulutin
väkijuomia. Jyske ohimoissani sai harkitsemaan särkylääkkeiden nielemistä, mutta
ne olisivat todennäköisesti vain pahentaneet vatsani tilaa. Ehkä vointini
paranisi, jos joisin jotain, mitä varten elimistöni oli suunniteltu.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vaeltaessani
pienen asuntoni läpi tarkistin, millä mallilla asiat olivat olohuoneen
lattialla makaavalla miekkosella. Hän joko nukkui tai oli tajuton. Hänen
hengityksensä oli tasaista, joten jätin hänet siihen ja raahustin keittiöön,
missä kaivoin jääkaaposta pullollisen verta ja istahdin pöydän ääreen. Verhot
olivat kiinni. Yleensä avasin ne tähän aikaan, mutta nyt olin liian väsynyt
kyetäkseni muuhun kuin nököttämään tuolilla ja hörppimään juomaani. Kuka olisi
arvannut, että jonkun muuttaminen vampyyriksi olisi näin uuvuttavaa?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Palasia
edellisyöstä alkoi ryömiä takaisin. Tajusin olleeni aivan liian varomaton. Olin
jättänyt jälkeeni jälkiä ja vihjeitä ties minkä kotikutoisen Sherlockin
löydettäväksi. Hississä oli verta, ja koska olin nukahtanut ennen kuin ehdin
siivota sen, naapurien oli täytynyt jo nähdä sotku. Rouva Hoffman epäili
takuulla minua, niin kuin hän epäili aina, kun jotain tavanomaisesta poikkeavaa
tapahtui. Yksinelävä nuori mies, jonka nähtiin liikkuvan ainoastaan
auringonlaskun jälkeen, joka teki vain yötöitä, joka ei koskaan osallistunut
mihinkään taloyhtiön rientoihin... minussa täytyi olla jotain
perustavanlaatuista vikaa. Toisinaan, kun en ollut liian kypsynyt häneen ja
kykenin näkemään huumorinpilkahduksen tilanteessani, huvittelin ajatuksella
eukon reaktiosta, jos hän kuulisi, kuinka paljon vikaa hänen naapurissaan
tosiasiassa oli.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Veritahrat
olivat yksi asia. Toinen oli verinen sivukuja. Kolmas oli taksinkuljettaja,
joka oli nähnyt meidät. Hän oli nähnyt, missä asuin. Vaikka hän ei välittäisi
asiakkaistaan paskan vertaa, poliiseilta veisi noin kaksi päivää löytää meidät,
jos vieraani naama yhtäkkiä ilmestyisi sanomalehteen Kadonnut-tekstin kera.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ääh, päähäni
sattui. En halunnut ajatella juttua nyt. Otin pitkän huikan pullostani ja
annoin terävän raudanmaun elvyttää rääkättyä kehoani. Vaikka nautinkin ateriani
mieluummin lämpimänä, ravintoarvo oli sama, joi sen sitten suonesta tai
pullosta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Älä kysy,
mistä ihmisverta saa pullotettuna. Tämä ei ole True Blood. Vampyyrien take away
-lounaita ei myydä huoltoasemilla eikä marketeissa kaupitella valmisaterioita
olennoille, joita ei ole olemassa. Paitsi eläinten verta, hyi sentään. Kuka
valitsee höyrytetyn parsakaalin, jos tarjolla on tirisevä sisäfilepihvi?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun veri
alkoi tehdä taikojaan elimistössäni, kykenin kääntämään huomion sisältäni
ulkokuoreeni. Kynsieni alla oli kuivunutta verta ja minulla oli edelleen
päälläni samat, totaalisen tärveltyneet vaatteeni. Mikään puhdistusaine tai
kylmä vesi ei pystyisi irrottamaan niihin imeytyneitä tahroja. Harmi sinänsä,
paita oli yksi suosikeistani. Hiukseni olivat yhtä veristä takkua ja löyhkäsin
hielle ja oksennukselle. Tarvitsin kipeästi suihkua, mutta siitä pitäisi
selvitä pikaisesti, koska oli täysin arvailujen varassa, miten vieraani
reagoisi, kun hän vihdoin päättäisi herätä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Join
viimeiset pisarat pullosta ja palasin olohuoneeseen. Kuinkahan kauan Herra
Kuumakomistus aikoi vielä jatkaa nokosiaan? Eikö hänen olisi kuulunut jo
herätä? Pitäisikö huolestua? Jos hän hengitti vielä kaiken tapahtuneen jälkeen,
eikö se tarkoittanut, että hän selviytyisi? Nojauduin lähemmäs ja nuuskaisin
häntä. Aistin hänen maskuliisen tuoksunsa, johon oli sekoittunut hikeä ja
partavettä tai mitä hajustetta hän olikaan suihkuttanut päälleen, mutta hän ei
tuoksunut enää ihmiselle. Olin siis tainnut onnistua.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jopa siinä
maatessaan lattialla omassa oksennuksessaan hän oli uskomattoman hyvännäköinen.
Alkoholi ei ollut sumentanut silmiäni baarissa. Arvuuttelin, mikä hänen nimensä
oli. Kuinka vanha hän oli. Missä hän asui ja mitä teki työkseen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tiesin
toimineeni hetken mielijohteesta, mutta morkkis ei ollut niin paha kuin olisi
voinut kuvitella. Pelkäsin hetkeä, kun hän heräisi ja tajuaisi, mitä olin
tehnyt, mutta samaan aikaan en malttanut odottaa. Halusin jutella hänen
kanssaan yksin, ilman ulkopuolisia, uteliaita silmiä. Halusin istua hänen
kanssaan pöydän ääreen ja tarjota hänelle kylmän juoman. Tai ehkä hän tarvitsi
lisää minun vertani. En ollut ihan varma, miten tämä toimi. No, täytyi vain
odottaa, koska minulla ei ollut ketään, keneltä kysyä. Tämä ei ollut asia,
jonka takia olisin ottanut yhteyttä isääni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jatkoin
matkaani kylppäriin, kuoriuduin turmeltuneista vaatteistani, tyhjensin rakkoni
ja astuin suihkuun. Yritin toimia nopeasti, mutta hiuksiini kuivunut veri ei
tahtonut irrota millään. Minun täytyi turvautua syväpuhdistavaan shampooseen,
mutta se teki hiukseni niin kuiviksi, että jouduin heti perään lotraamaan puoli
pulloa hoitoainetta ja jättämään sen vaikuttamaan hiuksiini useiksi
minuuteiksi. Kaiken aikaa kuulostelin oven ulkopuolelta kantautuvia mahdollisia
ääniä, koska hei, kuinka noloa olisi, jos hän löytäisi minut suihkusta pylly
paljaana sukimasta pitkää tukkaani edustuskelpoiseen kuntoon?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sen kuin
pidätte minua turhamaisena, mutta olen aika ylpeä hiuksistani. Ne ovat
luonnostaan vaaleat, siis niin vaaleat, että näyttävät lähes valkoisilta, ja ne
heijastavat valoa erikoisilla tavoilla. Auringonvalossa ne vaihtavat väriä. Tai
vaihtoivat. Minulla ei ole oikein enää mahdollisuutta tarkistaa sitä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei sillä,
että naamassani olisi mitään vikaa. Minulla on nätti naama. Korostuvan siniset
silmät (ainakin silloin, kun en ole juonut verta), hieno luusto, hoikka,
sopusuhtainen vartalo. Olen perinyt sukuni parhaimmat piirteet, jos kohta
nuorin veljeni olisi tarjonnut varteenotettavan vastustajan, jos ei olisi
jämähtänyt ikuisiksi ajoiksi kuusitoistavuotiaan luisevaan kroppaan. Hassua,
kuinka samanlaisia me olemme, Ingo ja minä. Dain, toinen veljeni, neljä vuotta
minua nuorempi ja kolme vuotta Ingoa vanhempi, on perinteisen äijämäinen eikä
huolehdi samalla tavalla ulkonäöstään. Tai ei huolehtinut silloin, kun viimeksi
näin hänet. Seuraa isän jalanjäljissä. Sen vuoksi emme tule toimeen niin hyvin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta
huolimatta siitä kuinka upea naamani tai vartaloni oli, en halunnut joutua
yllätetyksi ilkosillani heti toisella tapaamisella. Sen voisi säästää
myöhemmäksi. Kun hiukseni taas tottelivat, astuin ulos suihkusta, nappasin
kylpytakkini ja kääriydyin siihen. Silmäillessäni turmeltuneiden vaatteiden
läjää tulin siihen tulokseen, että tarvitsisin muovipussin niitä varten. Mustan
muovipussin, koska rouva Hoffman ei epäröisi tonkia roskalaatikkoja läpi, jos
hän epäili arveluttavia toimia taloyhtiössämme. Niin kuin hän useimmiten
epäili.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Suuntasin
keittiöön aikeinani löytää sopiva muovipussi, mutta suunnitelmani menivät
uusiksi olohuoneen kohdalla.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Herra
Kuumakomistus, vieraani, saaliini... <i style="mso-bidi-font-style: normal;">jälkeläiseni</i>?
Koska minä olin hänen luojansa nyt.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Herranjumala,
minä olin luonut uuden vampyyrin!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Joka
tapauksessa, hän. Hän oli herännyt.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mietin, oliko
hän vihainen minulle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ei, pyyhitään
tuo. Mietin, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">kuinka</i> vihainen hän oli.
Kuinka raivoissaan. Potkaisisiko hän minua uudelleen palleihin vai mottaisiko
vain koruttomasti naamaan?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän oli
mönkinyt istualleen matolla, vasen käsi kannatteli ylävartaloa ja oikea oli
painunut otsaa vasten. Hänen jysärinsä oli luultavasti moninkertaisesti omaani
ärhäkämpi. Olisin mieluiten tervehtinyt häntä toisenlaisessa asussa, mutta se
mahdollisuus oli nyt menetetty. Hän kuuli askeleeni ja kohotti leukansa, hänen
aiemmin kastanjanruskeat, nyt punasävyiset silmänsä levisivät, kun hän näki
minut. En tiennyt, tunnistiko hän minut, hän oli kuitenkin käynyt läpi
jonkinasteisen helvetin. Oli mahdollista, ettei hänelle ollut jäänyt mitään
muistikuvia sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt kapakasta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei”,
sanoin, kun en parempaakaan keksinyt.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän murahti
vastaukseksi, hieroi kasvojaan ja kääntyi sitten katsomaan ympärilleen selvän
hämmennyksen vallassa. Annoin hänelle aikaa sisäistää miljöön, pienen mutta
hyvällä maulla sisustetun olohuoneeni: sohvan, kirjahyllyn, 40-tuumaisen
telkkarini ja äänentoistolaitteeni, tahriutuneen maton ja suljetut verhot.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Anteeksi. Näyttää
siltä, että sammuin lattiallesi. En muista eilisestä paljoakaan. Minulla ei ole
aavistustakaan missä olen. Minun oli tarkoitus mennä tyttöystäväni luo yöksi,
mutta… kysyinkö, voinko olla yötä sinun luonasi?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen kohteliaisuutensa
löi minut ällikällä. Pikkuruisen hetken harkitsin valehtelevani – kertovani
hänelle, että joku toinen vampyyri oli hyökännyt hänen kimppuunsa ja minä olin
sattunut paikalle vain pelastamaan hänet. Mutta hänen muistonsa palaisivat
todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin ja hän vihaisi minua kahta innokkaammin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sitten hänen
sanansa upposivat.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tyttöystävän</span></i><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> luo. Hänellä oli tyttöystävä? Mitä
pahusta hän oli sitten touhunnut klubilla lirkutellessaan jokaiselle tielleen
osuneelle naiselle? Ehkä hän ei ollut napannut ketään mukaansa, mutta
tyttöystävä tuskin arvostaisi hänen flirttailuaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei
odottanut vastaustani vaan jatkoi kyselyään: ”Tuntuu tosi tyhmältä, mutta en
muista sinua. Törmäsimmekö baarissa?”<br />
<br />
”Joo, sinnepäin”, onnistuin vastaamaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Okei.” Hän
painoi kämmenensä lattiaa vasten ja ponnistautui jaloilleen. Tasapaino ei ollut
kohdillaan ja häntä todennäköisesti huimasikin, koska hän otti kaksi huteraa
askelta ennen kuin joutui tukeutumaan sohvan reunaan, jottei olisi kaatunut.
Varovasti hän kääntyi ympäri, istui sohvalle ja sulki silmänsä hetkeksi,
kenties pysäyttääkseen huoneen pyörimisen. ”Saakeli kun on paska olo. Mitä
hittoa oikein join eilen?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">’Sinä, hyvä herra, olet juonut
melkoisen valikoiman erilaisia juomia.’</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En tiennyt,
miten reagoida hänen hämmennykseensä. Olin ollut valmistautunut puolustautumaan
vihaista vierasta vastaan, mutta en kertaamaan kaikkea, mitä oli tapahtunut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">’Tiedätkö mitä, kaveri? Haha, tämä on
oikeastaan aika hauska juttu. Hyökkäsin kimppuusi ja muutin sinut vampyyriksi.
Jep, sori siitä. Olin kännissä enkä kyennyt ajattelemaan selvästi. Ei, tässä ei
ole peruutusnappia.’</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Pitää
varmaan mennä kotiin”, hän sanoi sitten, muttei tehnyt elettäkään liikkuakseen.
”Hei, sori kun vaivaan sinua näin paljon, mutta ei sinulla sattuisi olemaan
kipulääkettä? Pääni tuntuu siltä kuin se voisi räjähtää hetkellä millä
hyvänsä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ööh, joo, on
minulla lääkettä”, mutisin. ”Mutta en usko, että sinun kannattaa ottaa sitä
nyt.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän näytti
entistä kummastuneemmalta. ”Miksi ei?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Koska...
joit eilen tavaraa, joka ei sovi yhteen kipulääkkeiden kanssa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen
kulmansa ampaisivat ylös. ”Joinko?” Kysymys siitä, miten minä tiesin, leijui
silmien takana. ”Jessus, mitä se oli?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minä...”<br />
<br />
”Onko sinulla ibuprofeiinia? Eikös sen pitäisi olla turvallista?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”On minulla,
mutta vatsasi ei taida kestää nyt sitäkään.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
Hänen katseensa laskeutui tärvellylle matolle. ”Oho, näyttää siltä, että
oksensin melko tavalla. Olen pahoillani. Maksan kyllä maton pesun tai... ostan…
sinulle…” Ääni hiipui, kun hän näki, mitä oli yrjönnyt matolle. Tahrat olivat
jo kuivuneet ja veri oli laimentunut alkoholista, mutta ei siitä silti voinut
erehtyä. ”Jumaliste, onko tuo verta? Oksensinko minä verta?!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hieroin
niskaani vaivautuneena. ”No joo, kyllä, mutta älä huolehdi siitä. Se on–”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän näytti
tyrmistyneeltä. ”Mitä tarkoitat, ’älä huolehdi’? Jos laattasin tuollaisen
määrän verta, eikö minun kuuluisi olla sairaalassa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei se ole
pelkästään oksentamisesta.” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Niin kuin tuo
tekisi hänen olonsa paremmaksi.</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Olenko loukkaantunut?”
Hän tarkasteli käsiään ja jalkojaan. Minusta tuntui aidosti pahalta hänen
puolestaan, olkoonkin, että koko soppa oli syytäni. Oli varmasti pelottavaa
herätä vieraasta asunnosta, nähdä outo jätkä hiipparoimassa kylpytakissa,
huomata olevansa yltä päältä veressä ja tiedostaa muistin olevan pelkkä musta
aukko.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Tavallaan,
mutta ei siitä kannata nyt huolehtia. Ei tarvitse lähteä sairaalaan.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän ei
näyttänyt sen paremmin helpottuneelta kuin vakuuttuneeltakaan, tuijottipa vain
minua kulmiensa alta. Hän oli huomannut hampaani – hänen silmänsä lipuivat
suuni tienoille tuon tuosta – mutta hänellä oli hoidettavanaan kiireellisempiä
asioita kuin oudon isännän hampaisto.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Voisinko
käydä pukeutumassa nopeasti? Osoitin vaatetustani. ”Selitän sitten kaiken.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oho, joo,
sori, totta kai. Mutta olisiko mahdollista saada edes lasi vettä? Voin ottaa
itsekin, kunhan kerrot, missä keittiö on.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Heilautin
kättäni takaviistoon, keittiön oviaukon suuntaan. ”Täällähän se.”<br />
<br />
”Okei, kiitti... mhm?” Hän katsoi minua odottavasti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Adrian.”<br />
<br />
”Kiitti, Adrian.” Hän nousi jaloilleen ja odotti huimauksen väistymistä ennen
kuin hoiperteli keittiöön. Annoin hänen mennä ja painuin itse makuuhuoneeseen.
Lasillinen vettä ei sekoittaisi hänen elimistöään sen enempää, ja jos hän aikoisi
antaa minulle turpiin kuultuaan totuuden, kokisin sen mieluiten täysissä
pukeissa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Saatuani
ylleni farkut ja t-paidan suuntasin keittiöön. Herra Kuumakomistus istui pöydän
ääressä, piteli vesilasia näpeissään ja otti siitä pieniä kulauksia. Hän näytti
olevan syvällä ajatuksissaan, mutta hän huomioi lähestymiseni pään nostolla ja
ohuella hymyllä. Se ei ollut ystävällinen vaan pikemminkin joviaali ’Pahoitteluni-että-päädyin-kämppääsi-yöksi-sinä-outo-kalpea-henkilö’.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”En löydä
puhelintani”, hän sanoi. ”Satutko tietämään, missä se on?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sen pitäisi
olla hattuhyllyllä ulko-oven vieressä. Otin sen mukaan, mutta en ole varma,
toimiiko se vielä. Pudotit sen ja näyttö halkesi. Odotas, käyn hakemassa sen.”
En ollut varma, kumpi olisi pahempi vaihtoehto – että puhelin olisi mykkä tai
että se toimisi. Jos se käynnistyisi, hän voisi soittaa poliisille heti
kuultuaan, mitä olin tehnyt hänelle. Jos se taas olisi rikki, hänen
tyttöystävänsä ja muut tutut huolestuisivat, kun eivät saaneet häntä kiinni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinä otit sen
mukaan?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Otin joo. Sinä
et ollut ihan päätöksentekokunnossa.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänen
hämmennyksensä syveni. ”En ole koskaan menettänyt muistiani ryyppäämisen takia.
Livauttiko joku jotain juomaani. Tyrmäystippoja?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, ei
mitään sellaista. Odota, haen sen puhelimesi.” Kiiruhdin eteiseen ja löysin kännykän
hyllyltä, mihin olin lykännyt sen raahattuani tiedottoman vieraani sisään. Näyttö
oli pahasti haljennut, musta ja mykkä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vein laitteen
keittiöön. Herra Kuumakomistus hyväksyi sen koruttomalla kiitoksella ja yritti
käynnistää sitä, onnistumatta. ”Se on joko rikki tai akku on loppu. Voisinko
lainata sinun laturiasi?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”</span>Minulla ei
ole laturia tuollaiseen puhelimeen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän nosti
leukansa. ”Eikö?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, minulla
on sellainen vanha Nokia.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Oikeasti?”
Hänen äänessään oli ripaus huvitusta, mutta se katosi seuraavan lauseen mukana.
”Okei sitten, minun pitää tästä lähteä. Tyttöystäväni on takuulla huolesta
sekaisin.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kehoni
hypähti hälytystilaan. En voinut päästää häntä menemään. Oliko hän unohtanut,
että aioin kertoa, mitä hänelle oli tapahtunut? Ja mihin oli hävinnyt huoli
veren oksentamisesta? Oliko tyttöystävä tärkeämpi kuin hänen oma terveytensä?
Vai oliko hän vain niin sekaisin, että hyppeli aiheesta toiseen eikä
vaikuttanut niin järkyttyneeltä kuin olisi pitänyt? Kenties hän oli vain hyvä
näyttelijä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Etkö halua
tietää, mitä tapahtui?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Haluan toki,
mutta eiköhän se voi odottaa siihen asti, että olen saanut tyttöystäväni kiinni
ja ilmoittanut olevani kunnossa. Ja kertonut, etten ole minkään toisen muijan
kanssa.” Hän nauroi vähän. “Sitä paitsi taidan sittenkin muistaa jotain.
Muistan sinut nyt.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Niskaani
tuntui kaatuvan sangollinen hyistä vettä. ”Ai, muistat vai?”<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Jep.
Tapasimme baarissa, eikö niin? Sinä... öh, sinä tulit juttelemaan minulle ja
minä vastasin, etten ole homo.”<br />
<br />
Oliko se ainoa asia, jonka hän muisti?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Minulla ei
silti ole hajuakaan, miten päädyin luoksesi yöksi. Et varmaan huumannut minua?”
Hän piti äänensävynsä kevyenä, jotta heiton saattoi kuitata vitsiksi, mutta
samalla odotti vastausta. Mitä minä olisin voinut siihen sanoa? Olinko
huumannut hänet? Tavallaan, jos vampyyrin myrkyn laski huumausaineeksi. Ei
varsinaisesti tyrmäystippoja, mutta...<br />
<br />
”Kuuntele, minun täytyy oikeasti puhua kanssasi”, sanoin ja vedin tuolin
alleni, jotta saatoin istua häntä vastapäätä. ”Ehkä voisit lähettää
tyttöystävällesi viestin minun puhelimellani ja kertoa olevasi kunnossa?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Niin, se
voisi toimia, mutta en taida muistaa hänen numeroaan.” Hän väläytti
nolonpuoleisen hymyn. ”Ei ole mitään syytä muistaa niitä, kun kaiken voi
kuitenkin tallentaa puhelimeen.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Siitä minulla
ei ollut kokemusta. Muistan edelleen kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeät
numerot. ”No, jos kuitenkin muistaisit sen, voisit ilmoittaa hänelle, että
tapaatte, kunhan asiat ovat selvinneet. Et voi mennä ulos tuonnäköisenä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />
”Näytänkö niin pahalta? Hitto, onko sinulla peiliä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kylppärissä.”<br />
<br />
Vastoin yleistä uskomusta vampyyreillä on peilikuva. Jos kuolleilla
ruumiillakin on peilikuva, miksei meillä olisi? Emme ole kummituksia, me olemme
olemassa.<br style="mso-special-character: line-break;" />
<br style="mso-special-character: line-break;" />
</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Olisi
sietämätöntä, jos ei voisi katsoa itseään peilistä. Lähteä nyt ulos
vilkaisematta ensin, miltä näyttää! Kuinka noloja tilanteita siitä syntyisi!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kun Herra
Kuumakomistus (Miksei hän ollut vielä kertonut nimeään? Minä olin kertonut
hänelle omani!) nousi ylös ja käveli ohitseni, tarkistin hänet
vampyyripiirteiden varalta. Hänen silmissään oli edelleen vieraan veren
nostattama punertava sävy mutta hänen korvansa eivät olleet vielä muuttuneet
kärjekkäiksi eikä hänellä ollut hampaita. Oletin, että ne kasvaisivat parissa
päivässä. Puremajälkeni paistoivat hänen kaulastaan irvokkaina kuin kauhuleffan
tehosteet. Haavat olivat alkaneet umpeutua, mutta hänen paranemiskykynsä eivät
olleet vielä vampyyrin tasolla. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kuulin hänen
avaavan pesuhuoneen oven ja päästin ilmat keuhkoistani. Helpot ajat olivat ohi,
siitä saatoin vaikka lyödä vetoa. Vaikka vieraani ei muistaisikaan mitään, hän
näkisi pistojäljet kaulansa molemmin puolin eikä palasten yhdistäminen vaatinut
kovin suuria älynlahjoja, kun oudolla isännällä sattui olemaan suussaan
neulanterävät kulmahampaat. Hän näkisi verisen vaatemytyn kylppärin lattialla.
Paska oli osumassa tuulettimeen ja se osuisi niin lujaa, että saisi pilalle
tahritun mattoni ja vaatteeni näyttämään sängyn alla uinuvilta pölypalloilta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Valmistauduin
kohtaamaan myrskyn.<br />
<br />
Sitä ei tullut. Sen sijaan seurasi hiljaisuus, joka kesti ikuisuuden. Aloin
keinutella tuolilla ja väännellä sormiani hermostuneena. Mitä pahusta hän
oikein puuhasi?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ja mitä
vaihtoehtoja minulla oli? Ei erityisen monta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Käänsin
katseeni, kun vihdoin kuulin askelia. Ne olivat raskaat ja päättäväiset ja
tömähtelivät lattiaan voimalla, josta rouva Hoffman saisi taas äärimmäisen
hyvän syyn uuden valituksen täyttämiseen. Kello oli sentään yli kymmenen, ja
vaikka välissämme oli kaksi kerrosta, eukko väitti kuulevansa minun
kantakävelevän ympäri kämppääni yöt läpeensä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vieraani
pysähtyi keittiön ovelle. Näin ristiriitaisten tunteiden halkovan hänen
kasvojaan. Näin myös, että hän oli tajunnut, kenties jopa muistanut, että hänen
viimeöinen reissunsa oli ollut värikkäämpi kuin hän oli aluksi ajatellut. Hän
oli pyyhkinyt kaulansa niin hyvin kuin mahdollista ja painoi kättään oikean
puolen haavoja vasten. Hänen silmänsä kiilautuivat minuun, kysyivät ja vaativat
vastauksia, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">syyttivät</i>. Se oli sama
katse, jonka olin nähnyt viime yönä hämärällä kujalla ennen kuin hän oli
menettänyt tajuntansa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sinun on
parasta selittää – ja sen selityksen on parasta olla vitun hyvä.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> <b><span style="font-size: small;"><br /></span></b></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-size: large;"><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/03/a-bloody-mistake-3-luku.html"><span>3. luku</span></a></span><br /></span></p>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-73064398528234020572021-02-28T17:21:00.017+02:002021-03-06T16:04:47.878+02:00A Bloody Mistake, 1. luku<p><span style="font-size: x-large;"><b><span style="font-family: Century Schoolbook;">A Bloody Mistake</span><br /></b></span><br />
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0iWHhAtDigI/YDVU1wzgCbI/AAAAAAAAC7s/95wYXBGKdMcRgdUD0O2dWJyJQRjpsATOQCLcBGAsYHQ/s2048/A%2BBloody%2Bmistake%2Bheader%2B01.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1362" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-0iWHhAtDigI/YDVU1wzgCbI/AAAAAAAAC7s/95wYXBGKdMcRgdUD0O2dWJyJQRjpsATOQCLcBGAsYHQ/s16000/A%2BBloody%2Bmistake%2Bheader%2B01.png" /></a>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-size: medium;"></span></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-size: medium;"></span><br /></span></p><p><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />Tapaat tumman
ja komean muukalaisen... mutta hän ei ole homo, kuten sinä. Eikä hän ole vampyyrikään,
kuten sinä. Kannattaisi vain antaa olla ja unohtaa hänet. Missään tapauksessa
sinun ei ainakaan pitäisi harkita muuttavasi häntä... <i style="mso-bidi-font-style: normal;">ei helvetti, Adrian, mitä oikein puuhaat?!</i></span><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /><br />Eräänä
humalaisena yönä baarissa yksinäiseen elämään tottunut nuori vampyyri tekee
suuren virheen, joka kippaa hänen suhteellisen yksitoikkoisen mutta mukavan
elämänsä <span style="font-family: Century Schoolbook;">päälaelleen.</span></span></p><p><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-family: Century Schoolbook;"> </span></span></p><p><span style="font-family: Century Schoolbook;">Huom! Tarina sisältää väkivaltaa, verta, lieviä kauhuelementtejä, ronskia kieltä, konservatiivisia käsityksiä ja umpimielisiä mielipiteitä (joiden ei pidä kuvitella heijastelevan kirjoittajan ajatusmaailmaa). Lukeminen omalla vastuulla.<br /><br /></span></p><p><a href="https://archiveofourown.org/works/29636769/chapters/72862050" target="_blank"><span style="font-family: Century Schoolbook;">Englanninkielinen versio</span></a><br /></p><p><span style="font-size: large;"><b><br /><span style="font-family: Century Schoolbook;">1. luku</span></b></span></p><p><br /></p><p><br /></p><p>
</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän oli
kaunein mies, jonka olin koskaan nähnyt.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tai no, ehkei
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">koskaan.</i> Mutta kaunein, jonka olin
nähnyt vuosikausiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Häntä olisi
voinut kuvailla pitkäksi, tummaksi ja yleisesti ottaen erittäin
hyvännäköiseksi, mutta mikään noista seikoista ei ollut kaapannut huomiotani. Ei,
minuun vetosi tapa, jolla hän käveli, puhui, istui, veti lompakkonsa esiin,
nosti lasinsa ja ylipäätään hallitsi tilaa. Hänen hiuksensa olivat hiukan liian
pitkät senhetkiseen trendiin sopiviksi, hallitun sotkuiset ja tummanruskeat,
seassa aavistus punaista hehkua, kun valo osui niihin oikeassa kulmassa. Hänen
pitkä kaulansa leveni raamikkaiksi harteiksi, ruskettunut iho katosi paidan
alle. Se mainosti elokuvaa, jota en ollut nähnyt, tai bändiä, josta en ollut
kuullut. Tai ehkä se oli videopeli. Unohdan tuon tuosta, että nykyään on täysin
sopivaa käyttää videopelejä mainostavia vaatteita eikä se tarkoita sosiaalisen
elämän syöksyalamäkeä. Paita mukaili hänen varttaan aina kapeaan vyötäröön ja
lanteisiin asti. Hän tuntui nauravan ja hymyilevän joka kerta, kun uskalsin
vilkaista hänen suuntaansa, ja ilo ylsi hänen kastanjanruskeisiin silmiinsä.
Ehkä se oli syy hänen suosioonsa. En ollut pitänyt kirjaa siitä, kuinka kauan
olin odottanut hänen jäävän yksin, mutta useampia tunteja oli täytynyt kulua.
Tunsin, että yö oli sulamassa varhaiseen aamuun, hetkeen, jolloin huoleton
jutustelu vaihtui tavoitteelliseksi keskusteluksi, joka puolestaan kärjistyi
käänteentekeväksi 'Sinun luoksesi vai minun?' -kysymykseksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Eli. Hän oli
kaunis. Hän oli pitkä ja tumma. Ja hän oli kuuma kuin helvetin esikartanon
leivinuuni. Hän oli myös ihminen. Mitä minä en ollut. En enää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Oli kuitenkin
myös toinen merkittävä juttu, jota minä olin ja hän puolestaan ei.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sori,
kaveri, en ole homo”, hän sanoi. Ääni oli suhteellisen ystävällinen, mutta
kykenin aistimaan jotain sen takana. Inho? Epämukavuus? Ärtyneisyys? Niin kuin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">'Miksi häiritset minua, kun yritän viettää
hauskaa iltaa?'</i> Eikö hän tajunnut, että teki samaa naisille? Tai ehkei hän
tehnyt, koska – sen perusteella mitä olin nähnyt – naiset eivät näyttäneet
panevan pahakseen hänen lähestymisyrityksiään. Liian hurmaava miekkonen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Ehkä hän oli
vain hämmentynyt ulkonäköni vuoksi. Kasvoni kirvoittivat joskus ristiriitaisia
reaktioita ihmisissä. Liian kalpea ja aavemainen, liian outo. Hänen silmänsä
käväisivät suuni tasolla ennen kuin palasivat ylös kohtaamaan katseeni.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kokeile
onneasi kulman takana olevassa paikassa?” hän lisäsi. Oho, hän oli siis
tarpeeksi mukava tarjoamaan minulle neuvoja. Olin kokenut törkeämpiäkin
torjuntuja, mutta silti se pisti. Mutisin epäselvän vastauksen ja palasin
baaritiskin toiseen päähän, missä pyysin baarimikkoa kaatamaan lasiin jotain
kirkasta ja väkevää. Siemaillessani juomaani loin vielä muutamia silmäyksiä
Herra Kuumakomistuksen suuntaan. Jos hän huomasikin minun tiirailevan, hän ei
noteerannut sitä millään tavalla, oli liian liian kiireinen jutellessaan uuden
tyttöporukan kanssa. Kun vodka viipyili karvaana kielelläni, aprikoin, kenet
ihailijoistaan hän aikoi viedä kotiin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vastoin kuin
yleensä luullaan, me voimme humaltua. Alkoholi vain sotkee elimistömme pahemmin
kuin ihmisen. Krapula on mielikuvituksen ulottumattomiin karannut
kärsimysnäytelmä, joka saa kyseenalaistamaan kaikki elämänvalinnat. Siksi me
yleensä pysyttelemme kaukana vettä väkevämmästä. Siksi – ja lisäksi sen vuoksi,
ettei alkoholia yleensä tarjoilla kokoontumisissamme huolimatta siitä, että
kaltaistemme elämässä juomisella on suhteettoman suuri rooli. Jos ihminen on
nauttinut enemmän kuin pari lasia shampanjaa, se siirtyy meidän elimistöömme ja
tekee olon huteraksi. Ei humalaiseksi, mutta hiukan pöhnäiseksi. Mikä ei ole
niin epämiellyttävää. On kokonaan toinen juttu päättää heittää tarkkaan
määritelty dieetti nurkkaan ja kaataa viinaa suoraan omaan kurkkuunsa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Herra
Kuumakomistus päätti kertoa välikohtauksesta ympärillään kihertäville
naikkosille. Hän oli tahdikas eikä osoittanut suuntaani, mutta kuvauksen täytyi
olla tarpeeksi tarkka, koska hänen seuralaisensa vilkuilivat suuntaani huulet
omahyväisessä hymyssä. Harkitsin menomestan vaihtamista. Voisin suunnata kulman
takana olevaan yökerhoon tuijottelujeni kohteen ehdotuksen mukaisesti. Kuten
muillakin visiiteilläni Pink Voidiin, löytäisin todennäköisesti
sängynlämmikettä loppuyöksi, ja jos olisin nälkäinen auringonnousun aikaan, epäonninen
miekkonen voisi toimia illallisenani. Jos taas en, lähettäisin hänet vain
matkoihinsa ennen kuin tulisi aika painua unille. Ei sitoumuksia kummassakaan
tapauksessa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Jostain
syystä pysyin kuitenkin jakkarallani ja puristin vodkaa alas kurkustani samalla,
kun silmäni roikkuivat adoniksessa. Tuttu kaipaus alkoi nostaa päätään
sisälläni. Veri kihisi suonissani, hermoni kipristelivät ja ikeneni alkoivat
kihelmöidä kulmahampaiden ympärillä. Peto oli heräämässä. Edellisestä
lämpimästä ateriasta oli kulunut kolme yötä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Arvasitte
oikein. Minä olen vampyyri. Melkoinen klisee, eikö totta? Ei, en halunnut
muuttua vampyyriksi. Ei, mielestäni vampyyrinä olo ei ole parasta sitten
kannettavien höyrypesurien keksimisen. Toisinaan se on vain epäkäytännöllistä,
toisinaan syvältä ja poikittain. Se on kahlitsevaa ja ruokavalio on äärimmäisen
rajattu. Totta, vampyyrinä elää ikuisesti, mutta eläminenkin käy ajan mittaan
tylsäksi. Se käy <i style="mso-bidi-font-style: normal;">yksinäiseksi</i>.
Vampyyrien kuuluu olla tekemisissä ainoastaan omiensa kanssa. Ihmisten kanssa
saa kommunikoida, jos se on välttämätöntä, kuten metsästyksen vuoksi on, tai
jos haluaa vuokrata asunnon, mutta vampyyrin ei sovi muodostaa minkäänlaista
suhdetta ihmiseen, olipa sitten kyse ystävyydestä, rakkaudesta tai pelkästä
liikekumppanuudesta. (Olen kuitenkin aika varma, että on olemassa paljon
vampyyrejä, jotka rikkovat sääntöjä eivätkä jää kiinni. En vain tunne ketään
henkilökohtaisesti. Siis ainakaan tällä hetkellä.) On aika vaikea tutustua
kehenkään, kun voi tavata heitä ainoastaan auringonlaskun jälkeen, tapaamisissa
ei voi syödä eikä juoda oikeastaan mitään... jep, vampyyristä saa hyvin tylsän
kaverin. Puhumattakaan siitä pikkuruisesta sivuseikasta, että jopa maan typerin
ja hidasjärkisin tomppeli kävisi jossain vaiheessa epäluuloiseksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Tiesin, että
humalaan hankkiutuminen oli huono idea. Vampyyrien keskuudessa on toinenkin
sääntö: älä koskaan juo alkoholia ja lähde metsästämään. Huonoimmassa
tapauksessa pääsee hengestään. Ja vaikka onnistuisikin palaamaan reissusta
elossa, jättäisi todennäköisesti liikaa jälkiä viranomaisten nuuskittavaksi.
Eikö se ollut ihan tervettä järjenkäyttöä? Juopottelu tekee huolimattomaksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Vahinko vain,
että sääntöjä on vaikea muistaa, kun on ryypännyt itsensä umpitunneliin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Herra
Kuumakomistus hengaili baarissa lähes sulkemisaikaan asti. Hän myös pysyi
jakkarallaan, tilasi välillä juoman itselleen ja lukuisille ihailijoilleen.
Tarkkailtuani touhua useamman tunnin ajan tulin siihen tulokseen, ettei hän
ollut kiinnostunut yhdestäkään ympärillään pörräävästä neitokaisesta. Se ei
tarkoittanut, ettei hän veisi jotakuta heistä kotiinsa. Juuri epäkiinnostavat
partnerit toimivat parhaiten yhden yön hoitoina. </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Siksi olin
yllättynyt, kun näin hänen lähtevän baarista yksin. Kello oli luultavasti
kolmen tai puoli neljän tienoilla, en välittänyt tarkistaa. Kompuroin
jaloilleni ja kiiruhdin hänen peräänsä, törmäillen matkalla muutamaan
humalaiseen juhlijaan. Lattia keinui, näkökenttäni rajat alkoivat sumentua ja
olin vähällä kävellä suoraan päin seinää ennen kuin tajusin, että tielläni oli
jättiläismäinen peili. Jessus, taisin tosiaan olla jurrissa. Jos olisin
valinnut minkä tahansa muun kohteen, olisin todennäköisesti jättänyt
metsästyksen sikseen, mutta en voinut antaa unelmieni miehen päästä pakoon.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Breena sanoi
kerran, että olen itsepäinen humalassa. Tosiasiassa olen ylipäätään itsepäinen,
mutta ilmeisesti viinan kumoaminen tuplaa kyseisen luonteenpiirteen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hitto,
ikävöin Breenaa niin pirusti toisinaan. Miksei hän voi hankkia itselleen
kännykkää, jotta voisimme keskustella ilman, että muu perhe saa sen selville?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kolea viima
iski kasvoihini, kun astuin ulkoilmaan. Kääntelin päätäni edestakaisin ja
paikallistin kohteeni käyskentelemässä katua pitkin, suuntaamassa joko bussille
ja metrolle. Hän oli edelleen yksin, mutta suurkaupungissa kun elettiin, kadut
eivät olleet koskaan tyhjiä. Sille on hyvä syy, että vampyyrit eivät yleensä
metsästä keskustassa. Minun täytyi jollain ilveellä saada houkuteltua hänet
sivukujalle tai vastaavaan hiljaiseen paikkaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Seuratessani
häntä turvalliselta etäisyydeltä näin hänen kääntyvän oikealle, kahden suuren
rakennuksen väliin, pois kadulta ja ohikulkijoiden seurasta. Toivoin, että hän
oli vain valinnut oikoreitin. Jos hän asui tuolla kujalla, voisin heittää
hyvästit suunnitelmilleni (mikä olisi luultavasti ollut parasta), ellen sitten
halunnut murtautua hänen kotiinsa. Kiihdytin askeleitani, pääni ulkoilman ja
mahdollisen tilaisuuden selvittämänä. Koordinaationi oli silti varsin onnetonta
ja onnistuin törmäämään mieheen, joka oli vielä enemmän humalassa kuin minä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Hei, katso
vähän, mihin kävelet, horo!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">En jäänyt
vaatimaan häntä tilille törkeästä kommentistaan, vaikka mieli teki. Pääsin
nurkalle, jonka taakse Herra Kuumakomistus oli kääntynyt, ja jähmetyin, kun
silmäni tapasivat tyhjää.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Helkkari. Hän
oli kadonnut näköpiiristäni ehkä kymmeneksi sekunniksi. Mihin hän oli voinut
siinä ajassa ehtiä? Oliko hän kuitenkin huomannut minun seuraavan? Mutta en
ollut nähnyt hänen katsovan taakseen ja ihmisen aistit olivat joka tapauksessa
hyödyttömiä. Hölkkäsin kujalle välittämättä siitä, että kenkieni kannat
kopisivat kiveykseen. Kujalla ei ollut sisäänkäyntejä asuintaloihin, ainoastaan
kauppojen ovia ja roskapönttöjä. Sitten huomasin toisen kujan sukeltamassa
parturin ja kiinalaisen ravintolan väliin ja kiiruhdin sinne samalla, kun
kirosin harkintakykyni puutetta. Millainen idiootti hankkiutui umpikänniin
ennen metsästystä?</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Sivukujalla
näin hänet heti. Olisi ollut vaikeaa olla näkemättä, koska kuja oli niin kapea
ja muutoin tyhjä. Hänen tahtinsa oli ripeä mutta levollinen, kädet lepäsivät
takintaskujen suojissa ja paidanhelma lepatti askelten tahdissa, ei merkkiäkään
kulutetuista alkoholimääristä. Alle minuutissa hän ehtisi takaisin valaistulle
kadulle ja mahdollisuuteni olisi mennyttä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hyökkäsin. Hän
ehti pyörähtää ympäri, ja näin hänen silmiensä leviävän ennen kuin tyrkkäsin
hänen päänsä sivuun ja upotin hampaani hänen kaulaansa. Ensimmäinen purskahdus
verta, lämmintä, terävää ja maskuliinista, täytti suuni ja syöksyi päähäni,
pyyhki pois vodkan kitkeryyden ja otti niskalenkin juopuneisuuden
turtumuksesta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän tappeli
vastaan. Olin varautunut siihen. Sen sijaan en ollut varautunut siihen, kuinka
vahva hän oli. Lihaksikkaampi kuin minä, kyllä, mutta hän ei näyttänyt
kehonrakentajalta. Ehkä hän harrasti kamppailulajeja. Ihmisen ja vampyyrin
välisessä kamppailussa vampyyri voittaa käytännössä joka kerta, mutta jos
vampyyri on jostain syystä heikentynyt, esimerkiksi nälkiintymisen tai, öhöm,
humaltumisen seurauksena, pelinappulat saattavat kiepsahtaa päälaelleen.
Heikentyneen vampyyrin ei pitäisi koskaan hyökätä sellaisen ihmisen kimppuun,
joka kykenee puolustamaan itseään. Heikentyneen vampyyrin ei pitäisi koskaan
hyökätä nuoren, terveen miehen kimppuun etenkään, jos hän on sitä ennen
myrkyttänyt itseään alkoholilla.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Herra
Kuumakomistus potkaisi minua, ensin sääreen ja sitten vatsaan, onnistui
iskemään ilmat pihalle. Hänen sormensa kouristuivat kaulukseni ympärille ja
nykäisivät minut irti raivokkaiden kirousten sadellessa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mitä vittua
sinä touhuat? Helvetin friikki!”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hän viskasi
minut maahan. Jysähdin persuuksilleni, isku resonoi ylös selkärankaani ja
kalautti hampaani yhteen. Hän painoi kätensä kaulalleen, mutta veri pursui
sormien välistä ja värjäsi hänen paidankauluksensa punaiseksi. Hän oli vahva
eikä läheskään yhtä jurrissa kuin minä, mutta olin rei'ittänyt hänen kaulalaskimonsa
ja jokaisen sydämenlyönnin myötä verta pulppusi ulos. Pian edes
adrenaliinihyöky ei enää onnistuisi pitämään häntä jaloillaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mikä vittu
oikein kuvittelet olevasi? Joku vampyyri, vai?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hah, voi
ironiaa. Tyrskähdin ja harkitsin vastaavani hänelle, mutta työni ei ollut vielä
lopussa ja hänen huutamisensa saattaisi houkutella uteliaita. Kokosin jalat
alleni ja ponnistelin ylös. Pudistelin pölyn ja soran housuistani ennen kuin
hyökkäsin toistamiseen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Hänellä ei
ollut aikaa reagoida, koska liikuin liian nopeasti ihmisen reflekseille. Tällä
kertaa kävin kiinni kaulan toisen puolen suureen valtimoon. Suurin osa verestä
päätyisi luultavasti hänen vaatteilleen suuni sijasta, mutta pääasia oli nyt
saada hänet tajuttomaksi. Kun hampaani läpäisivät suonen, imin lämmintä
nestettä suuhuni niin paljon kuin ehdin ennen kuin hän onnistui käymään
vastaiskuun. Hän nappasi tukon hiuksiani nyrkkinsä, kiskaisi pääni taakse ja
samalla suuntasi häpeämättömästi ja armottomasti polvensa suoraan nivusiini.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Isku pudotti
minut polvilleni. Vampyyri tai ei, potku kepeksiin sattuu jumalattomasti.
Ähkäisin kivusta ja kellahdin kyljelleni kädet kärsineiden sukukalleuksieni
suojana, aivan kuin niiden piteleminen saisi kivun hälvenemään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Herra
Kuumakomistus hengitti raskaasti ja selvästi pohti, kumpi puoli hänen kaulaansa
kaipasi enemmän huomiota. Sormet liukkaina verestä hän sohelsi puhelimensa
esiin. Hienoa, nyt hän aikoi soittaa poliisit. Minun täytyi häipyä vikkelään.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Mutta sitten
hän keinahti. Ei, horjahti. Ja seuraavaksi hän kompuroi, polvet antoivat periksi
ja silmiin nousi harso. Puhelin lipsahti hänen käsistään, näyttö pirstoutui
osuessaan kiveykseen. Hän ei kaatunut mutta istahti alas, kannatellen
ylävartaloaan tarpeeksi kauan, jotta tavoitti seinän ja kykeni nojaamaan sitä
vasten. Hänen luomensa lurpahtelivat mutta silmät etsivät minua kysyvinä ja
syyttävinä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Mitä
helvettiä oikeasti...” hän aloitti mutta loppu lauseesta tukahtui hänen huulilleen,
kun hän menetti tajuntansa.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Yhä kivusta
ähisten räpiköin pystyyn ja horjuin hänen luokseen. Ehdin vetää sormiani
hiusteni läpi ennen kuin muistin käsieni olevan veressä. Takkini oli
käytännössä entinen ja housuni olivat revenneet, kun ahterini oli tömähtänyt
tantereeseen. Tämä oli ollut sotkuisin metsästysretki sotkuisten
metsästysreissujen historiassa ja myös henkilökohtainen ennätykseni, siitä ei
ollut epäilystäkään. Ja nyt edessäni oli vielä uusi ongelma. Miten ikinä saisin
raahattua saaliini kämpilleni? Vampyyrit ovat ihmisiä voimakkaampia, mutta
asunnolleni oli melkein parinkymmenen kilometrin taival. En mitenkään kyennyt
kantamaan häntä jalan. Kuinkahan epäilyttävältä näyttäisi, jos raahaisin
puolikuolleen miehen metroon? Hänen ylävartalonsa oli veren peittämä ja hän oli
kutakuinkin yhtä ryhdikäs kuin halvaantunut meduusa. En selvästikään ollut
miettinyt tätä loppuun asti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Loppujen
lopuksi päädyin peittämään hänen kaulansa ja hartiansa huivillani, joka oli
säästynyt verilöylyltä hämmästyttävän hyvin, ja nappaamaan taksin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Kuski loi
meihin vaikeasti tulkittavan katseen, kun ryömimme takaistuimelle. Ja
ryömimisellä tarkoitan, että työnsin Herra Kuuma-melkein-kuollut-komistuksen
ovesta sisään ja yritin asetella häntä istuma-asentoon. Totta puhuen oli
suoranainen ihme, että kuljettaja oli edes pysähtynyt kohdallemme. Jopa ilman
takkiani, jonka olin dumpannut roskikseen, näytimme siltä kuin olisimme tulossa
suoraan B-luokan kauhuleffan verisimmästä kohtauksesta.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Kaveri joi
vähän liikaa”, selitin. Vasta sen jälkeen tajusin, että minulla saattaisi olla
paljonpuhuvia punaisia tahroja suuni ympärillä, ja melkein panikoin, mutta
sitten muistin, että ihmiset eivät usko vampyyreihin ja todennäköisin selitys
kuskin mielestä oli katutappelu, jossa minua oli mäjäytetty hampaisiin. Seuralaiseni
tiedottomuus tuki myös sopivasti selitystä. ”Jouduimme tappeluun”, lisäsin. ”Jotkut
ne eivät vain voi sietää samaa sukupuolta olevia pariskuntia.” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ääh, lakkaa nyt lörpöttelemästä, idiootti!</i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">Onnekseni
kuski ei tuntunut olevan kiinnostunut sen paremmin minun ja seuralaiseni
suhdestatuksesta kuin lähihistoriastammekaan. Hän vain silmäili minua kulmat
kurtussa. ”Kunhan katsot, ettei tyyppi yrjöä autooni. Joudutte maksamaan
puhdistuksen, jos sotkette istuimet.”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei hän
yrjöä”, sanoin. Toivoin vain, ettei hän lakkaisi hengittämästä ennen kuin
ehtisimme kämpilleni ja voisin saattaa loppuun sen, minkä olin aloittanut.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Sama pätee
vereen. Varokaa sotkemasta autoani. No, mihin haluatte mennä? Sairaalaan?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";">”Ei, vie vain
meidät kotiin.” Kerroin hänelle osoitteeni. Hän selvästi ajatteli, että meidän
olisi pitänyt käydä tarkastuttamassa kuntomme ammattilaisella mutta ei
ehdottanut sitä toistamiseen. Sen sijaan hän nollasi mittarin ja käänsi autonsa
ympäri kohti osoitetta, jonka olin antanut hänelle.</span><br /><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /><br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/a-bloody-mistake-2-luku.html"><span style="font-size: large;">2. luku<br /></span></a></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Century Schoolbook;">Kansikuva: <a href="http://www.tummanpuhuva.com/" target="_blank">Tanja Karjalainen</a></span></span></span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Century Schoolbook;"><br /></span></span><br /></span></p>
<p><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]--></p>S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-49470422306377711542020-07-31T18:15:00.002+03:002020-08-03T14:17:59.592+03:00Demonologien päiväkirjasta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ApTOIxzAmks/XyR0frils4I/AAAAAAAAC24/O6KxFQHybUc-77OEDamDXX3Ub0ajW4gxgCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%25288%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-ApTOIxzAmks/XyR0frils4I/AAAAAAAAC24/O6KxFQHybUc-77OEDamDXX3Ub0ajW4gxgCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%25288%2529.png" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kaksi vuotta
ennen Amityvillen kauhuja minä ja Ed tutkimme Donovanin perheen kummittelutapausta.
Jouduimme raivaamaan sille tilaa täyteen ahdetusta kalenteristamme, eikä juttu
ehkä ole se kaikkein kuuluisin, mutta yhtä kaikki sen aiheuttama harmi ja piina
perheelle oli mittaamaton. Itse asiassa se on yksi pahimmista, aktiivisimmista
ja pisimmälle menneistä tapauksista, joita olemme urallamme kohdanneet. Siihen
aikaan, keväällä 1974, tieto ’Uuden-Englannin kummituksia metsästävästä
pariskunnasta’ ei ollut vielä levinnyt laajalle ja saimme tehdä työmme rauhassa
toimittajien tai uteliaiden sivullisten häiritsemättä. Toisaalta se merkitsi
sitä, että Donovanitkaan eivät kuulleet meistä kuin vasta siinä vaiheessa, kun
tilanne oli päässyt erityisen hankalaksi.<br />
<br />
Donovanien auttaminen merkitsi rauhallisen
sukulointipääsiäisen menettämistä, mutta en katunut sitä, kumpikaan meistä ei katunut.
Me olimme heidän viimeinen oljenkortensa, kivi, jota ei ollut vielä käännetty.
Perhe kärsi unenpuutteesta ja jatkuvasta pelosta, eikä heidän talonsa olisi
enää kauan kestänyt siihen kohdistuvaa riepottelua, niin kuin Ted Donovanin
kukkarokaan ei kestänyt toistuvan ilkivallan vaatimia korjauksia.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
<br />
<span style="mso-spacerun: yes;">D</span>onovanien talo oli kuin mikä tahansa
esikaupunkialueen keskiluokkaisen perheen talo, harmaaksi haalistunut
limilaudoitus, valkoiset ikkunanpokat, kuistilla huhtikuisessa tuulessa
vaappuva riippukeinu. Sellaisia ne yleensä olivatkin, tavallisia, viattoman
näköisiä. Oven yläpuolella ei riippunut Kummitustalo-kylttiä, ei varoitusta
yliluonnollisesta toiminnasta. Pihatiellä könötti herneenvihreä neliovinen
farmari-Chevy, toisen auton kellertävä perä pilkisti avonaisen autotallin
ovesta. Ainoa poikkeava seikka olivat pihamaata täplittävät kivet. Niitä oli
kaiken kokoisia ja värisiä, sileitä, teräviä, tummia, vaaleita... mikään ei
osoittanut niiden olevan samaa alkuperää.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Ed kaarsi Chevyn viereen ja sammutti
moottorin. Sormet naputtivat ohjauspyörää, kun hän kumartui tiirailemaan
tuulilasin läpi taloa. Yläkerran ikkunassa heilahti verho, mutta kukaan ei
tullut ovelle vastaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”No niin, täällä ollaan.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Kaikki näyttää rauhalliselta. Tällä
hetkellä.” Puhelimessa olin aluksi kuvitellut Ted Donovanin kärsivän liian
vilkkaasta mielikuvituksesta, niin hurjalta ja uskomattomaltakin hänen
kertomuksensa oli kuulostanut, mutta miespolon jatkaessa vuodatustaan olin
tullut siihen tulokseen, että tarina oli liian yksityiskohtainen ja tarkka
ollakseen keksitty.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Kertoman perusteella sisällä voi odottaa
toisenlainen näky”, Ed totesi. ”Mennäänkö sitten?” </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Nousimme autosta. Ovelle pääseminen oli
haastavaa pihapolulle kertyneiden lukuisten kivien vuoksi, tuntui kuin olisi
yrittänyt koikkelehtia räjäytystyömaalla. Vaikka avokkaissani oli matala korko,
nilkkani muljahti pari kertaa lyhyellä matkalla.<br />
<br />
Oven avasi pitkä ja laiha villaliiviin ja
kauluspaitaan pukeutunut mies, jonka harventuvia hiuksia raidoittava harmaa
näytti siltä, että se oli ilmestynyt kuontaloon parin viime kuukauden aikana.
Niin se todennäköisesti olikin. Huomiomme siirtyi kuitenkin nopeasti isännästä
talon sisällä vallitsevaan hävitykseen ja hajuun, joka toi mieleen mätänevän lihan,
pilaantuneen maidon ja tukkeutuneesta viemäristä nousevan katkun. Oli
kerrassaan kauhistuttavaa, että perhe joutui elämään siinä löyhkässä.
Vasemmalla aukeavan olohuoneen oviaukosta näkyi pirstaleiksi hakattu lipasto,
eteisen seinää vasten nojasi taulu, jonka kankaassa oli ammottava reikä ja
jonka kehykset oli väännetty vinoon. Kokolattiamatto oli tahrittu jollain, mikä
näytti vanhalta vereltä, ja seinille oli kirjoitettu samalla ruosteenpunaisella
aineella puistattavia herjauksia ja siveettömyyksiä. Mikäli siinä ei olisi jo
ollut kylliksi merkkejä pahansuovasta yliluonnollisesta toiminnasta, raskas,
synkkä energia lainehti meitä vastaan. Ed taisi tuntea sen myös, koska hänen
suupielensä värähti.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Se, mikä siellä oli, ei pitänyt meidän
saapumisestamme.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Erotin massasta eri olevaisuuksia, toinen
toistaan uhkaavampia ja tungettelevampia. Niiden läsnäolo kävi hetkessä niin
painostavaksi, että mieleni teki kääntyä kannoillani ja häipyä talosta. Ei
ollut lainkaan epäselvää, että talossa oli useita entiteettejä.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Jouduin taistelemaan itseni kanssa ja
vetämään selkeän rajan omien ajatusteni ja niiden syöttämien välähdysten
välille. Mieleni tavoitti rukouksen sanat ennen kuin ehdin sitä tietoisesti
ajatella. Se sai henget perääntymään, mutta ne jäivät häilymään
lähietäisyydelle, seurailemaan tekosiamme. Olin tainnut sulkea silmäni toviksi,
sillä katseeni taas tarkentuessa näin Edin tarkkailevan minua.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Ted Donovan.” Laiha mies ojensi kätensä
ensin Edille ja sitten minulle.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Ed ja Lorraine Warren.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Donovan astui sen verran sivuun, että
pystyi esittelemään takanaan odottavan perheensä. ”Tässä on vaimoni Ellen,
tyttäreni Patty ja poikani Brian. Olemme todella kiitollisia, että pääsitte
tulemaan. Käykää peremmälle vain. Haluatteko, että näytän teille talon heti vai
juodaanko ensin kahvit?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Ed vilkaisi minua. Vuosikymmenten
yhteistyö ja -elo olivat hioneet kommunikaatiomme niin hienovaraiseksi, ettei
sanoja yleensä tarvittu, niin kuin ei nytkään. ”Katsotaan ensin taloa”, hän
sanoi.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
<span style="mso-spacerun: yes;">S</span>euratessamme Ted Donovania läpi tuhotun talon askeleet kävivät
painaviksi ja vaatteet jarruttivat liikkeitä kuin ne olisivat olleet
läpimärät. Se ei estänyt meitä lipsahtamasta normaaliin työnjakoomme. Ed hoiti
käytännöllisen puolen, keskittyi maallisiin faktoihin ja minä tarkkailin henkimaailman
puolta. Pelkästään taloon kohdistuneen tuhon perusteella pystyi sanomaan, että
olimme tekemisissä erittäin voimakkaiden, erittäin aggressiivisten entiteettien
kanssa. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Donovan kertoi, mitä kussakin huoneessa
oli tapahtunut ja pahoitteli, ettei muistanut kaikkia yksityiskohtia, niitä oli
yksinkertaisesti liikaa. Pirstaloidut huonekalut, seinien töhrimiset ja läpitunkeva
haju puhuivat kyllä puolestaan. Yleensä kummitteluilmiöltä vei vuosia äityä
niin pahaksi, että elävät lähtivät etsimään apua, mutta Donovanien tapauksessa
puhuttiin vaivaisesta puolestatoista kuukaudesta. Ja henki oli alusta asti
ollut hyvin fyysinen, puhkonut auton renkaita, irrottanut sytytystulppien
johdot ja jäähdytysletkut ja muutenkin kohdistanut Donovanien ajoneuvoihin
yllättävän täsmällistä ilkivaltaa. Takaoven ovikello oli revitty irti
johtoineen, puutarha oli tärvelty ja ehkä kaikkein selittämättömimpänä ilmiönä
talon päälle oli satanut kiviä. Jatkuva koputtelu, raapiminen ja paukutus
olivat pitäneet perheen hereillä öisin ennen kuin varsinainen sisätilojen tuhoaminen
oli alkanut. Raskaat huonekalut olivat levitoineet huoneen poikki ja yrittäneet
osua perheenjäseniin, seinistä oli suihkunnut vettä, vaikkei niissä kohdissa
ollut putkia, ja tärkeää omaisuutta, kuten lääkkeitä, oli heitetty
vessanpönttöön. Donovan kertoi ääni väristen, ettei heillä ollut pian enää
rahaa korjata vaurioita. Papin neuvosta he olivat lähteneet motelliin
muutamaksi yöksi, mutta äänet ja kiusanteko olivat seuranneet heitä ja muiden
motellivieraiden valitettua metelistä heidän oli ollut pakko palata takaisin
kotiin.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Olemme todella iloisia, että suostuitte
tapaamaan meidät. Olemme pyytäneet apua rakennusmiehiltä, poliisilta,
kirkolta, jopa pomoltani. Hän se mainitsi teidän nimenne ensin. Lopulta
läheisestä luostarista löytyi lopulta munkki, joka auttoi meitä saamaan
yhteyden teihin. Emme edes tienneet, että on teidänlaisianne ihmisiä. Mikä sen
teidän yhdistyksenne nimi olikaan?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
<span lang="EN-GB" style="mso-ansi-language: EN-GB;">“New England Society for Psychic
Research.”</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
“Niin, se juuri. En tiennyt, että on tutkijoita, jotka
erikoistuvat tällaiseen... mitä tämä ikinä onkaan.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Olimme ehtineet perheen tytön Pattyn
huoneelle. Oviaukossa törmäsin näkymättömän voiman muodostamaan seinään ja
jouduin ponnistelemaan päästäkseni sisäpuolelle. Olkani takaa kuului
ruumiittomia kuiskauksia koko sen ajan, kun viivyimme huoneessa. Uhkaavia,
painostavia, pahaenteisiä. Ne lupasivat kuvittelemattomissa olevia kauhuja,
toinen toistaan rujompia painajaisia, mikäli emme välittömästi poistuisi
talosta.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Käydessämme istumaan kahvipöytään olin jo
uupunut, että kofeiinikupillisen sijaan olisin kaivannut vuorokauden lepoa.
Ellen Donovan kaatoi kahvia kuppeihin ja istuutui miehensä viereen. He olisivat
lähettäneet lapset huoneisiinsa, mutta Ed pyysi lapsia jäämään. Meidän oli
tärkeää kuulla koko perheen käsitys ilmiöstä, aivan kuten heidän oli tärkeää
kuulla, mitä oli tekeillä ja miten asiassa edettäisiin.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Mutta miksi me?” Ted Donovan tuskaili. Haparoivat
sormet karistivat Winston Light -askista savukkeen ja sytyttivät sen. ”Olemme
katolisia, Jumalaa pelkääviä ihmisiä, käymme joka sunnuntai kirkossa. Miksi se
on meidät ottanut maalitauluksemme?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Uskovaisethan ne juuri olivat demonien
suosikkipiinattavia. Pahalle hengelle oli sitä suurempi voitto, jos se sai
manipuloitua uskonnollisia ihmisiä. ”Joskus sille ei löydy selitystä, mutta
useammin löytyy. On todennäköistä, että joku tai jokin on tuonut hengen
kotiinne”, Ed selitti. Hän jätti kahvikuppinsa jäähtymään ja risti kätensä
pöydälle merkiksi siitä, että oli aikeissa aloittaa tavanomaisen
kyselykaavamme. ”Onko kenelläkään teistä mitään tietoa siitä, mikä olisi
saattanut aiheuttaa tämän?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Ei”, Donovanit kiistivät yhdestä suusta.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Onko kukaan sukulaisenne tai naapurinne
nukkunut pois lähiaikoina?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Ei.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Käykö teistä kukaan psykiatrilla?
Oletteko hankkineet tai saaneet lahjaksi epätavallisen esineen, patsaan,
figuurin tai nuken? Oletteko harjoittaneet okkultismia tai tietoisuuden
avartamista? Oletteko ostaneet satanismia tai noituutta käsitteleviä kirjoja?
Onko talossanne koskaan pidetty spiritismi-istuntoja?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
Donovanit kielsivät kaiken. Kesken
haastattelun seinistä ja katosta alkoi kuulua vaeltavia koputuksia. Ed ja minä
emme kiinnittäneet niihin sen enempää huomiota, eivätkä Donovanitkaan juuri
reagoineet, selvästi jo tottuneina ilmiön vähäisempiin muotoihin.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br />
”Brian, Patty, onko kukaan ystävistänne
kiinnostunut okkultismista tai kokeillut seremoniallisia rituaaleja?” </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Ei.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Onko kukaan käyttänyt Ouija-lautaa?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Pattyn suusta lähtevä kielto tukahtui
pihahdukseksi, kun huulet muodostivat O-kirjaimen ja silmät levisivät
ymmärrykseen.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Siinä vaiheessa minä katsoin tyttöä
merkitsevästi ja avasin suuni: ”Patty, oletko sinä käyttänyt Ouija-lautaa?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Pattyn kädet vääntelehtivät sylissä
vaivautuneina, ja hän vältti katsomasta vanhempiinsa myöntäessään tekonsa.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Minulta pääsi hengähdys. ”Voi sentään.
Sinun taitaa olla parasta kertoa meille kaikki siitä. Aloitahan ihan alusta.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Kun Patty alkoi värisevin sanoin kertoa
tarinaansa, muu perhe hiljeni hämmentyneenä kuuntelemaan. Yksi asia oli varma:
tästä tulisi vaikea ja raskas työ. En voinut edes luvata, että onnistuisimme, niin
voimakkailta Donovanien talon henget vaikuttivat. Eivät pelkästään demonisilta
vaan diabolisilta. Saatanallisilta.</div>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if !mso]><img src="https://img1.blogblog.com/img/video_object.png" style="background-color: #b2b2b2; " class="BLOGGER-object-element tr_noresize tr_placeholder" id="ieooui" data-original-id="ieooui" />
<style>
st1\:*{behavior:url(#ieooui) }
</style>
<![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-69875520365120101182020-07-31T17:53:00.002+03:002020-08-03T08:45:35.290+03:00Aamuvuoro<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VoEpCBWFRsA/XyR1isci3LI/AAAAAAAAC3E/RkEvEzoSAikj1JcyuUP75Dccm8Uvf7mjQCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%252810%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-VoEpCBWFRsA/XyR1isci3LI/AAAAAAAAC3E/RkEvEzoSAikj1JcyuUP75Dccm8Uvf7mjQCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%252810%2529.png" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
Saara ei yleensä
mene töihin taksilla, mutta tänä huurteisena tammikuun aamuna hänen autonsa
kieltäytyi käynnistymästä, akku lienee taas tyhjä, eikä näillä peräkylillä
liiku julkisia kulkupelejä aamuneljältä.<br />
<br />
Taksissa on hänen lisäkseen toinen
matkustaja, joka moitteettomine pikkutakkeineen, viivasuorine solmioineen ja
prässättyine housuineen näyttää nuorelta liikemieheltä. Mies istuu etupenkillä,
Saara on takana. Mies juttelee kuljettajan kanssa niitä näitä, on tiemmä
menossa lentokentälle. Pääkonttorissa on tärkeä palaveri, joka alkaa jo
yhdeksältä. Saara ei ole kuullut, missä pääkonttori on, mutta hän veikkaa
Helsinkiä. Oulunsalon kentältä sinne lentää tunnissa, joten mies ehtii hyvin –
toisin kuin hän, jonka olisi pitänyt olla aamuvuorossa jo kymmenen minuuttia
sitten. Hän pyytää kuskia pitämään kiirettä. Tiet ovat jäiset, mutta kyllähän
ammattikuljettaja osaa. Kuski ei reagoi hänen pyyntöönsä, vastaa vain
liikemiehelle, joka kysyy, kuinka kauan hän on ajanut taksia ammatikseen.
Seitsemän vuotta vasta, ennen sitä hän oli myyntiedustaja, mutta kyllästyi
tuputtamaan ihmisille asioita, joita nämä eivät halua.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Saara yrittää tyynnytellä hermostunutta
mieltään katselemalla maisemia, jotka ovat hänelle erittäin tutut mutta joita
hänellä on harvoin aikaa tuijotella ratin takaa. Mäntymetsä juoksee tasaisena
nauhana tien molemmin puolin, tummia runkoja, lumen painosta notkuvia oksia
toisensa perään. Hän on joskus harkinnut muuttoa etelään ihan vain nähdäkseen
vaihtelua maisemissa. Mutta se ei onnistu niin kauan kuin Markulla on työt
täällä eikä lapsiakaan huvita muuttaa kauas tutusta koulusta ja kavereista.
Ehkä hän vain vaihtaa työpaikkaa. Ammattia. Nämä epäinhimilliset aamuvuorot
ovat alkaneet nakertaa hänen jaksamistaan. Viime päivinä hänestä on tuntunut
kuin hän kahlaisi jatkuvassa hernerokkasumussa. Vuorokaudenajat sekoittuvat
toisiinsa, kun ympärillä on aina hämärää. Hän on alkanut unohdella. Uusia
muistoja ei tallennu, vanhoistakin puuttuu palasia.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Hän nykii takkinsa hihaa. Vaate kiristää
harteista, ranteet ovat paljaina, väri pistää silmiin liian vaaleana.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämä
takki ei ole minun.</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Ei ihmekään, sillä se on Elisan takki.
Hänen on täytynyt epähuomiossa napata se oman takkinsa sijaan, ei ole kiireessä
erottanut, minkä palttoon on nykäissyt eteisen kaapista. Toivottavasti Elisa
ymmärtää ottaa hänen takkinsa eikä lähde kouluun siinä kauhtuneessa
farkkurotsissaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span> </i><br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nämä
kengätkään eivät ole minun.</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Saara puhisee. Hänellä ja Elisalla ei ole
edes samanlainen vaatemaku. Heidän jalkansa ovat samankokoiset, mutta Elisa
käyttää numeroa liian pieniä kenkiä, koska ”kaverit nauraa mun megaräpylöille”.
Tänään tyttö joutuu ottamaan äitinsä kengät. Ainakin Saara toivoo
piilottaneensa kesälenkkarit niin syvälle komeron perukoille, ettei Elisa löydä
niitä.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Hän hätkähtää, kun tuttu risteys
pompahtaa äkkiarvaamatta tuulilasiin. Nopeusrajoitus putoaa kuuteenkymppiin,
valo liukuu keltaisesta punaiselle, taksi jarruttaa.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Hei, tästä pitäisi kääntyä oikealle”,
hän sanoo. Kuljettaja on niin uppoutunut rupatteluunsa liikemiehen kanssa,
ettei kuule. ”Hei!” hän äyskähtää ja koputtaa kuskia olalle. ”Minun
päätepysäkkini on tuolla oikealla.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Kuskin pää nytkähtää hänen suuntaansa,
silmät räpyttelevät yllättyneinä, mutta jostain syystä mies kieltäytyy
kääntymästä. Auto pysähtyy liikennevaloihin keskikaistalle, josta saa ajaa vain
suoraan. Jos ei huomaa kääntyä tässä risteyksessä, seuraava
kääntymismahdollisuus on vasta puolen kilometrin päässä ja siinäkin täytyy
heittää uukkari. Kello tikittää, hän on helkkarin myöhässä. Yövuorolainen ei
pääse lähtemään kotiinsa ennen kuin Saara on paikalla. Onko liikemiehen kiire
muka tärkeämpi kuin hänen? Ehkä miekkonen oli kyydissä ennen häntä, mutta hän
ilmoitti kuskille osoitteen aivan selvästi ja tämä nyökkäsi merkiksi siitä,
että tiesi paikan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Kun alkaa näyttää siltä, ettei kuskilla
ole aikomustakaan kääntyä hänen kehottamaansa suuntaan, Saaran hermostus
vaihtuu kiukuksi. ”Helvetti sentään!” hän puuskahtaa, kerää pikaisesti
laukkunsa ja lykkää keskikonsolille viidenkympin setelin. ”Sopii pitää loput!”
Ei asiakaspalvelun murustakaan! Hän tekee äijästä kantelun taksifirmalle heti,
kun virkatyöaika alkaa. Hän tapailee hetken kahvaa ennen kuin saa siitä pitävän
otteen. Saranat kirskahtavat, kun hän tönäisee oven auki, tarkistaa, ettei
kääntyvälle kaistalle ole tulossa autoja, ja hyppää ulos. Elisan tasapohjaiset
glitterilenkkarit liukastelevat jäisellä asfaltilla, mutta hän kirittää
askeliaan risteysalueen poikki ja lähtee harppomaan tien reunaa toinen kenkä
puoliksi lumipenkassa. Katuvaloista vain joka toinen palaa, kunta säästää missä
voi.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Vasta, kun kolhon tehdasrakennuksen
ääriviivat ilmestyvät näkyviin, hänen paniikkinsa lientyy. Jos hän muistaa
vuorolistat oikein, yövuorossa on Harri, lupsakka mies, joka ei pienistä
myöhästymisistä nurise. Kulunvalvonnastahan pomo toki näkee, ettei Saara ole
ollut paikalla työajan alkaessa, mutta ehkä yksi myöhästyminen katsotaan läpi
sormien. Ja voihan hän vedota auton hyytyneeseen akkuun, jos kohta pomon
tuntien tämä vain käskee häntä vaihtamaan autonsa kunnolliseen peliin. Hyvähän
äijän on puhua. Ukko matkustaa kolme kertaa vuodessa Thaimaahan ja ajaa
tehdastuoreella Lexuksella siinä, missä Saaran perheen on tyytyminen
Haaparannan Ikeaan ja viisitoistavuotiaaseen Nissaniin.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Sisäänkäynnillä on kyltti, ”Pääsy
asiattomilta kielletty”, niin iäkäs, että sen väri on kauhtunut kanarialinnusta
olminkelmeään. Se on ollut siinä kauemmin kuin Saara on ollut täällä töissä.
Hän kaivaa käsilaukustaan avaimia ja hätääntyy, kun sormet eivät tavoita tuttua
metallinippua. Ennen kuin hän ehtii vyöryttää koko veskan ympäri lumihankeen,
hänen mielensä etualalla välähtää mielikuva avainten sullomisesta taskuun.
Aivan oikein, siellä ne ovat, turvassa vetoketjun takana. Taskusta löytyy myös
taksikuitti. Hän ei muista saaneensa sitä. Ehtikö kuski kuitenkin livauttaa sen
hänelle ennen kuin hän hyppäsi ulos? Nämä jatkuvat aukot muistissa alkavat
vähitellen huolestuttaa. Ehkä burnout ei olekaan muoti-ilmiö. Ehkä hänen on käytävä
työterveydessä, kuten Markku on ehdottanut. Siis heti kun hän selviää näistä
kirotuista aamuvuoroista. Kuitissa lukee lähtöpaikkana outo osoite, Kurjennokka
5. Lienee sitä uutta asuinaluetta. Hän pähkäilee aivonsa kipeiksi, miten kuitti
on hänen taskuunsa joutunut, ennen kuin muistaa, että takki on Elisan. Vai
taksilla sitä on ajeltu viikonloppuna. Tytöllä on selitettävää, kunhan he
tänään istuvat päivällispöytään.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Talletettuaan kuitin käsilaukkuunsa hän
sovittaa avainta lukkoon ja kääntää. Lukko ei naksahdakaan. Saara vetää
avaimen ulos hämmentyneenä ja tutkii sitä. Kyllä se on hänen työavaimensa ja
tähän asti toiminut aivan moitteetta. Hän yrittää uudelleen, mutta lukko ei
edes yritä kääntyä, tuntuu kuin hän veivaisi ilmaa. Mitä hittoa? Onko lukot
vaihdettu hänen tietämättään? Miksi pomo niin tekisi – yrittäisi estää
työntekijää pääsemästä työpaikalleen?</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Hän hakkaa ovea. ”Hei, Harri! Tuletko
avaamaan?” Hän epäilee, ettei Harri kuule. Rakennus on iso ja valvomo on pitkän
käytävän päässä kaukana ulko-ovesta, mutta hän jatkaa paukuttamista ja
potkaiseekin kerran alaosan metallilaattaa. Tänään ei kyllä mikään suju. Hän
etsii työpuhelimensa, jonka näyttö on niin mäsänä, että siitä hädin tuskin saa
selvää. Hän ei muista, missä se rikkoutui. Puhelimessa on tekstiviesti
numerosta, joka on tallennettu nimellä Tiina. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">’Anja, voisitko vaihtaa vuoroja ensi lauantaina? Meille tuli äkillinen
tärkeä sukulointikeikka.’</i> Ei ole epätavallista, että viesti tulee väärään
numeroon. Puhelimet kiertävät puljussa työntekijältä toiselle niin vinhaa
vauhtia, että vahinkosoittoja sattuu viikoittain. Täytyy ilmoittaa tälle
Tiinalle, että hänellä on väärä numero.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Saara etsii luurista Harrin numeron ja
yrittää soittaa. Linja on mykkä. Puhelin ei edes hälytä. Hän ei keksi enää
muuta kuin ikkunoihin koputtelun. Hän lähtee tarpomaan tyttärensä matalissa
lenkkareissa rakennusta reunustavaa hankea, naputtaa ikkunoihin ja yrittää
ylettyä kurkistamaan sisään, etsii valonkajetta, joka paljastaisi Harrin
olinpaikan.<br />
<br />
Takaa kantautuva lumen narskunta nykäisee
hänet irti puuhistaan. Joku on tulossa! Kyllä vain, sehän on Jukka, vartija,
joka on tullut aamuiselle kierrokselleen. Securitaksen auto on parkissa
pihassa. Outoa, ettei Saara kuullut moottorin ääntä.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Hän huiskuttaa ja huutaa Jukan nimeä,
mutta tämä ei kuule. Hän pinkaisee juoksuun. Onneksi ovessa on hidastin, ja hän
saa siitä kiinni ennen kuin se paukahtaa kokonaan kiinni. Vihdoin sisällä!
Kello on jo kaksikymmentä yli työajan alkamisen, ja hän tietää, että siitä
tulee sanomista, mutta juuri nyt hän ei voi tuntea muuta kuin juovuttavaa
helpotusta.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Hän pyyhkii lenkkarit kynnysmattoon ja
astuu peremmälle. Jokin aulan vasemmalla seinustalla kiinnittää hänen
huomionsa. Siellä on pöytä, johon on tapana kerätä kortteja, kukkia, karkkeja,
milloin mitäkin kunkin merkkipäivän mukaan. Se kiinnittää hänen huomionsa,
koska hän on varma, että vielä eilen se oli tyhjä.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Pöydällä on sammunut kynttilä, valkoisia
liljoja sekä valokuva kehyksissä.<br />
<br />
Saaran päässä räpsähtää sähköisku, kuin
joku olisi ampunut hänen aivojaan isolla kuminauhalla. Hitaasti hän kääntyy
ympäri, jättää muistopöydän, jättää valokuvan omista hymyilevistä kasvoistaan. Hän
kävelee poispäin, kunnes työpaikan aula sulaa taas kotitalon eteiseksi. Muisti
nollaantuu, helpotus töihin pääsystä vaihtuu kiireeseen. Ulko-ovi kolahtaa
hänen takanaan, kun hän liukastelee läpi lumisen pihamaan, polkua, jonka Markku
on kolannut mutta ei hiekoittanut, ja avaa vanhan Nissaninsa oven. Hän istahtaa
etupenkille, tökkää avaimen lukkoon ja kääntää. Hiljaisuus vastaa. Akkuvalo
välähtää kerran ja sammuu.</div>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-61187730647713132832020-07-31T12:30:00.003+03:002020-08-03T08:46:30.562+03:00Kestävyysvaje<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-E27527e1JIM/XyRy83RqDaI/AAAAAAAAC2s/B5MyFvYu0GgYpeTZ8VV7mx95KSCS-OitwCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%25287%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-E27527e1JIM/XyRy83RqDaI/AAAAAAAAC2s/B5MyFvYu0GgYpeTZ8VV7mx95KSCS-OitwCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%25287%2529.png" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-size: 14.0pt;"></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
Astrid
havahtuu siihen, että sälekaihtimien raoista tirkistävä auringonkajo on liian
kirkas ja se tulee liian korkealta. Hän kierähtää kyljelleen ja hapuilee
yöpöydältä rannekellonsa. Jep, varttia vaille yhdeksän. Hän ei ole myöhässä,
mutta hänen vieressään makaava nainen on.<br />
<br />
Astrid taputtaa toisen olkapäätä. ”Hei,
Isa.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Ensin Isa ei reagoi ja Astrid miettii,
pitäisikö vain antaa olla. Ihminen on ollut viime aikoina niin väsynyt, että
uni tulisi tarpeeseen, mutta hän tietää, kuinka tärkeä työ on Isalle ja kuinka
raskaasti tämä ottaa myöhästymisen. Astrid ei aivan ymmärrä miksi. Ihan kuin
Isa olisi se, jonka toimenkuva on korjata sielut talteen kuoleman jälkeen. Ihmiset
osaavat olla käsittämättömän tohkeissaan pikkuruisista toimistaan, meuhkata
kuin firman tuloksen jääminen pakkaselle edellisvuodesta kaataisi koko
maailman.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Hän tarttuu olkapäähän ja ravistaa. ”Hei,
kello on kohta yhdeksän.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Nyt Isa reagoi, räpiköi istumaan kuin selän
alla olisi hehkuvia hiiliä. ”Helvetti, oletko varma?”<br />
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Olen. Meidän kellomme ovat aina
oikeassa.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Vaikkei Isalla ole mitään syytä epäillä
Astridin sanaa, vaikka hän näkee itsekin, kuinka valoisaa ulkona on, hän
kahmaisee kännykkänsä yöpöydältä ja tarkistaa ajan siitä. Astrid päästää pienen
tuhahduksen. Kännykkä, tuo 2000-luvun ihmisen sähköinen umpilisäke. Astrid ei
yleensä anna ihmisten asioiden päästä liian lähelle, mutta on vaikeaa pysyä
etäisenä, kun puhelimesta tuntuu tulleen heidän suhteensa kolmas osapuoli.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa päästää sarjan värikkäitä kirouksia,
riuhtoo peiton yltään ja syöksyy lattialle vaatteiden keskelle, yrittää
järjestää niitä ylleen. Sukkahousuista kuuluu risahdus, kotelohameen vetoketju
päätyy etupuolelle. Astrid ajattelee ensin, ettei huomauta asiasta, mutta
osoittaa kuitenkin epäkohtaa sormellaan. Isa kiskaisee hameen suoraan, mutta
kauluspaita kiertyy vuorostaan mutkalle. Turhautuminen purkautuu äsähdyksenä
huulilta, jonka mataliin uurteisiin eilisen puna on pakkautunut. Hiukset eivät
ole nähneet vuorokauteen kampaa – eivätkä todennäköisesti shampootakaan. Isa
nykäisee ne sotkuiselle ponnarille niskaan. Vielä pari vuotta sitten ihminen ei
olisi koskaan lähtenyt ovesta ulos sen näköisenä. Niihin aikoihin Astrid piikitteli
Isaa tämän pakkomielteestä täydelliseen ulkoasuun.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa sulloo kännykän laukkuunsa ja skannaa
vielä lattiaa, etsii selvästi jotain, mutta antaa periksi muutaman sekunnin
päästä. ”Ihan sama. Sori, pakko mennä. Keitä kahvia, ota kaapeista, mitä
haluat. Tarkistatko lähtiessäsi, että ovi menee lukkoon?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Tietty.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Ei jäähyväissuukkoa, ei kysymystä, milloin
he näkevät seuraavan kerran. Ovi pamahtaa Isan jäljessä, askeleet kaikuvat
porraskäytävässä. Astrid kellahtaa takaisin pitkäkseen sänkyyn ja haroo
hiuksiaan, undercut-leikkausta, joka hänellä on ollut jo vuosikymmeniä ennen
kuin siitä tuli muotia ihmisten keskuudessa. Hänen oma työkeikkansa on vasta
iltapäivällä. Se on Suomen puolella, mutta kuolemanenkelten liikkumiskeinoilla
hän ehtii kyllä. Hän jää lakanoihin fiilistelemään edellisiltaa, mutta panee kyllä merkille päällimmäisenä
tunteena kyyhöttävän tyytymättömyyden. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa ei ole enää samanlainen kuin heidän
suhteensa alkuaikoina puoli vuosikymmentä sitten. Nainen, johon Astrid tutustui
ja ihastui, kupli elämäniloa ja energisyyttä, oli juuri valmistunut
yliopistosta ja halusi vain pian työelämään näyttämään kyntensä. Ilmeisesti
tämä onnistui siinä ja onnistumisesta maksettava hinta on kellon ympäri pyörivä
kiire, stressi ja – paremman sanan puutteessa – säheltäminen. Astrid ei koskaan
sanoisi sitä ääneen Isalle, mutta siltä se hänen vinkkelistään näyttää.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Se alkoi satunnaisilla sähköpostien
tarkistuksilla, ohimennen heitetyillä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Odota-vilkaisen-vain-äkkiä-yhden-työviestin</i>
-kommenteilla, laajentui puheluiden keskeyttämiin keskusteluihin ja työn ympärillä
pyöriviin puheenaiheisiin. Nyt kiire on ulottanut lonkeronsa jopa vuoteeseen.
Isa ei keskity häneen kuin korkeintaan hetkittäin, katse harhailee puhelimeen,
joka ei ole koskaan kädenmittaa kauempana. Intiimiys on suorittamista. Isa
haluaa vain päästä takaisin lukemaan työviestejään. Ja siitä huolimatta tämä
valittaa jatkuvasta kiireestä. Astrid kysyi kerran, eikö Isa voisi itse
höllentää tahtia, mutta vastaus oli niin äksy, että hän on sittemmin tyytynyt
nielemään kipakat kommenttinsa. Asian ei pitäisi edes kuulua hänelle. Hänen ei
edes pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa. Jos Isa joutuu vaikeuksiin pienestä
myöhästymisestä, Astrid joutuisi siinä tapauksessa, että joku saisi tietää
heidän suhteestaan. Onneksi hänen menneisyytensä valkyriana suojaa häntä
neuvoston turhantarkalta nuuskimiselta.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
Isa on
myöhässä tapaamisesta. Astrid istuu baarijakkaralla jalka toisen päällä,
siemailee mojitoaan ja miettii, onnistuisiko mottaamaan ympärillään kaartelevaa
juopunutta ihailijaa baarimikon huomaamatta. Hän yrittää estää pahoja
aavistuksia murtautumasta mieleensä. Isa ei ole aikaisemmin myöhästynyt. Koska
kuolemanenkeleillä ei ole kännyköitä tai muitakaan ihmisten yhteydenpitovälineitä,
Isa ei pysty ottamaan häneen yhteyttä ilmoittaakseen esteestä. Astrid päättää
odottaa vielä puoli tuntia. Jos Isa ei siihen mennessä ole ilmaantunut, hän
lähtee etsimään.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Vartin kuluttua Isa saapuu, näyttää siltä
kuin olisi tullut juosten suoraan töistä. Astrid ei ole yllättynyt, mutta
huomaa silti toivoneensa päinvastaista. Että jokin olisi muuttunut. Että Isa
olisi ymmärtänyt hidastaa. Että tällä olisi ollut aikaa käydä kotona
vaihtamassa vaatteet ennen treffejä. Jos nämä edes ovat treffit. Hän ei ole
enää varma siitäkään.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Anteeksi, että olen näin myöhässä.” Sanat
tulevat ulos hengästyneinä. ”Olin vähällä unohtaa. Töissä oli tosi paha tilanne.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Tilasin sinulle drinkin”, Astrid sanoo ja
työntää mansikkamargaritaa lähemmäs. ”Jäät ovat kyllä jo sulaneet.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Ei haittaa.” Isa näyttää vanhemmalta,
kuluneemmalta. Silmien alla on häivähdys sinelmää, suupielten uurteet ovat
syvenneet. Hän ei katso puhuessaan Astridiin vaan puhelimeensa. Se on uusi,
Astrid panee merkille. Ilmeisesti vanhasta loppui tallennustila tai jotain. ”En
oikeastaan voi viipyä kovin myöhään. Aamulla on tärkeä palaveri.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa imaisee juomastaan törröttävästä
pillistä ja kysyy, ohimennen, mitä Astridille kuuluu, mutta vastauksen
kuuntelemisen sijaan alkaakin räplätä kännykkäänsä. Astrid miettii, miksi enää
edes vaivautuu. Kenties hän toivoo vielä saavansa vanhan Isan takaisin. Sen
Isan, jonka mielestä hänen silmiinsä tuijottaminen oli maailman mielenkiintoisin
asia ja puhelin oli ärsyttävä häiriötekijä. Nyt asetelma tuntuu keikahtaneen
päälaelleen.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Vaikka
tietääkin sen olevan turhaa, hän ei malta olla tokaisematta: ”Entäs jos laittaisit
sen kännykän pois? Eikö sinun työaikasi ole jo ohi?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa katsoo häntä kuin hän olisi ehdottanut,
että Isa heittäisi esikoislapsensa jyrkänteeltä mereen. Pöyristyneenä, jopa
loukkaantuneena.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Meillä on tärkeät kaupat kesken. Asiakas
on Jenkeistä, siellä on vielä paras työaika meneillään. Eikä siellä muutenkaan
ole sellaista käsitettä kuin työaika. Kilpailija nappaa asiakkaan, jos emme ole
hereillä.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Astrid kohottaa lasinsa huulilleen. ”Kunhan
ehdotin. Ajattelin, että oltaisiin keskitytty vaihteeksi johonkin muuhun.” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Esimerkiksi meihin.</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Tämä nyt vain on tällaista.” Isa
kohauttaa harteitaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Minun nähdäkseni se on ollut tällaista
viimeiset viisitoista kuukautta.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Hänen sanansa saavat Isan tönäisemään
puhelimen hetkeksi syrjään. Laukkuun asti se ei mene mutta baaritiskille,
kotelon kansi suljettuna. Kiukku tihkuu äänestä: ”Eikö teillä ole koskaan
kiirettä töissä? Stressiä?”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa tietää, mikä hän on. Se lipsahti
Astridilta eräässä aamuyöhön venähtäneessä viininhuuruisessa juttutuokiossa.
Siinä toinen rikkomus, josta Astrid joutuisi neuvoston eteen, jos hän jäisi
kiinni. Mutta hän ei ole huolestunut, koska Isalla ei ole syytä levitellä hänen
salaisuuttaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Ei tuossa mittakaavassa. Toisinaan on
jokin isompi keikka, suuronnettomuus tai sellainen, mutta siihen osallistuneille
annetaan aina vapaata jälkikäteen. Ja me ylipäätään koemme ajan eri tavalla
kuin ihmiset, joten ei sitä voi oikein verrata.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Olisipa kätevää pystyä liikkumaan niin
kuin te. Silmänräpäyksessä maasta toiseen.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Astrid voisi selittää, ettei se aivan niin
mene, mutta se on epäolennaista. Hän on varma, etteivät ihmiset käyttäisi
ylijäävää aikaa rauhoittumiseen vaan säheltäisivät vain lisää. Se on ollut kasvava
ilmiö viimeisen parin vuosikymmenen ajan ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän.
Jokaisella aikakaudella on omat ilmiönsä ja 2000-luvun alkua hallitsee niin
työn kuin koko muunkin elämän pirstaleisuus. Ihmiset kutsuvat sitä kai
multitaskaamiseksi.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa imaisee uudelleen pillistään, mutta
kiskaisee sen sitten pois ja juo suoraan lasin reunasta. Juo kuin drinkin
nauttimiseenkin olisi sekuntiaikataulu. Käsi kurottelee jo puhelimen suuntaan.
Astrid kääntää päänsä pois ja peittää turhautuneisuutensa oman drinkkinsä
siemailuun.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
Menee puolisen
vuotta ja Isa on sairaalassa. Astridin ei pitäisi olla siellä, hänen pitäisi
olla Britanniassa, mutta mitäs tuosta, hän ehtii kyllä. Ja jos ei ehdi niin ei
mahda mitään. Yksi kummitteleva sielu lisää ei siinä maassa tunnu missään.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isan sängyn vieressä yöpöydällä on
muovikippo, vesikannu, nenäliinoja ja puhelin, luonnollisesti. Mutta kerrankin
Isa ei näpelöi sitä. Sen sijaan hän katsoo seinään pultattua televisiota,
vaikkei näytä olevan erityisen kiinnostunut näkemästään. Jos hän edellisellä
tapaamisella näytti vanhentuneen, nyt hän ei näytä siltä. Ei, hän näyttää
nuorelta ihmiseltä, johon elämä on kairannut liian syviä uurteita.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Astrid ei kysy diagnoosia, mutta hän näkee
varjon häilyvän Isan sängyn takana, näkee kiristyvän elämänlangan, josta
repsottaa hopeisia säikeitä. Se on Astridin erikoiskyky ja kirous, muisto hänen
menneisyydestään. Tavalliset kuolemanenkelit eivät näe ihmisen lähestyvää
kuolemaa kuin vasta muutamia tunteja ennen sielunkorjuuta. Astrid näkee sen
siinä vaiheessa, kun on vielä mahdollista kääntää tapahtumien suuntaa.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Luulin, että minulla on sydänkohtaus”,
Isa sanoo ja naurahtaa. Ääni on iloton. ”Mutta ei se ollutkaan. Paniikkikohtaus
vain. Ai niin ja kuulemma vakava työuupumus.” Toinen naurahdus, synkkyyttä ja
sarkasmia tihkuva.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Astrid vetää tuolin alleen. Hänen tekee
mieli ottaa Isaa kädestä, mutta hän ei tiedä, onko heidän suhteensa enää
sellainen.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Olen ennenkin nähnyt ihmisten tappavan
itsensä työllä, mutta en silloin, kun heillä on ollut parempia vaihtoehtoja”,
hän ajattelee ääneen.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Ei
minulla ole vaihtoehtoja.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Miten niin ei ole? Etsi toinen työ. Vaihda
ammattia. Jää työttömäksi. Olen ymmärtänyt, että tässä maassa on ihan toimiva
työttömyysturva.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Isa ei sano mitään siihen, mutta ilme
puhuu puolestaan. Mitä Astrid muka ymmärtää ihmisten maailmasta? Mutta
totuushan on, että Astrid jos kuka ymmärtää. Hän on sentään ollut olemassa
reilut tuhat vuotta. Hän näkee laajemman kuvan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Nyt sinun on silti pakko hiljentää
vauhtia”, hän sanoo. ”Usko kokenutta viikatenaista.”</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
”Katsotaan.” Isa on hetken hiljaa,
tuijottaa telkkaria, jossa pyörii toinen tämän aikakauden ilmiöistä,
tosi-tv-ohjelma, tällä kertaa yksi niistä, joissa mennään naimisiin
tuntemattoman kanssa, ennen kuin laskee kätensä viereensä patjalle kämmenpuoli
ylöspäin ja avaa sormensa. Astrid laskee oman kätensä sen päälle, puristaa kevyesti,
ja ohikiitävän tuokion hän pystyy kuvittelemaan<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>kaiken olevan kuten ennenkin.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 19.0pt; text-align: justify;">
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><br />
Jos hyvin käy, tästä lähtien ihminen oppii
kuuntelemaan kehoaan, elämään enemmän hetkessä. Mutta todennäköisesti tämä vain
pyytää lääkäriltä pari reseptiä ja jatkaa elämänlankansa singuttamista, kunnes
he kohtaavat hieman toisenlaisissa merkeissä, viimeisen kerran.</div>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-60983147946471300042020-07-29T10:12:00.000+03:002020-08-03T08:48:17.299+03:00Kirjat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-2plbUnFNeUg/XyRhjxfXtGI/AAAAAAAAC2g/n-rqdZOR75YsdF8WbLBu9GlRajHyzUSawCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%25286%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-2plbUnFNeUg/XyRhjxfXtGI/AAAAAAAAC2g/n-rqdZOR75YsdF8WbLBu9GlRajHyzUSawCLcBGAsYHQ/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunn.malli%25286%2529.png" /></a></div>
<br />
Täältä löydät julkaistut kirjani uutuusjärjestyksessä.<br />
<br />
<a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/rajatut_28.html">Rajatut</a> - tarinoita realismin ja fantasian risteyksistä<br />
Julkaistu 30.6.2020.<br />
Kokoelma sisältää minulta Kuoleman kysymys -nimisen pienoisromaanin ja kaksi novellia indiekirjailija <a href="https://www.annakaija.fi/" target="_blank">Anna Kaijalta</a>.<br />
<br />
<a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/nakyviin-piilotettu_28.html">Näkyviin piilotettu</a><br />
Julkaistu 2018.<br />
<br />
<a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/symbioosi_28.html">Symbioosi</a><br />
Julkaistu 2017.<br />
<br />
Kaikki kirjani ovat saatavilla <a href="https://www.bod.fi/" target="_blank">Books on Demandilta</a> sekä useimmista verkkokirjakaupoista. E-kirjoja voi ostaa esimerkiksi Elisa Kirjalta, Ellibsiltä ja Amazonilta.S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-39492793866743033712020-07-29T09:45:00.001+03:002020-08-03T14:14:37.671+03:00Kirjailija<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-S4M5TT018Tw/XyEayMDobKI/AAAAAAAAC1A/07fJ2Gi9G4YIHInLgvuSY7bKkqRe3RwAQCLcBGAsYHQ/s1600/kirjailijakuva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="755" data-original-width="695" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-S4M5TT018Tw/XyEayMDobKI/AAAAAAAAC1A/07fJ2Gi9G4YIHInLgvuSY7bKkqRe3RwAQCLcBGAsYHQ/s320/kirjailijakuva.jpg" width="294" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olen vuonna 2017 ensimmäisen kirjani julkaissut indiekirjailija. Asun tätä nykyä eteläisemmässä Suomessa, mutta pohjoinen mentaliteetti elää minussa ja käyttämässäni kielessä vahvana.
Kirjoittaminen on ollut intohimoni lapsuudesta lähtien, siitä asti, kun tajusin, että joku kirjoittaa kirjat eivätkä ne vain aineellistu tyhjästä kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyihin. Kirjoitusvimman ajamana päädyin aikoinaan yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta, ja olen myöhemmin tehnyt mm. kirjoittamisen perusopinnot.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pääasiallinen genreni on maaginen realismi, jota kirjoitin jo ennen kuin tiesin sen nimeä. Minua inspiroivat erityisesti pohjoismainen mytologia, kansanperinne, kaikenlaiset taruolennot (mitä pelottavampi, sen parempi)
sekä ihmisen ja luonnon suhde. Lapsena luin enimmäkseen kauhukirjoja ja kauhu pälyileekin edelleen taustalla toisena suosikkigenrenäni, mutta yhtä hyvin saatan tarttua chick-lit-kirjaan tai vaikkapa James Herriotin eläinlääkärimuistelmiin. Myös tarinoilleni on tyypillistä eri genrejen yhdistely hivenen ei-perinteisellä tavalla, hahmovetoisuus ja realistinen maailma, johon sekoittuu mytologisia olentoja. Kirjoittamisen vastapainoksi tuuletan päätäni metsälenkeillä, töllöttämällä tv-sarjoja ja elokuvia sekä tietysti lukemalla. Ratsastamaankin olisi taas kiva päästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näillä sivuilla voit tutustua julkaistuihin kirjoihini, tuleviin projekteihini sekä lukea jatkokertomusta. </div>
S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-26653050869001433722020-07-28T17:11:00.002+03:002020-08-26T20:24:47.814+03:00Rajatut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-6w14oIwNoHg/XyAzXUEa_OI/AAAAAAAAC0U/iLAckpIf0GoqFq0rPNBuil2iVUit7pwpgCLcBGAsYHQ/s1600/RAJATUT_korjattu.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-6w14oIwNoHg/XyAzXUEa_OI/AAAAAAAAC0U/iLAckpIf0GoqFq0rPNBuil2iVUit7pwpgCLcBGAsYHQ/s1600/RAJATUT_korjattu.png" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Rajatut on alaotsikkonsa mukaisesti maagista realismia sisältävä kokoelma, joka ehti muhia suunnitteluasteella pitkään ennen nykyisen kokoonpanon lukkoonlyömistä. Se sisältää Kuoleman kysymys -pienoisromaanin allekirjoittaneelta sekä kaksi novellia indiekirjailija <a href="https://www.annakaija.fi/" target="_blank">Anna Kaijalta</a>. Annan novelleihin pääset tutustumaan <a href="https://www.annakaija.fi/2020/05/verenperinto-lukunayte.html" target="_blank">täällä</a> ja <a href="https://www.annakaija.fi/2020/05/ennen-sadetta-novellin-lukunayte.html" target="_blank">täällä</a>. <br />
<br />
Seuraava teksti on julkaistu alun perin Annan blogissa vieraskynäpostauksena.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Sanottakoon se heti alkuunsa. Kuoleman kysymyksen ongelma on,
että siitä on hyvin vaikea kertoa juuri mitään spoilaamatta tarinaa. Tämän
pulman kanssa painin jo takakansitekstiä muotoillessani. Mitä tästä nyt
sanoisi? ”Siinä on kuolemanenkeleitä, ihmisiä ja lentokoneita. Se sijoittuu
menneisyyteen.” Ehkä onkin tarinan sisällön sijaan parempi keskittyä taustojen
avaamiseen.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Lentojuttunakin tunnetun pienoisromaanin idea ei ole uusi.
Ensimmäisen kerran yritin sitä joskus kuusi tai jopa kahdeksan vuotta sitten,
mutta silloin tarinan siivet eivät oikein ottaneet tuulta alleen (pun totally intended).
Viime marraskuussa ryhdyin uuteen yritykseen ja rykäisin aika lailla sekä
henkilöhahmot että juonen uusiksi. Raamit säilyivät silti samoina, koska
kyseessä on todelliseen historialliseen tapahtumaan kiinteästi liittyvä tarina.<br />
<br style="mso-special-character: line-break;" /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Pienoisromaani on minulle uusi aluevaltaus, koska yleensä
tapaan kirjoittaa yli 100 000 sanan tekeleitä – alle 30 000 sanassa
pysyminen voidaan katsoa tälle jaarittelijalle jonkinmoiseksi saavutukseksi. Olen
kuitenkin luultavasti käyttänyt Kuoleman kysymykseen yhtä paljon aikaa kuin
täyspitkään romaaniin, kiitos jatkuvien historiallisten faktojen tarkistelun. Tarina
lähti liikkeelle novellina, mutta aika nopeasti ymmärsin, että se vaatii
paisuttamista. Tein samaan aikaan kirjoittamisen perusopintoja ja päädyin
käyttämään Kuoleman kysymystä Tekstikokoelma-kurssilla. Opettaja pystyi toki
lukemaan vain alkupään ja synopsiksen tekstin laajuuden vuoksi, mutta silti
sain tarinan työstämiseen hyvin käyttökelpoisia vinkkejä. Myös muilta
esilukijoilta, niiltä, jotka ovat lukeneet koko jutun, on tullut arvokkaita
kommentteja.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
On ehkä syytä mainita erityisesti vanhoille lukijoilleni,
että kyseessä ei ole sateenkaaritarina, vaikka joitain sateenkaarevia
elementtejä pystyykin tekstistä bongaamaan. Kuitenkin, tyylilleni uskollisena,
Kuoleman kysymys yhdistelee eri genrejä ja tyylejä. Siinä on romanssia,
jännitystä ja huumoriakin. Historiallisesta viitekehyksestä huolimatta siitä
löytyy moderneja ilmauksia ja hiuksenhienoja kannanottoja mm. tasa-arvoon
liittyen, koska kuolemanenkelit katselevat ihmisten maailmaa ulkopuolisen,
lähestulkoon ajattoman olennon silmin. Ja muuten, melkeinpä suosittelen, että
mikäli ei tunnista tarinan historiallista viitekehystä, pidättäytyisi
googlettamasta ennen kuin on päässyt loppuun.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Romaania työstäessäni olen innostunut luomistani
kuolemanenkeleistä sen verran, että saatan tulevaisuudessa kirjoittaa heistä
vielä lisää. Ja se takakansitekstihän kuuluu kaikessa lyhykäisyydessään
seuraavasti: Kuolemanenkeli Jackie joutuu vaikean moraalisen valinnan eteen,
kun kesken työkeikan hänen on päätettävä, rikkoako kuolemanenkelten sääntöjä
sekaantumalla ihmisten kohtaloihin vai antaako itselleen tärkeän ihmismiehen
kuolla lento-onnettomuudessa.<br />
<br />
ISBN: <span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value">9789528024637</span></span><br />
<span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value">ISBN (e-kirja): </span></span><span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value"><span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value">9789528090762</span></span></span></span><br />
<span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value"><span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value">Kansi: Hanna Rauma / <a href="https://not.design/" target="_blank">NOT Design</a> </span></span> </span></span> </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br />
Rajatut on saatavilla <a href="https://www.bod.fi/" target="_blank">Books on Demandilta</a> ja useimmista verkkokirjakaupoista. E-kirjan voit hankkia esimerkiksi Elisa Kirjalta, Ellibsiltä tai Amazonilta.<br />
<br />
<u>Arvosteluja ja blogikirjoituksia:</u><br />
<a href="http://kirjahyllyssablogi.blogspot.com/2020/08/anna-kaija-ja-s-keranen-rajatut.html" target="_blank">Kirja hyllyssä -blogi</a><br />
<br />
Katso traileri <a href="https://www.youtube.com/watch?v=ZJp0d1ihgp0" target="_blank">täältä!</a> <br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Alta löytyvä tekstinäyte on kolmannen luvun alusta.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-seMqSYVQ28Y/XyRLnokW4YI/AAAAAAAAC2E/yxZfhy-9nZwt9Lqf-JogeOcr0RjTj_uGQCLcBGAsYHQ/s1600/city-2465535_1280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="847" data-original-width="1280" src="https://1.bp.blogspot.com/-seMqSYVQ28Y/XyRLnokW4YI/AAAAAAAAC2E/yxZfhy-9nZwt9Lqf-JogeOcr0RjTj_uGQCLcBGAsYHQ/s1600/city-2465535_1280.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<h4 class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
</h4>
<h4 class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kuoleman kysymys </h4>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<b>3. luku</b></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Periaatteessa Länsi-Saksaa huonompiakin niittopaikkoja oli,
mutta Jackie olisi silti mieluummin ollut Roomassa. Koska hänen työvuoronsa
alkaisi vasta varhaisaamulla ja koska oli kesäkuinen launtai-ilta, hän oli
lähtenyt nuuskimaan paikallista yöelämää. Hän oli ensin harkinnut keskustan
kallista yökerhoa, mutta tuumannut sitten, että jokin sivukadun hämärä ja
savuinen kellariklubi tarjoaisi mielenkiintoisemman ikkunan ihmisten elämään.
Niin se oli toistaiseksi tehnytkin, hän totesi seuratessaan vuoronperään erään
seurueen riitaisaa ihmissuhdedraamaa ja erittäin humaltuneen, erittäin nuhruisen
pöytäkunnan kortinlätkimistä. Jos hänen olisi pitänyt lyödä vetoa,
ihmissuhteisiin keskittynyt porukka alkaisi nujakoida ensin, mutta vain siksi,
että pelurit alkoivat olla liian humalassa edes nousemaan tuoleiltaan ja
heppujen sätkissä paloi muutakin kuin tupakkaa.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Yksinäisen naisen oli vaikea päästä yökerhon kynnyksen yli.
Jackie myönsi kallistuvansa enemmän feminiinisiin muotoihin (toisinaan hän
viihdytti itseään antamalla ihmisten päättää), mikä oli näinä sukupuolten
eriarvoisuuden vuosina epätavallinen ratkaisu kuolemanenkelille. Hän tunsi
ainoastaan kaksi muuta naispuolisena viihtyvää kollegaa, toinen työskenteli
jossain Itä-Aasian suunnalla ja sai tiemmä sukupuolierottelun lisäksi niskaansa
roturasismia, toinen oli heidän osastoonsa kuuluva Astrid Lund, josta
juoruttiin, että tämä oli toiminut aikoinaan valkyriana.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tänä iltana hän oli joutunut muovaamaan itselleen
miehisemmät piirteet ja vaateparren, jotta portieeri laskisi hänet sisään.
Asetuttuaan baaritiskille hän oli palautunut mukavampaan muottiinsa,
pikkuhiljaa, pala kerrallaan niin, ettei ihmissilmä rekisteröinyt muutosta.
Joku saattoi ihmetellä, missä hänen seurueensa oli, mutta kukaan ei ollut
toistaiseksi tullut häätämään. Juomanlaskija teki hänen pyytämänsä cocktailin,
mutta Jackie pani merkille, että miehen syrjäsilmä tallensi hänen liikkeitään
ja kenties tämän pään päällä leijui ajatuskupla, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">’Eikö tuo nainen ollut äsken mies?’</i> Hampurin savuisissa
kellariklubeissa ei vain oltu niin tarkkoja kuin lätäkön takana, joten hän
arveli saavansa jatkaa istuskeluaan niin kauan kuin ei herättänyt liikaa
huomiota.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Hänen suunnitelmansa oli ollut tunnin, kahden vierailu ja
sitten hotellille nappaamaan vähän unta ennen työkeikkaa, mutta luonnollisesti
se suunnitelma meni uusiksi. Hän oli puolivälissä liian imelää ja liian
kermaista drinkkiään, kun hänen näkökenttänsä laidalla häivähti tumma hahmo. Ei
tarvinnut edes kuolemanenkelin kuudetta aistia, niin selvästi vieras halusi
hänen huomaavan. Tulijan strategiaan kuului silti jostain syystä odottaa, että
hän käänsi päätään, ennen kuin tämä puhutteli häntä.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
”Iltaa, neiti.”</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jackie ei vastannut ennen kuin oli tehnyt hemmosta
pika-analyysin, antanut katseensa lipua mustista hiuksista kiiltävien bootsien
kärkiin. Valkoisesta paidasta oli jäänyt useampi nappi napittamatta, rintaa
vasten lepäsi suuri hopeinen risti raskaan korun varassa. Olkia verhosi
nahkatakki, jalkoja tummat farkut. Jollekin toiselle aikakaudelle tukka olisi
ollut liian pitkä, mutta tällä vuosikymmenellä sitä olisi voinut nimittää jopa
lyhyeksi. Se oli harottu epätasaisesti taaksepäin geelillä, kostealta näyttävät
suortuvat kieltäytyivät pysymästä päälaella ja kurottelivat eroon
muodostelemasta, osa sivuille, osa kasvoille. Jackien oli myönnettävä, että
tyyli oli paljon enemmän hänen mieleensä kuin juuri muoti-ilmiön roolia
tavoitteleva miesten hippitukka keskipäänjakauksella. Hiusten mustuus nosti
yhdessä kajaalirenkaiden kanssa jäänsiniset silmät tyrkylle kasvoista, leuasta
erottui vuorokauden vanha sänki, joka täydensi rosoista tyyliä. Rokkarin käry
leijui miehen ympärillä sakeana ja kauas kantavana, pakotti erottumaan
massasta, joka oli pukeutunut samettihousuihin ja kauluspaitaan. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
”Oletko täällä yksin?”</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br />
Jackie pyöräytti pilliä vaaleanpunaisessa juomassaan. ”Saatanpa ollakin.”</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Hän sai vastaukseksi häivähdyksen hymyä. Tämän miehen
moraalikäsityksiä ei yksinäinen naisihminen baarissa tuntunut rikkovan, tai
kenties tyyppi piti häntä helppona nakkina. Siinä tämä erehtyi – jos kohta mies
oli niin viehättävä, että Jackie saattaisi tällä kertaa poiketa
periaatteistaan. Hän oli ehtinyt jo harmitella vuosikymmenen lopun outoa
muotia, joka kasvatti miehille jeesustukan ja -parran tai pahimmassa
tapauksessa pelkät viikset ja vaatetti heidät psykedeelisiin pallopaitoihin ja
haaroihin liimattuihin kangashousuihin, joista pystyi mittaamaan kantajansa
varustelutason yhdellä vilkaisulla. Hyi olkoon.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
”Sopiiko istua?” mies kysyi ja odottamatta vastausta veti
baarijakkaran alleen ja vinkkasi baarimikolle, jonka huomio oli jo heissä.
”Neidille toinen samanlainen.” Sormi heilahti Jackien drinkkilasin suuntaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
”Oikeastaan ottaisin mieluummin Tequila Sunrisen”, Jackie
huomautti. Hän oli tilannut Pink Squirrelin vain saadakseen tietää, mikä
sekoituksessa oli niin ihmeellistä, ja todennut, etteivät kermaiset cocktailit
olleet hänen makuunsa.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Hymy miehen huulilla leveni. Jackie näki saalistajan sen
takana. Mikäs siinä, hän voisi kyllä katsoa, kuinka kauan gentlemannin elkeet
kestäisivät. ”Tequila Sunrise siis. Minulle huurteinen.”</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Baarimikko nyökkäsi. ”Tulossa.”</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Juomanlaskijan täyttäessä heidän tilaustaan Jackie tajusi
äkkiä, että lähimpien pöytäkuntien huomio oli heissä. Tai ei oikeastaan vain
lähimpien vaan kaikkien, joilla oli näköyhteys, poislukien juopunut pokeriremmi
ja tosielämän saippuaoopperatähdet. Hän kääntyi tuolillaan, loi töllöttäjiin
kysyvän katseen: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mitä hittoa nyt? Kai
yksinäisen naisen on sallittua ottaa vastaan tarjottu drinkki?</i> Jotkut
reagoivat hänen mulkaisuunsa ja käänsivät päänsä, toiset jatkoivat
pällistelyään. Jotkut katsoivat suoraan hänen ohitseen nahkatakkiasuiseen
mieheen ja mutisivat toistensa korviin.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tuijottakaa nyt sitten</i>,
Jackie tuhahti mielessään ja pyörähti takaisin mieheen päin. Kun tämä istui
niin lähellä häntä, hän tajusi kunnolla, kuinka kookas tämä oli. Hän oli
178-senttisenä pitkä naiseksi, mutta hänen uusi tuttavuutensa päihitti hänet
ainakin viidellätoista sentillä. Hartiat olivat niin leveät, että tällä täytyi
olla vaikeuksia löytää istuvia vaatteita. Silti tämä ei näyttänyt
kehonrakentajalta, vaikka hyvässä kunnossa olikin.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jackie ei voinut kieltää, että piti näkemästään. Piti
kovasti.</div>
Jaelinehttp://www.blogger.com/profile/02246961995829663572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-62873546427213038532020-07-28T17:11:00.000+03:002020-08-02T19:42:15.031+03:00Näkyviin piilotettu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-QBe_631kEhA/XyAz3iMFdDI/AAAAAAAAC0c/vYnSMB0y5ZAz2OHb6ECUxfP88R99csH0wCLcBGAsYHQ/s1600/n%25C3%25A4kyviin_korj.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-QBe_631kEhA/XyAz3iMFdDI/AAAAAAAAC0c/vYnSMB0y5ZAz2OHb6ECUxfP88R99csH0wCLcBGAsYHQ/s1600/n%25C3%25A4kyviin_korj.png" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Näkyviin piilotettu on itse asiassa ensimmäinen aikuisiällä valmiiksi saamani täyspitkä romaani, vaikka se päätyikin kansiin vasta <a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/symbioosi_28.html">Symbioosin</a> jälkeen. Käsikirjoitusvaiheessa se kävi kustantamokierroksen ja sai parista paikasta lupaavaa palautetta, mutta kustannusohjelmiin asti se ei päässyt. Lähetin sen myös vuonna 2013 Gummeruksen suureen romaanikilpailuun, missä se selvisi semifinaaliin asti. Kun <a href="https://www.bod.fi/" target="_blank">Bodin</a> myötä omakustantaminen kävi helpommaksi ja edullisemmaksi, päädyin laittamaan sen kansiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näkyviin piilotetussa on paljon samanlaisia elementtejä kuin Symbioosissa. Se on aikuisille suunnattu viihderomaani, jossa yhdistyvät maaginen
realismi, pohjoinen mytologia sekä sateenkaariteemat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarinan päähenkilö Troy palaa kesäloman jälkeen työpaikalleen yliopistolle ja joutuu
ensitöikseen toteamaan, että heidän piskuiselle jaokselleen on
ilmaantunut uusi työntekijä. Eikä vain kuka tahansa kaduntallaaja vaan
yksi niistä, joita hän kutsuu kaltaisikseen. Mutta miksei tulokas suostu
käyttäytymään kuten heikäläisiltä vaaditaan vaan pyrkii aiheuttamaan
jatkuvasti uusia yhteentörmäyksiä?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
René on juuri aloittanut
avustavana tutkijana parapsykologian jaoksella, jonne tunnetusti
kerääntyy koko tiedemaailman omituisin edustus. Hän ei vain ole
varautunut siihen, että eräs jaoksen työntekijöistä nappaa hänet
välittömästi silmätikukseen. Vielä vähemmän hän on varautunut siihen,
että uudesta työstä käynnistyy tapahtumasarja, joka lopulta romuttaa
hänen maailmankuvansa.<br />
<br />
ISBN: <span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value">9789528003335</span></span><br />
ISBN (e-kirja): <span itemprop="isbn">9789528012863</span></div>
Kansi: Hanna Rauma / <a href="https://not.design/" target="_blank">NOT Design</a><br />
<br />
<u>Arvioita ja blogikirjoituksia:</u><br />
<a href="http://kirjahyllyssablogi.blogspot.com/2018/10/s-keranen-nakyviin-piilotettu.html" target="_blank">Kirja hyllyssä -blogi</a><br />
<br />
Näkyviin piilotettu on saatavilla <a href="https://www.bod.fi/" target="_blank">Books on Demandilta</a> ja useimmista verkkokirjakaupoista. E-kirjan voit hankkia esimerkiksi Elisa Kirjalta, Ellibsiltä tai Amazonilta. <br />
<br />Jaelinehttp://www.blogger.com/profile/02246961995829663572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-12048077391905255222020-07-28T17:10:00.000+03:002020-08-02T19:44:29.215+03:00Symbioosi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VpozlGrx_VE/XyA0gU_0PuI/AAAAAAAAC0o/KauXB4GaCx494V2e_iO9jFFtECsipg5LQCLcBGAsYHQ/s1600/SYMBIOOSI%25282%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-VpozlGrx_VE/XyA0gU_0PuI/AAAAAAAAC0o/KauXB4GaCx494V2e_iO9jFFtECsipg5LQCLcBGAsYHQ/s1600/SYMBIOOSI%25282%2529.png" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Symbioosi
on aikuisten viihderomaani, joka yhdistelee maagista realismia, sateenkaarirakkautta ja kasvukertomusta. Se
on tarina ennakkoluuloista, stereotypioista ja ihmissuhteista. Se on
myös tarina itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Romaanin päähenkilö Luke, 28-vuotias
kirjakaupan myyjä, on onnettomasti ihastunut työkaveriinsa Reediin.
Työpaikkaromanssin tiellä ovat paitsi homokammoiset kollegat myös Reedin
pohjaton kummallisuus. (Kassan käyttö ehkä vaatii opettelua, mutta
kyllähän kaikkien pitäisi tietää, miten muovipussi toimii.)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vastamäestä
huolimatta Luken onnistuu houkutella Reed mukaansa viettämään huuruista
baari-iltaa. Kun kaksikko seuraavana aamuna herää samasta asunnosta,
Luke on varma, ettei mikään voi tärvellä hänen onneaan. Mutta sitten
Reed ehdottaa hänelle erikoislaatuista sopimusta...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-YIckAW-xbP4/XyPWB5c1jhI/AAAAAAAAC1g/yoAbgHGmpik1K3xOqQN0pJir6VR3C2ybQCLcBGAsYHQ/s1600/symppa%2B3D.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1150" data-original-width="1500" height="306" src="https://1.bp.blogspot.com/-YIckAW-xbP4/XyPWB5c1jhI/AAAAAAAAC1g/yoAbgHGmpik1K3xOqQN0pJir6VR3C2ybQCLcBGAsYHQ/s400/symppa%2B3D.png" width="400" /></a></div>
<br />
<h4 style="text-align: justify;">
Taustaa </h4>
<div style="text-align: justify;">
Toisinaan parhaat tai ainakin vetävimmät tarinat syntyvät writer's blockista. Näin kävi myös Symbioosin kohdalla. Lähdin kirjoittamaan sitä joskus viime vuosikymmenen taitteessa vapaassa mielentilassa, vailla sen kummempaa tarkoitusta. Jossain sadannen sivun tienoilla havahduin siihen, että raapustelussani taisi sittenkin olla jonkinlainen suunta ja huviprojektina aloittamani tarina ylipäätään <i>oli</i> tarina ja se saattaisi kasvaa romaanimittaan. Vierähti silti useampi vuosi ennen kuin Symbioosi tai Symppa, kuten sitä tuttavallisesti kutsun, oli muotoutunut lopulliseen asuunsa. Symbioosi on itse asiassa kirjoitettu <a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/nakyviin-piilotettu_28.html">Näkyviin piilotetun</a> jälkeen, mutta se sai kunnian päätyä kansiin ensimmäisenä.</div>
<br />
ISBN: <span class="product__attribute__values "><span class="product__attribute__values__value">9789523399389</span></span><br />
ISBN (e-kirja): <span itemprop="isbn">9789523391635</span><br />
Kansi: Hanna Rauma / <a href="https://not.design/" target="_blank">NOT Design</a><br />
<br />
<u>Arvioita ja blogikirjoituksia:</u><br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=hsuEz-8L1v0&" target="_blank">Varjokirjat-vlog</a> (kohdasta 8:30)<br />
<a href="http://kirjahyllyssablogi.blogspot.com/2017/04/s-keranen-symbioosi.html" target="_blank">Kirja hyllyssä -blogi</a><br />
<a href="https://www.annakaija.fi/2017/06/lukupaivakirja-132017-symbioosi.html" target="_blank">Anna Kaijan blogi</a> <br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Symbioosi on saatavilla <a href="https://www.bod.fi/" target="_blank">Books on Demandilta</a> ja useimmista verkkokirjakaupoista. E-kirjan voit hankkia esimerkiksi Elisa Kirjalta, Ellibsiltä tai Amazonilta.</div>
Jaelinehttp://www.blogger.com/profile/02246961995829663572noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-56023864383582905762020-07-28T15:05:00.020+03:002021-02-28T18:21:38.562+02:00Jatkokertomus<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0iWHhAtDigI/YDVU1wzgCbI/AAAAAAAAC7s/95wYXBGKdMcRgdUD0O2dWJyJQRjpsATOQCLcBGAsYHQ/s2048/A%2BBloody%2Bmistake%2Bheader%2B01.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1362" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-0iWHhAtDigI/YDVU1wzgCbI/AAAAAAAAC7s/95wYXBGKdMcRgdUD0O2dWJyJQRjpsATOQCLcBGAsYHQ/s16000/A%2BBloody%2Bmistake%2Bheader%2B01.png" /></a> <!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156">
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Table Normal";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:#0400;
mso-fareast-language:#0400;
mso-bidi-language:#0400;}
</style>
<![endif]-->
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-size: medium;"><b></b></span></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-size: medium;"><b><br /><span style="font-size: large;"><span style="font-family: Century Schoolbook;">A Bloody Mistake</span></span></b></span><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br />Tapaat tumman
ja komean muukalaisen... mutta hän ei ole homo, kuten sinä. Eikä hän ole vampyyrikään,
kuten sinä. Kannattaisi vain antaa olla ja unohtaa hänet. Missään tapauksessa
sinun ei ainakaan pitäisi harkita muuttavasi häntä... <i style="mso-bidi-font-style: normal;">ei helvetti, Adrian, mitä oikein puuhaat?!</i></span><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><br /><br />Eräänä
humalaisena yönä baarissa yksinäiseen elämään tottunut nuori vampyyri tekee
suuren virheen, joka kippaa hänen suhteellisen yksitoikkoisen mutta mukavan
elämänsä päälaelleen.<br /></span><br /><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-family: Century Schoolbook;">Huom!
Tarina sisältää väkivaltaa, verta, lieviä kauhuelementtejä, ronskia
kieltä, konservatiivisia käsityksiä ja umpimielisiä mielipiteitä (joiden
ei pidä kuvitella heijastelevan kirjoittajan ajatusmaailmaa). Lukeminen
omalla vastuulla.</span></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><span style="font-family: "Century Schoolbook";"><span style="font-family: Century Schoolbook;"> </span><br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/huom-tarina-sisaltaa-vakivaltaa-verta.html">1. luku</a><br /><a href="https://www.sakeranen.fi/2021/02/a-bloody-mistake-2-luku.html">2. luku</a><br /><a href="https://archiveofourown.org/works/29636769/chapters/72862050" target="_blank"><br />Englanninkielinen versio<br /><br /></a>Kansikuva: <a href="http://www.tummanpuhuva.com/" target="_blank">Tanja Karjalainen</a><br /></span>
</p></div>S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-267824183306109997.post-3938744493168471862020-07-27T12:31:00.000+03:002020-08-02T19:47:30.434+03:00Lyhytproosaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-katFxCZd4Gc/XyRRtAwE2MI/AAAAAAAAC2U/8oeNnNN_600IS3zxOHcLNfV57ccF4yu4wCLcBGAsYHQ/s1600/Lyhytproosaa%25281%2529.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" src="https://1.bp.blogspot.com/-katFxCZd4Gc/XyRRtAwE2MI/AAAAAAAAC2U/8oeNnNN_600IS3zxOHcLNfV57ccF4yu4wCLcBGAsYHQ/s1600/Lyhytproosaa%25281%2529.png" /></a></div>
<br />
Täältä löydät lyhyitä tekstejäni, pääosin kirjoittamisen perusopinnoissa tehtyjä.<br />
<br />
<a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/kestavyysvaje.html">Kestävyysvaje</a><br />
Kirjoittamisen kurssilla valittiin uutinen, jonka pohjalta kirjoitettiin erilaisia tekstejä. Valitsemani uutinen käsitteli työuupumusta ja lopulta aihe taipui spefi-novelliksi, jonka sijoitin samaan maailmaan kuin <a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/rajatut_28.html">Kuoleman kysymys</a> -pienoisromaani. Novellin päähenkilö on kuolemanenkeli Astrid, joka esiintyy Kuoleman kysymyksessä pienessä sivuroolissa.<br />
<br />
<a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/aamuvuoro.html">Aamuvuoro</a><br />
Tämäkin tarina on lähtöisin kirjoittamisen opinnoista. Tehtävänantona oli kirjoittaa kertomus toisen opiskelijan antamasta parin virkkeen mittaisesta aiheesta. Valitettavasti en muista enää sanatarkasti pohjatarinaa, mutta siitä syntyi tällainen mysteerinovelli. Yksi teemoista on yllättäen tässäkin työuupumus.<br />
<br />
<a href="https://www.sakeranen.fi/2020/07/demonologien-paivakirjasta.html">Demonologien päiväkirjasta</a><br />
Tehtävänä oli kirjoittaa historiallinen novelli, jonka päähenkilö oli oikeasti elänyt ihminen, sen verran kuuluisa, että hänestä löytyisi helposti tietoja. Pitkän pähkäilyn jälkeen tajusin, että lempileffoissani Conjuringeissa esiintyvä Lorraine Warren (kuten myös miehensä Ed) on todellinen ihminen, joten tietysti päädyin kirjoittamaan hänestä. Novellissa on käytetty runsaasti apuna Warrenien urasta kertovaa <a href="https://www.amazon.com/Demonologist-Extraordinary-Paranormal-Investigators-Conjuring/dp/193516922X" target="_blank">The Demonologist</a> -kirjaa sekä Warrenien haastatteluja. Pituusrajoituksen vuoksi tarina piti päättää ennen kuin se ehti kunnolla käynnistyäkään, mutta eihän sitä tiedä, vaikka jonain päivänä jatkaisin tätä.S. A. Keränenhttp://www.blogger.com/profile/11028892734890073876noreply@blogger.com0